Toisessa ketjussa esitetty kysymys:
Seuroissa saarnataan, että lapset ovat Jumalan lahja ja että otamme vastaan niin monta lasta kuin Jumala antaa. Onko tämä neuvo väärin vai voimmeko ottaa lahjoja vastaan vain mitä itse haluamme? Voimmeko sanoa hyvällä omalla tunnolla , kiitos ei, olen jo ennestäänkin väsynyt ja sairas.
Eikö Jumala tiedäkään mitä jaksamme ja tarvitsemme?
Vastaus:
Jumala loi ihmisen. Silloin Hän asetti ihmisen voimille inhimilliset rajat, ihminen ei ole kaikkivoipa.
Ihmiselle Jumala antoi ymmärryksen kuunnella kroppaansa ja jaksamistaan. Se on luonnollista teveydenhoitoa sekä sairauksien ja kriisien ennaltaehkäisyä että ihminen / nainen kuuntelee omaa kroppaansa, seuraa elämäntilannettaan ja perhettään.
Se kyky arvioida omaa tilaansa on osa ihmisyyttä, siis niitä piirteitä jotka itse Luoja meihin ihmisiin on asettanut. Meidän tulee siis kuunnella kroppaamme.
Lapsien saamisen mahdollisuus on Jumalan lahja, mutta ei se tarkoita että sitä pitää äärirajoille asti toteuttaa ja sillä itsensä väsyttää. Ei Jumala tietenkään pakota ihmistä sellaiseen! Ihmisen pitää tottakai itse kuuunenlla itseään ja TOIMIA sen mukaan, sillä Jumala ei tässä maailmassa toimi mitenkään mystisesti.
Jumala toimii meissä ihmisissä kun kuuntelemme Hänen luomustaan eli itseämme.
Seuroissa saarnataan, että lapset ovat Jumalan lahja ja että otamme vastaan niin monta lasta kuin Jumala antaa. Onko tämä neuvo väärin vai voimmeko ottaa lahjoja vastaan vain mitä itse haluamme? Voimmeko sanoa hyvällä omalla tunnolla , kiitos ei, olen jo ennestäänkin väsynyt ja sairas.
Eikö Jumala tiedäkään mitä jaksamme ja tarvitsemme?
Vastaus:
Jumala loi ihmisen. Silloin Hän asetti ihmisen voimille inhimilliset rajat, ihminen ei ole kaikkivoipa.
Ihmiselle Jumala antoi ymmärryksen kuunnella kroppaansa ja jaksamistaan. Se on luonnollista teveydenhoitoa sekä sairauksien ja kriisien ennaltaehkäisyä että ihminen / nainen kuuntelee omaa kroppaansa, seuraa elämäntilannettaan ja perhettään.
Se kyky arvioida omaa tilaansa on osa ihmisyyttä, siis niitä piirteitä jotka itse Luoja meihin ihmisiin on asettanut. Meidän tulee siis kuunnella kroppaamme.
Lapsien saamisen mahdollisuus on Jumalan lahja, mutta ei se tarkoita että sitä pitää äärirajoille asti toteuttaa ja sillä itsensä väsyttää. Ei Jumala tietenkään pakota ihmistä sellaiseen! Ihmisen pitää tottakai itse kuuunenlla itseään ja TOIMIA sen mukaan, sillä Jumala ei tässä maailmassa toimi mitenkään mystisesti.
Jumala toimii meissä ihmisissä kun kuuntelemme Hänen luomustaan eli itseämme.
Vastaukset 40
Vanhimmat
ukkosi kuuntelemaan naisen kroppaa?
taitaa tietyissä tilanteissa miehen kuulo olla kuin soivalla metsolla?
mitä keinoja annat sellaiseen, kun ukko ei tajua sitä mitä minä naisena haluan ja tunnen?
selibaattiko? ei ukko usko sitäkään!
Raiskaus on Suomen lain vastainen rikos.
Olen ollut siinä uskossa että vihkikaavasa lupaudutaan tukemaan toinen toistaan myötä- ja vastoinkäymisissä...???
Mies unohti kauniit lupaukset heti häiden jälkeen, aattelin että hän siitä pikkuhiljaa muuttuisi. Petyin sillähänen mielestään minä ja vain minä olen vastuussa lapsista koska minähän heidät synnytänkin. Kotitöiden teko on ollut ja on ainainen riidan aihe, sillä kun lapsia on jo seitsemän, ei yksin kerkiä jokapaikkaan. oon ollut terve onneksi vielä toistaiseksi täällä on ollut surjeita kohtaloita. Siunausta ja voimia teille jotka elätte voimien äärirajoilla.
