Olen muutaman lapsen äiti, kaikki hyvin, mies, talo ja sitä rataa.
Löysin netistä salarakkaan, ollaan pidetty yhteyttä puoli vuotta ja Hän on NIIN ihana :o) Tavattu ei olla, sitä suunnitellaan.
Ei omakaan huono ole, enkä tiedä mitä tekisin. Toisaalta haluan jotain muuta, toisaalta en uskalla tehdä mitään radikaalia. Tänään päätän lopettaa salaisen suhteen, huomenna punastellen huokailen puhelimeen kun Hän soittaa.
Mitä itse tekisit????
Löysin netistä salarakkaan, ollaan pidetty yhteyttä puoli vuotta ja Hän on NIIN ihana :o) Tavattu ei olla, sitä suunnitellaan.
Ei omakaan huono ole, enkä tiedä mitä tekisin. Toisaalta haluan jotain muuta, toisaalta en uskalla tehdä mitään radikaalia. Tänään päätän lopettaa salaisen suhteen, huomenna punastellen huokailen puhelimeen kun Hän soittaa.
Mitä itse tekisit????
Vastaukset 15
Vanhimmat
oli 17? siis se henkinen ikäsi...?
oikeastaan en oikein osaa kuvitella itseäni moiseen tilanteeseen, mutta kuten itsekin tiedät, on viisainta lopettaa touhu heti. Miksi sekoittaisit monen ihmisen elämän itsesi mukaanlukien?
Elämäänsä voi hakea muutakin uutta kuin uuden miehen!
pitää ajatella ainakin hiukan eteenpäin. Jos ei ole ongelmaa edes niin ilmeisesti haluat ongelmia. Vähän säpinää sitten kun ukko uhkaa lähteä. Lapset ihmeissään.
Lukaise tuo "hyvät nuoret äidit" vai oliko se naiset nimim. älkää pihdatko.
Siellä on loppupäässä hyvää tekstiä. Kannattaa se toki alkupääkin lukea. Siellä kyllä sivutaan myös aihetta pettäminen ja oman suhteen hoito ja miten se vieraan ajattelu vie aikaa omalta perheeltä.
Lue ehdottomasti niin lakkaat punastelemasta väärää miestä. Käytät senkin enrgian herättääksesi sen "hyvän" parisuhteesi.
Juupajuu,ja taas yks naisten romantisoitu seikkailunhalu rikkoo perheen...
Minä kyllä menisin edes kerran tapaamaan. Voihan olla, että tuo puhelimessa ja netissä ihanalta vaikuttanut ei olekaan livenä yhtään puoleensavetävä ja silloin haikailusi loppuu siihen. Jos nyt lopetat tapaamatta, asia jää kaihertamaan sinua ja pian etsit toiset nettisuhteen, jonka sitten jo tapaatkin....ihan vain ettei kävisi kuin ensimmäisessä, että jänistäisit viime tingassa.
Kerrot, että asiat ovat kotona hyvin. Ala pohtia tarkemmin, vaikka ammatti-ihmisen avulla mikä kehitysprosessi sinulta on elämässä jäänyt huteraksi. Et ole selvästikään vielä kypsä aikuinen, jos et kykene järkevästi ottamaan vastuuta lapsista ja olemaan uskollinen puoliso. En sano tätä millään pahalla, vaan toivon, että voisit välttyä tuhoamasta itseäsi ja rakkaitasi. En suosittele tapaamaan mitään nettituttavuuksia uteliaisuudesta. Lopeta heti, kun se on vielä mahdollista. Älä elä harhakuvitelmissa. Siitä ei hyvää seuraa, että toinen on varalla ja haikailee jotain parempaa. Ensin täytyy vanha suhde olla täysin ohi ja erottu, ennen kuin on valmis uuteen suhteeseen.
..vastauksista. Tiesin kyllä minkälaisia vastauksia saan, mutta halusin vielä varmistaa ;o)
Onko niin, että jos haluaa jotain muuta, on joku vaihe jäänyt elämättä? Onko silloin epäkypsä? Jos on melkein 20vuotta elämästään antanut lapsilleen, aina laittanut heidän etunsa edelle, onko se vastuuttomuutta?
ajatella.
Jos on niin sanottu hyvä suhde eli ei valittamista, niin ehkäpä suhteenne kuitenkin kaipaa piristystä.
