on. Mutta kun haluaa kuulla toisesta jotakin...niin se on ymmärrettävää. Ilveilyähän se minun elämäni on ollut eli näytelmää. Muistan kun mieleeni juolahdit pitkästä aikaa ja olit sitä mieltä, että olen ikeen alla. Mutta minä näyttelin ja senkin sinä tiesit..niinkuin kaiken muunkin. Ja minäkin tiedän kaiken Sinusta. Ja järki on kummallakin tallella kaiken jälkeen.
Totta puhut.
Ilveilyähän tämä
12972
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
sinun mielestä jotakin elämää?
antielämää, mutta olen varma, että sinä olet täällä kirjoittamassa ja tarpeeksi kun on kirjoitettu niin tulen niin varmaksi, että soitan ovikelloasi. Minusta kyllä tuntuu siltä, että ratkaisu tulee ulkopuolelta meidän kuitenkin. Enkä vaivaa päätäni miten ratkaisu tulee kunhan se tulee.
me olla jo kirjoitettu liikaakin?
niin olen samaa mieltä. Joku kristitty saattasi epäillä montaakin asiaa Saatanan juoneksi, mutta ei se näin vähäpätöisistä maanmatosista ole kiinnostunut. Jospa nyt sitten lopetetaan ja annetaan Amorin tehdä tehtävänsä...pienet nuolet...enkä ala edes muistelemaan mitä silloin lapsuudessa ajattelin pienistä nuolista.
Lapsi?
Silloin aina paistoi aurinko vaikka minä pilvipoudasta ja sateesta pidin enemmän.
Sinä poika?
Sateesta ja pilvipoudasta enemmän?
Ja minä vain rakastin!
jep
erityisesti sateesta, pilvipouta ei ollut muuta kuin hyvä viileän olon tuottava. Sateesta pidin koska kerrankin ihmiset tuntuivat olevan samaa mieltä jostakin: sateelta pitää päästä suojaan.
En minä tätä ketjua aloittanut, mutta. Olitkohan se poika; jota salaa rakastin!