Vanhassa Testamentin Jaakobilla oli neljä vaimoa, samanaikaisesti. Kerrotaan että vaimoista oli kaksi juutalaista eli sisarukset Leea ja Raakel, ja kaksi orjatar-vaimoa eli jalkavaimoa. Nämä neljä synnyttivät hänelle 12 poikaa ja tyttären. Sitä ei kerrota mitne paljon näillänaisilla oli keskenmenoja.
Vanhan Testamentin aikaan miehet osasivat hoidella asiat niin että hauskaa riitti.
En usko että kirjoittaja tarkoitti suoranaista raiskaamista.
en todellakaan tarkoittanut raiskausta. mutta tiedän, ettei väsynyt äiti ole halukas avioelämään, vaikkei hanttiin pistäisikään. eihän se silloin ole rikos, jos antaa tapahtua, mitä tapahtuu miehen tahdosta.
tuskin kukaan lähtee miestään tuollaisesta syyttämään ja oikeuteen viemään. jos ei jaksa edes vuoteessa ääntään käyttä ja puoliaan pitää, miten sitten muuten. kyllä käräjät ovat ihan eri juttu - ei varmastikaan väsyneen äidin mahdollisuus!
voiko vl-miehet heittää ensimmäisen kiven sen vuoksi, että olisi aina ottanut vaimonsa toiveet ja tarpeet huomioon? onko seisonut rinnalla tukien, kun niistä omista heikkouksista on seurauksia ollut? onko lohduttanut uutta raskauttaan itkevää vaimoaan? miten?
toki lupaamme muitakin asioita, joita emme jaksa pitää. tuo lupaus on kyllä paljon velvoittavampi kuin moni muu. koskee myös aviomiestä. ei avioliitto ole miehelle vain mukava lisuke entiseen elämään, vaikka jotkut elävät kuin olisi.
olihan siinä helpotusta aviovelvollisuuksiin, kun sai levätä pakkoraskauksista. silloin kyllä naisetkin halusivat paljon lapsia. sen myötä sai mieheltänsä enemmän rakkautta kuin muut vaimot! ja sai kunniaa ja arvostusta, kun pystyi antamaan miehelle monta poikaa, sotimaan valitun kansan riveissä.
motiivit lisääntymiseen eivät ole noin houkuttelevia tänään. vai onko?
Niin, tuli mieleen että ruumis on Luojan temppeli. Siten ei pidä ihmisen kohdella itseäänkään huonosti, kuten ei lähimmäisiäänkään.
Pienoisevankeliumin mukaan "rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi" - eli kohtuullisella tavalla on itseäänkin syytä rakastaa. Näin sanoi Jeesus.
Jotkut nuoret naiset hhuolehtivat ukonäöstään ja koko kropastaan liiankin kanssa... tekee pahaa näin tämmötten heikon miehen.
Olen uskovaisena äitinä osallistunut tähän keskusteluun, ksoka itse ksärinstoistuvasta synnystksenjälkeisestä masennuksesta. Aina psykoosiinasti. Ja nyt on lääkärit (kaksi asiantuntijaa) kieltäneet minua taudin kroonistumisen uhalla hankkiutumsta raskaaksi, siis on pakko pitää kerralla ja kunnolla pidempi tauko. Tästä on kristillisyydessä lupa olemassa (Päivämiehen artikekli/Kärkölä).
Mielenterveyden suhteen: on sama asia, onko se kroppa heikko ja kipeä, vai mieli jostain kohtaa heikompi, ja herkästi altistuu pysyvään masennussairauteen.
Me ollaan tässäkin suhteessa erilaisia yksilöitä!
Toisella on selkä heikko ja kremppaa on jatkuvasti; toisella polvet kipeät; kolmannella ei kestä pää jatkuvaa painetta ja vaatimuksia.
Minä oon tuossa kolmannessa ryhmässä!
Itselle asian, oman väsymisen hyväksyminen on ollut avain siihen että sitten on taipunut hakemaan apua ja toimimaan oman terveyden pelastamiseksi.
Ei ole tosiaan kellään vara leimata toista ihmistä sairauden tähden. Sairaudella ja heiveröisyydelleen ei kukaan itse mitään voi, mutta voi yrittää hoitaa niitä.
Apua on olemassa ja siihen tosiaan kannattaa turvautua. Voi pelastaa myös seuraavan polven elämän kun ei lapsiltaan mene lapsuudessa äiti loppuiäkseen sairaalaan pitkäaikaispotilaaksi suljetulel osastolel tai pahimmassa tapauksessa ennen aikojaan hautuumaan multiin.
