oman lyhyehkön tarinan.
olen kärsinyt masennuksesta ties kuinka kauan. hakeuduin hoitoon viime talvena. terveyskeskukseen.
sain käpälääni mieliala- ja unilääkkeet. jees. seuraava käynti olisi pitänyt tehdä 2 viikkoa myöhemmin - ei kiinnostanut.
nooh.. ystäväni teki itsemurhan, heinäkuun lopulla. ahdistuin ja hain apua. pääsin "terapiaan". tuntuu vain aika idiootilta tuo terapeuttini.
joka tapauksessa sain tässä hiljaittain ahdistuskohtauksen - paniikkihäiriö, tai joku..
avopuolisoni soitti hätäkeskukseen. paikalle saatiin ambulanssi ja ensihoitajat - JOISTA TOINEN NEUVOI MINULLE KUINKA TEHDÄ OIKEA OPPINEN ITSEMURHA. Kiitti vitusti. Hoitajien poistuttua noin viiden minuutin jälkeen, puolisoni sai minut viimein rauhoitettua. Mitään apua en hoitajilta saanut, he vain täyttivät kaavakkeen.
Sain vajaa viikko sitten uuden kohtauksen ja minut heitettiin putkaan - selvänä. Paikalle kutsittiin alunperin SOS-auto.
Kävin aurorassa... en saanut apua. Lääkkeet ainoastaan.
En aio enää koskaan hakea apua. Mieluummin teen itsemurhan... Jos pyytää apua, eikö sitä olettaisi saavan?
olen kärsinyt masennuksesta ties kuinka kauan. hakeuduin hoitoon viime talvena. terveyskeskukseen.
sain käpälääni mieliala- ja unilääkkeet. jees. seuraava käynti olisi pitänyt tehdä 2 viikkoa myöhemmin - ei kiinnostanut.
nooh.. ystäväni teki itsemurhan, heinäkuun lopulla. ahdistuin ja hain apua. pääsin "terapiaan". tuntuu vain aika idiootilta tuo terapeuttini.
joka tapauksessa sain tässä hiljaittain ahdistuskohtauksen - paniikkihäiriö, tai joku..
avopuolisoni soitti hätäkeskukseen. paikalle saatiin ambulanssi ja ensihoitajat - JOISTA TOINEN NEUVOI MINULLE KUINKA TEHDÄ OIKEA OPPINEN ITSEMURHA. Kiitti vitusti. Hoitajien poistuttua noin viiden minuutin jälkeen, puolisoni sai minut viimein rauhoitettua. Mitään apua en hoitajilta saanut, he vain täyttivät kaavakkeen.
Sain vajaa viikko sitten uuden kohtauksen ja minut heitettiin putkaan - selvänä. Paikalle kutsittiin alunperin SOS-auto.
Kävin aurorassa... en saanut apua. Lääkkeet ainoastaan.
En aio enää koskaan hakea apua. Mieluummin teen itsemurhan... Jos pyytää apua, eikö sitä olettaisi saavan?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hoitoakin toisaalta pitäisi jaksaa vaatia ja siihen ei moni masentunut pysty.
Minusta sulla vois olla saairaalahoitojakso paikallaan, niin näkisit sitten senkin, että viihtyisitkö pöpilässä vai et.
"Minusta sulla vois olla saairaalahoitojakso paikallaan, niin näkisit sitten senkin, että viihtyisitkö pöpilässä vai et."
Perustuuko tuo "sairaalahoito" muuhunkin kuin siihen, että potilas näkee miten ahdistavaa ja tuskaista osastolla on olla ja palaa taas "uusin sielun voimin" takaisin ulkomaailman elämäänsä - vähäksi aikaa?