Piristykseksi en sanoisi sitä, että kumpikin käy vieraissa.
Eikös se niin ole, että suuri osa eronneista huomaa erottuaan ja uuden kanssa hetken oltuaan, että oli se oma puoliso kuitenkin aika hyvä.
Eräs ystäväni tarvitsi kovasti aina pikku romansseja ja erohan siinä tuli. Rouva on katunut kovasti jopa kahden vuoden jälkeen eroaan. Ei auttanut auervaarat iloon.
En syytä enkä ivaa mutta nenän edessä olevaa asiaa ei aina näe.
Kannattaa kyllä miettiä tarkkaan, mitä teet. Kuten joku sanoikin, usein käy niin että jälkikäteen kaduttaa rankasti. Omalla kohdallani tulee mieleen anoppini, joka löysi uuden rakkaan, erosi ja muuttivat yhteen. Puolisen vuotta muuton jälkeen rupesivat luurangot löytymään kaapista ja tällä hetkellä hän riutuu huonossa ahdistavassa suhteessa ja yrittää parhaansa iltatähden vuoksi. Joskus kännissä anoppi onkin itkenyt kohtaloaan vaimolleni. Toisaalta sitä saa mitä tilaa. Edellisessä suhteessaan hänellä ei ollut mitään varsinaista vikaa, oli kai vaan niin tottunut että halusi säpinää elämään. Jonkinlaista säpinää tulikin kyllä.
että älä tee sitä!
istu itsesi kanssa iltaa ja todella, todella mieti jokaiselta kantilta ja syvään missä nyt mennään kun tuo "unelmien satuprinssi" on saanut ajatuksesi ihan sekaisin?
se, että kaipaa vaihtelua, ei tarkoita että jotain olisi jäänyt elämättä. se tarkoittaa sitä, että elämäsi on tällä hetkellä niin turvallista ja tasaista, tuttua arkea, että kaipaat siihen vaihtelua. mutta usko minua, salasuhde ei ole kaiken hyvän ja turvallisen uhraamisen väärti.
minä lankesin siihen ansaan. mielestäni elämässämme ei ollut mitään vialla, mutta jostain vain tuli mies mikä vei jalat alta. 3 kuukauden läkähdyttävän kiihkeän suhteen jälkeen ei jäänyt kuin suunnattoman paha mieli ja tyhjyys. kaikille.
toipuminen tuosta "hulluudesta" on kestänyt 2 vuotta. rikoin itseni, omat periaatteeni ja ennenkaikkea: rikoin perheeni sydämen. tie anteeksiantoon ei ole ollut helppo, minä vain nähtävästi tarvitsin kunnon rökityksen ennen kuin ymmärsin mistä oli kyse: minulla on niin upea mies ja perhe, etten nähnyt sitä omassa kriisissäni halutessani muutosta. halusin jotain, mitä en itsekään tiennyt mitä se oli, niin kovin että meinasin tuhota kaiken mikä on koskaan merkinnyt mitään.
joten mieti tarkasti. onko hetken hurma tosiaan sen arvoista, että kaikki mitä sinulla on kannattaa tuhota sen vuoksi? koska hetken hurmaksi se jää. tuollaisista "pakkohaetuista muutosromansseista" ei koskaan tule mitään pysyvää ja lämmintä. se on vain irtiotto kaikkeen tämänhetkiseen. ja sen voit tehdä ilman, että loukkaat perhettäsi kaikkein pahimmalla tavalla: pettämällä heidät.
tee kaikkesi, jotta suuntaat energiasi oman parisuhteesi läpikäymiseen ja sen piristämiseen. meinaan sen oman kullan kanssakin on mahdollista löytää uusi kuherruskuukausi, eikä sitä tarvitse aloittaa kaikkein syvimmästä epätoivosta kuten minä onneton tein....