Haluan itse olla omien lapsien turvana heidän lapsuusaikansa.
Aivan niin.
Jumalan "mahdollisuus vaikuttaa" täällä niin yksityisen ihmisen elämässä kuin laajemminkin tapahtuu ihmisen tominna kautta.
Ei taivaan Jumala lähetä tänne mystisiä olentoja toimimaan. Ei meille sairaalaan, ei teilel sinne kotiin perheiden keskelle. Ei raitis kristillisyys semmoista satujen ja msyteerien uskomista ole.
Vaan Hänellä on täällä maan päällä vain meidät: luomansa ihmiset, joille hän on antanut kyvyn toimia ja käyttää siinä omaatuntoaan ja järkeään. Niin täällä sairaalan hektisessä touhussa kuin tehtaassa, toimistossa, koulussa ja kotona perheessä.
Emme missään ympäristössä voi jättää omaa meille itsellemme kuuluvaa vastuutamme tien oheen emmekä sälyttää sitä myöskään kenenkään toisen kannettavaksi.
Mikä se jonkun Kärkölän kirjoitus on mahtanut olla, johon viittaat?
Päivämiehessäkö julkaistu? Jos jollain ontietoa, voisiko laittaa tänne? Kiitos.
Tiedän mihin kirjoitukseen viittaat.
Minullakaan ei ole sitä viimevuotista lehteä, Mutta olen kirjoittanut kalenteriini tämän lauseen eräänä raskaana päivänä, kun väsymys taas yllätti:
"Vaikean sairauden tai muun ylitsepääsemättömän esteen edessä voidaan joutua ratkaisuun, jonka seurauksena uusi raskaus ei ole enää mahdollinen." (Päivämies 12.10.2005)
ottanut Pyhän Hengen paikan?
aivopesevät teidät että pitää synnyttää kuolemaan asti. Sitten tulee joku vapahtaja Kärkölä joka lupaa ihan pikkuisen hengähtää.
Ettekö te ollenkaan usko sisimmässänne asuvaan Pyhään Henkeen joka ohjaa teitä oman elämänne kysymyksissä?
Mutta kun vastuu jää yksin naiselle, mitä teet.
Ajattelin ihan samaa. Eikö ole vapautta elää vapaana uskovaisena? Ollaan ulkoapäin ohjautuvia? Miten silloin voi itse vastata omastatunnostaan jos omantunnon ratkaisuja ei ole itse tehnyt??
Ettekö te tiedä että kaikilla ihmisillä on tieto perusasioista, kyky myötäelämiseen toisen ihmisen kärsimyksessä?
Mutta se voidaan tukahduttaa kasvatuksella ja opettaa hänelle tietyn yhteisön mukainen arvomaailma ja "omatunto". Teillä on kasvatuksessa iskostettu sellainen omatunto ettei naisella olemitään arvoa... Kamalaa lukea tällaisia mielipiteitä...
Ei nyt pitäisi liioitella. On yhä paljon uskovaisia joiden on tätä vaikea käsittää koska heillä on mielessä tämä. Nimittäin kai joskus 70-luvulla alettiin opettaa kummallista ehdotonta "synnyttämispakkoa" jossa ei huomioitu terveyden erilaisia näkökohtia. Nuoremmmalle polvelle on saattanut jäädä tietoon vain tämä nyt erehdykseksi todettu ajattelu.
Nykyään ei ajatella enää niin.
Kärkölällä on vanhana tunnettuna lääkärinä sellainen uskottavuus ja auktoriteetti että vanhat saarnaajatkin kuuntelevat häntä.
Oon tosin havainnut, etteivät kaikki saarnaajat ole havainneet Päivämiehen ko. kirjoitusta. Olis tosiaan hyvä jos se julkaistaisiin uudestaan.
Eikös teille riitä että Raamatussa ei ehkäisykieltoa ole? ;-)
torven puhuakseen. Tällä kertaa sen nimi oli Kärkölä, joskus se oli HS.
mulle ei kukaan ole tämmöistä aikaisemmin vuosia sitten sanonut? Paljolta olisin säästynyt. Kroppa ja mieli huutanu pitkään ja stoppia.
...etteivät naiset saa toimia puhujina. Monesti vaimoihmisellä on tietoa syvällisistä asioista...jo lasten havainnoinnin ja kuuntelemisen tähden. Raamattua luetaan yhdessä lasten kans.