Sairaalahoidossa on ensinnäkin säännöllinen vuorokausirytmi ja hyvät ruuat. Sekin on tärkeää, että sairaalassa on turvassa omilta ajatuksiltaan, mutta ei sairaalahoitokaan ketään estä itseään tappamasta tässä maassa, jos ei sitten ole kysymys psykoosista, johon saa sairaalassa hyvän hoidon. Hoitohenkilökunta tietää sen hyvin, että suurin osa "itsemurhayrityksistä" on vain avunhuutoja, kuten kuulin yhden hoitajan sanovan pöpilässä. Minusta kyllä itsemurha-ajatukset ovat aina merkki vaikeasta masennuksesta, joihin pitäisi suhtautua vakavasti, vaikka henkilö ei olisikaan itseään tappamassa.
Sairaalaan hoitoneuvotteluissa mietitään juuri sitä, että ei tarttis ihan heti lähteä uudestaan sairaalaan. Lääkityskin voidaan saada sairaalassa kohdalleen. Sairaalasta järjestetään jatkohoitopaikka esim. joko päiväsairaalaan tai mielenterveystoimistoon.
Minusta ne jotka todella viihtyvät hyvin mielisairaalan suljetulla osastolla ovat aivan hulluja, mutta meitä on kaikenlaisia tässäkin maassa. Minusta pöpilä ei saa olla liian houkutteleva paikka, ettei pöpilää pidettäisi aivan lomakotina.
mihinkään muuhun kuin siihen, että miksi et palannut lääkärille uudelleen sitten 2 viikon päästä ??!! Siinä se idea olisi ollut, jotta olisit päässyt ETEENPÄIN sairaalloisessa psyykessäsi tms. elämäsi kehittymisessä. Sinulla ei ollut syytä ajatella "ei kiinnosta" (vaikuttaa tosi kevyeltä), vaan näin väistit oman vastuusi omista asioistasi ja nyt asenteesi on, ihan epärealistinen... Mitä Sinä loppujen lopuksi haet? Ei kannattaisi laittaa halvalla kaikenlaisia auttajatahoja, vaan pitäisi tehdä yhteistyötä heidän kanssaan. He ovat upeita, on paljon kokemusta! - Kyse ON SINUSTA ! Sorry, jos nyt sattuu, mutta laajemmin en asiaasi puutu. Pointti: vastuullisuus.(?)
avun saanti mättää ja pahasti,kun olin itsemurhan partaalla,soitin päivystävään sairaalaan ,niin mulle sanottiin päin naamaa'se on teidän asianne,jos kerran olette niin päättänyt tehdä.siispä enää en apua pyydä,elän näiden tuskien kera päivän kerrallaan,en itseni vaan lähimmäisteni vuoksi,niin kauan kuin jaksan.
meikäläiselle, että millaista kieltä käytät, kun lähestyt auttavaa tahoa puhelimella tai henk.koht. ? Kiroiletko, haistatteletko, jne. Et ole kovin vakuuttava, tarkoitan, että et osaa etkä voikaan tuskaisia asioitasi esittää, kun jollet osaa asiallisa kieltä. Jos raivoat ja vihaat 'heitä' heti alkuunsa, he voivat luulla sinun olevan 'vain' humalassa tms. Yritä saada se tosi-ihmisesi esiin, ilman tota itsesääliä ja 'näyttämistä'(?) ! Puhu kunnollista, aikuisten kieltä. Älä kiroile vakavassa tilanteessasi. Näin ohjeistaisi sinua: yks' täti
2 viikon kuluttua lääkäriin??!!No, sitä saa mitä tilaa. Ambulansseilla on muutakin,kiireellisempää tekemistä kuin käydä paniikkikohtauksen saaneen luona,taksilla tai omalla autolla olisitte aivan hyvin voineet avosi kanssa mennä poliklinikalle.
Jos kielenkäyttösi ja käytöksesi on ollut vähänkään sitä mitä on tämä viestisi niin en ihmettele putkareissuakaan.