Tässä moni kirjoittikin sinulle, että kannattaa pohtia mistä tämä salarakkaan tarve oikein tulee. Itse vastauksessasi mainitsit, että olet antanut lapsillesi kaiken itsestäsi lähes 20 v. ajan. Missä on se yhteinen aika kahdestaan puolison kanssa. Sitäkin tarvitaan, että suhde pysyy virkeänä. Samoin äiti tarvitsee omaa aikaa, harrastuksen tai ystävien tapaamiseen. Muuten todella uhrautuu ja alkaakin hakea lohtua ja piristystä elämään vääristä lähteistä. Ja niin kuin aiemmin sanoin, niin edellisestä suhteesta pitää lähteä ennen toisen suhteen alkamista. Ja niin, että kaikki asiat on käsitelty ja tultu sitten yhdessä siihen tulokseen, ettei tämä liitto enää kannata. Kyllä se on aikuistuvillekin lapsille haitallista, kun vanhemmat eroaa. Ja jos se tapahtuu vielä uskottomuuden takia, niin se se vasta rikkookin lapsen tunne-elämää.
Ylipäänsä jos ihminen on varattu, niin sellaisen kanssa ei kannata lähteä suhteeseen. Ja myös niin, että miksi joku hakee varatun seuraa. Jos ihmisellä on itsekunnioitusta kylliksi, niin se luo kaltaistensa vapaitten kanssa vain suhteita. Eli kyllä nyt vaan kannattaisi ruveta pohtimaan, että miksi olet tällaiseen tilanteeseen joutunut. Että mistä kaukaa se omanarvontuntosi on hävinnyt. Salailu ja petollisuus ei voi olla vaikuttamatta ihmiseen ja aviosuhteeseen. Siitä tulee yhä laajempi noidankehä. Kun voi olla avoin kumppanin kanssa, niin muutkin asiat alkaa luistaa paremmin.
Siis mitä muuta haluat? Uuden/toisen miehen vai vaan säpinää?
Tuolla joku sanoi, että ei ole kypsä tai aikuinen jos lähtee vieraisille. Maailma olisi silloin pullollaan epäkypsiä ihmisiä.
Minä uskon, että ihmisiin (ainakin miehiin) on ammoisina aikoina kehittynyt "pakonomainen lisääntymisen tarve mekanismi" ja tämä pistää ihmiset välillä hyppimään vieraissa.
En kuitenkaan hyväksy pettämistä missään muodossa!
Tuolla isien palstalla kun käy joskus lukemassa juttuja niin huomaa, että tuo vierasssa käynti ei olekaan niin harvinaista. Ja kuuleehan sitä uutisissakin kuinka täältä käydään itä-ja etelänaapurissa "asioilla"!
Vieraissa käynti tuntuu jotenkin joskus olevan sallitumpaa miehille kuin naisille!
Mutta sinuna miettisin todella tarkaan tota tapaamista! Se päivä on sitten koko loppuelämäsi ensimmäinen päivä. Ja siitä päivästä alkaen voi kaikki ruveta menemään päin persettä! Oletko valmis siihen?
Minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta olen vierestä seurannut suurinpiirtein vastaavan tapaista tilannetta ja persiilleen meni se juttu! Paljon kärsimystä ja ongelmia tuli!
Minä itse en sopisi tapaamista ja koittaisin lopettaa koko jutun mahdollisimman nopeaa. Mutta toisaalta, helpommin sanottu kuin tehty! Jos se toinen saa sydämesi sykkimään ja posket pieneen punaan...
Uudelleen kiitos :o)
Kait se sitä säpinän hakua on - kaikki on niin tavallisen turvallisen ennustettavaa.
Juu, täytyy ottaa kunnon ote elämästä ja unohtaa haihattelut - kaikki on kuitenkin niin hyvin.
Mietin vaan nyt, että miten se lopetuksen teen??
eräs salarakas sanoi eräälle hukkapiilolle:
"kuule on parempi lopettaa. Tässä menee hyvät perheet pilalle". "Lopulta kaikkiin sattuu". Puolisot kun niitäkin saattaa olla vaikka toisin väitetään.
Lapset, ihan turhaan, täysin turhaan eivät tiedä kumman puolelle menisivät ja miksi sitä ja tätä.
Olen 10 lapsen äiti, kaikki hyvin, voita kaapissa, kävelysauvat ja sitä rataa.
Löysin Prismasta salarakkaan, olen käyttänyt jo vuoden ja se on niin ihana. :o) Nuollut en ole, sitä suunnittelen.
Ei vanhakaan huono ole, enkä tiedä kumman valitsen. Toisaalta haluan jotain muuta, toisaalta en uskalla tehdä mitään radiakaalia. Tänään päätän lopettaa Prismassa käynnin, huomenna punastellen huokailen margariinihyllyjen äärellä.
Mitä itse tekisit???? Margariini vai voi?