Et sinä tarvitse ihmisiltä lupaa vaikeissa ratkaisuissasi. Vanhoillislestadiolaisuuden kanta ei ole "löystynyt" missään suhteessa. Syy siihen on tämä: Jumalan kanta asioihin on sama tänään kuin se oli aikojen alussa. Ihmiset eivät KOSKAAN voi muuttaa Jumalan tahtoa. Puuttuminen Jumalan luomistyöhön, uuden elämän syntymiseen, on synti Jumalaa vastaan. Kysy vain ja ainoastaan Jumalan mielipidettä.
henkilökohtaisesti sinun vl-kätilö kanssa.En ole uskaltanut ottaa yhteyttä erääseen nuoreen vlnaislääkäriin , vaikka mieleni on tehnyt.
Hei siellä, Hoo Moilanen. Kysyit keskustelemisesta. Minulla on olemassa meiliosoite. Voit halutessasi kirjoittaa [email protected]. Ymmärrät varmaan, että en voi työvastuu ym. syistä esiintyä täällä oikealla nimelläni, vaikak tämä menettely on jossain määrin vastenmiellisen tuntuista. :-)Ystävällisin terveisin Kätilö,vl.
Pitääkö minunkin kysyä sinulta privaatisti tuota asiaa, jota olen kysynyt jo monta kertaa?
En kysy, jos vaikenemisesi on myöntävä vastaus siihen, ettei muuta saa tehdä kuin olla erillään.
Ole kiitollinen jos miehesi pystyy siihen tarvittaessa! Kaikki eivät ole samanlaisia.
Oletko sinä Hoo Moilanen? Voidaan keskustella täälläkin, mutta nimimerkki Hoo Moilanen taisi tuossa kysäistä henkilökohtaisen keskustelun mahdollisuutta.
Tarkoitan oman kehon kuuntelemisella sitä, että kehon voimavarat ovat rajalliset. Naisen tulee itsensä kuunnella ja tunnistaa voimiensa rajat. kroppa kyllä viestittää, moniin tavoin. Ihminen ei ole kaikkivoipa, ja omasta itsestään on velvollinen pitämään erityisen hyvää huolta juuri silloin kun itselle on uskottu pieniä ihmisiä hoidettavaksi ja kasvatettavaksi. (Tietysti myös isoäidin iässä.) Naisten ja perheiden hyvinvoinnin varassa on myös seuraavan polven hyvinvointi.
Siten ei ole uskovaisella esteitä rajoittaa lasten syntymistä silloin kun omat voimavarat asettavat sille rajat. Tähän tietysti on yritetty uskovaisten terveydenhuollon ammattilaisten taholta usein viitatakin, kuten tunnettua, koska näistä asioista harvoin puhutaan ihan suoraan. Uskovainen ihminen on ih´nhimmilinen ihminen, ei mikään mystinen "henkipallo". Elävään kristillisyyteen ei liity eikä ole koskaan liittynyt uskoa mystiikkaan.
Kehoa ja psyykeään kuuntelemalla nämä rajat nainen ja pariskunta yhdessä tietävät. Lääkärin kanssa kannattaa ratkaisuista keskustella. Emme suinkaan käy aliarvioimaan lääketieteen asiantuntemusta näissä terveyteen liittyvissä kysymyksissä. Kristitty luonnollisesti puolustaa aina elämää ja pyrkii toimimaan niin, että sekä jo olemassaoleva elämä että uuden elämän mahdollisuudet seuraavassa polvessakin turvataan. Vastuumme ulottuu yli sukupolvien.
Perhekoon rajoittamisen mahdollisuuksia on käytännössä paljon, mutta selibaatti ei monellekaan ehkäisykeinoksi sovi. Siitä aiheutuu ristiriitoja ja se on itsessään täysin luonnonvastainen asetelma. Selibaatti aiheuttaa usein myös kieroontumia ja psyykkistä tuskaa. Se häiritsee normaalia parisuhteen arkielämää.
Sopivasta menetelmästä kannattaa keskustella oman lääkärin (mieluiten kokeneen gynekologin) kanssa. Kondomi on turvallinen ja sopivan kevyt ehkäisykeino silloin, kun on kyse ajallisesti rajatusta ehkäisytarpeesta. Kondomin oikean käytön oppii helposti. Jos sukupuolielämä on aktiivista ja ei pitemmän ajan mittaan haluta uutta raskautta syystä tai toisesta, silloin ehkäisyyn tarkoitettu lääkevalmiste on käytännöllinen, varma ja turvalliseksi todettu menetelmä (ehkäisypilleri). Valittavana on useamman tyyppisiä. Yleensä sopiva löytyy. Kun taas ollaan valmiita raskauteen, käytön keskeyttäminen on helppoa. - Sterilisaatiota taas kannattaa ajatella vain täysin ehdottomissa tapauksissa. Ei siis nuorille naisille, ehdottomasti. Elämäntilanteethan voivat muuttua monin tavoin. Sitä suosittelemmekin mieluummin miehelle, sillä se on paljon helpompi tarvittaessa purkaa kuin naiselta. Miehen sterilisaatio ei tietenkään vaikuta mitenkään kykyyn nauttia sukupuolielämästä. Sukupuolielämä on sekin Jumalan lahja, luonnollisesti.