Ei sinne lääkäriin turhaan sitä aikaa sinulle annettu!
neuvoinenne hiiteen, kun ette tiedä mitään,vaikka itkien kiltisti apua pyytää,niin ei saa t.toinen täti
Sekään ei hoitavalle taholle ole kovinkaan potilaan tilanteesta informoivaa, jos "kiltisti itkee"! Siinäkin täytyy tietää, mistä on kyse. Ainoa työväline on asiallinen PUHUMINEN (jos jollakin se jotenkin estetty, niin kirjoittaminen paperille tai saattaja puhuu ja kertoo). Ei tuommoinen itkien meno vakuuta, että on hätä. Sorry vaan. Kas, kun kautta aikain ihminen on osannut myös näytellä, myös itkua ja surkeuttaan. - Ottakaa kaikki AITOUS ja ASIALLISUUS mukaan, kun lähdette avun pakeille. Ja konstailematta. Asenne 'ei ne mua halua auttaa' on bimbo ja yksioikoinen. Heillä on AMMATTITAITO ja parempi ihmistuntemus kuin aavistattekaan. Heillä on myös kiire ja kova tungos esim. päivystyksiin, siinä pitää nopeasti tehdä alustavaa diagnoosia, joten kaikenlainen 'näyttely' ja liioittelu ja itsesääli ja katkeruus on vain esteenä apusi saannille, todellisen hätäsi ns. löytymiselle.
-YHTEISTYÖTÄ, SINUN PARHAAKSESI! Vihjettä antaa: Kokenut Potilas
että masentunut ja ahdistunut ihminen voi itkua näytellä,kyllä se on aitoa hätää johon hän apua hakee,todella masentuneen on jopa vaikea lähteä apua hakemaan,saati sitten näyttelemään,mutta onhan hoitajillakin kiireensä joka taas tressaa heitä ja tulee varmaan sanottua potilaalle sellaista mitä ei pitäisi sanoa.Päättäjien pitäisi enemmän ottaa kantaa,ja lisätä mielenterveys työhön henkilökuntaa,mutta kun se ei niinsanotussa hyvinvointivaltiossa näytä onnistuvan.
Siis...ensihoitaja neuvoi sinua, miten tehdään OIKEAOPPINEN ITSEMURHA..??
Jo valmiiksi itsemurha-alttiille ihmiselle???
että hoitsu olisi just noin sanonut ! Tuo oli jokin paksukorvaisen, sekavan (siis sallitusti =potilaan), vihaisen, masentuneen oma tulkinta ja/tai väärin kuuleminen. Vaikuttaa, kuin 'hoitsu' ei oikein olisi jaksanut kuunnella, höpinää? kiroilua? vetoomusta? Surkeuden itsesääliä? Ne kaikki peittosivat todellisen olotilan?! Meillä ei ole todisteita, oliko PUHELIMESSA esiintyminen ollenkaan aitoa ja asiallista... Ja hoitsulla taatusti jonossa potilaita silläkin hetkellä.
Tämä ensihoitaja ensin neuvoi minua viiltämään ranteeni pitkittäissuuntaisesti tai hyppymään talomme katolta alas (8 krs) tosin lisäsi siihen, ettei kyseinen ratkaisu ole ehkä paras, sillä ulkona liikkuu lapsia ja vanhuksia. Pyysivät soittamaan seuraavan kerran, kun olen hypännyt. Hoitajat olivat kotonani.
Asiasta on kyllä laitettu kantelu.
osoittaa, että olet toiminut oikein ja johdonmukaisesti, vastuullisesti. Sitten aloit vihaiseksi säälittäväksi "kukaan ei auta mua" -tapaukseksi. Siis vikaan lähdit siinä, kun et viitsinyt mennä uusinta- ja jatkokäynnilel terveyskeskukseen! - Terapiat ovat pitkäjännitteistä prosessia, kyllä se ihan on mahdollista, että terapian aikana panikoit. Ei terapiassa käymisesi välttämättä just sitä, panikoimista poista, ei ainakaan heti. Helpollapa luulit pääseväsi. Sanon kokemuksesta, yli 5 v terapiaa, jona aikana kaikkia oireita tietysti myös.