Toivon, että tästä informaatiosta, jonka rajasin vain suositeltaviin menetelmiin, on sinulle apua. Toivotan sinulle hyvää ja onnellista perisuhde- ja perhe-elämää.
En edes uskaltanut toivoa noin perusteellista selvitystä. Olen itse ajattelemassa samalla tavalla, mutta välttämättä lähipiiri ei tee samoin! Mietin, miten olet päätynyt noin rakkaudelliseen käsitykseen. Se on kristillistä, elämänmyönteistä, rakentavaa ja hoitavaa.
Ei ollut tarkoitus laittaa sinua seinää vasten. Mutta olen kuullut niin monet kerrat sitä sanahelinää, josta ei tule kuin paha ja syyllinen olo. Apua sellaisesta ei saa.
Siksi halusin kuulla, oletko niitä, joilla on vain muodollinen ymmärrys asiaan vai syvällisempi halu toimia väsyneiden vl-äitien parhaaksi.
Kiitos minunkin puolesta. Talletan tämän ja luen yhdessä vaimon kanssa.
kiitän. Oma järkeni ja uskoni sanoo ihan samaa, mutta kun pelkään olenko oikella tiellä. En vain jaksa yhtään kuormaa enempää... En, en ja en! kun minäkin nuorena tähän "rumbaan" lähdin, en voinut kuvitellakkaan että tähän voi uupua.Aion kuunneella omaa kroppaani ja mieltäni ja elää niin kuin parhaaksi näen ja koen. Pakko alkaa luottamaan itseensä. Itsellänikin tuntui seinä olevan niin elämässä edessä että vaihtoehtoja ei ollut kuin itsetuho, ero ,uskosta luopuminen tai sitten ehkäisy kunnes saan itseni kuntoon.
menemään? On tämä en verran laadukas kirjoitus että tälläistä tekstiä haluaisn päivämiehestä lukea....
syödä hattuni lipan ja kermavaahdon kera jos se julkaistaisiin noin selkeästi PM:ssä.
harvinaisen selkeästi esille sen elämää ja lähimmäistä kunnioittavan kannan joka on aika lailla se kanta mikä minulla näihin asioihin on
Et ole vastannut keinovalikoimakysymykseen. Totta kai nainen saa ajatella jaksamistaan, mutta miten se onnistuu, jos mies jaksaa ... ihan hyvin. Eikä tajua naisen osaa.
Oletko pelkän selibaatin kannalla? Jos olet, niin sitten sanasi ovat vain helinää ja kilinää väsyneiden äitien korvissa. Ei se ole oikea vaihtoehto aviopuolisoille. Sitä eivät edes sinkut jaksa noudattaa, saati rakastava aviopari, joka nukkuu aviovuoteessaan saman peiton alla.
(Kyllä varmaan Lutherkin nauraisi tuollaisille ehdotuksille....)
Lutter suositteli selibaattia mainitsemassasi tapauksessa.
olisikin niin tehnyt, niin en uskoisi silti, että vuosien selibaatti nykyisessä yhteiskunnassa ja aviollisessa järjestyksessä ja rakkaudellisessa liitossa on hyväksi puolisoille
voihan olla että Luther suositteli vähän muutakin - ehkä vielä vähemmän veeällämäisiä käytäntöjä, joita et sinäkään varmasti allekirjoita esim. salarakkaan ottamista lisääntymistä varten kun sattui imbo mieheksi...
luotan rakkauden käskyyn tässä asiassa ja sallin myös sairaan vaimon olla miehensä läheisyydessä ilman pelkoa raskaudesta
sitä vaadin itsellenikin!
Näillä keskustelupalstoilla vanhoillislestadiolaisina esiintyvät ihmiset eivät useimmiten ole sydämestään asti uskovaisia. Kenenkään ei siis pitäisi näiden keskustelujen pohjalta muodostaa minkäänlaista kuvaa vanhoillislestadiolaisuudesta ja elävästä uskosta. Parasta on keskustella ihmisten kanssa kasvotusten, niin totuus tulee paremmin esiin.