Kuusikymppisellä äidilläni on vasta diagnosoitu Alzheimerin tauti. Oireita on ollut jo muutaman vuoden ajan, mutta tauti on silti vielä varhaisvaiheessa, eikä dementiasta voida lääkärin mukaan puhua. Muistiongelmia siis on ja sellaista, mutta äiti pärjää vielä aivan hyvin yksin kotona ilman tukitoimia.
Tänä kesänä äidin käytös on muuttunut lähes sietämättömäksi. Hän loukkaantuu normaaliin elämään kuuluvista pikkuasioista ja tiuskii aivan vieraille ja häneen positiivisesti suhtautuville ihmisille. Meille lapsille hän sanoo kaikki pahat ajatuksensa suoraan päin naamaa ja täysin sensuroimatta. Olemme kamalia kakaroita, joita hän ei ole koskaan rakastanut ja joita ei edes voi rakastaa. Mitään pahempaa ei ihmisen kohtaloksi voi koitua kuin tällaiset lapset. Rumiakin me olemme ja lihavia. Itsessään äiti ei näe juurikaan vikaa.
Rivien välistä on jo lapsena tullut hyvin selväksi, ettei äiti meitä jaksa arvostaa ja rakastaa. Noin suoraan ja avoimesti hän ei kuitenkaan ennen ole ajatuksiaan ilmaissut. Voiko tuollaisen käytöksen panna Alzheimerin taudin piikkiin, vai voiko äidiltä vielä sairauden tässä vaiheessa vaatia tunteiden ja ajatusten kontrollointia ja asiallista toisten kohtelemista?
Tiedän, että Alzheimerin tauti aiheuttaa käytöksen muutoksia, mutta en olisi vielä tässä vaiheessa tuollaista odottanut. Välillä olen jopa täysin välinpitämätön äidin suhteen, samoin siskoni. Kummallakaan ei ole pienintä mielenkiintoa (eikä tosin mahdollisuuksiakaan) äidin hoitamiseen, ei äitikään ole meistä välittänyt huolehtia silloin, kun olimme lapsia ja olisimme häntä tarvinneet. Kaiken päälle saamme nyt vielä kuunnella äidiltä tuollaista. Välillä tuntuu, että sitokoot vaan äidin sänkyyn laitoksessa ja lääkitkööt hänet turraksi, niin rankalta kuin se kuulostaakin. Toisaalta taas haluaisin auttaa niin paljon kuin pystyn, sillä onhan tuo tauti aivan hirveä, eikä sitä soisi kenellekään. Äiti vaan ei tee tuota auttamista kovin helpoksi...
Käyttäytymisen muutokset
10
1904
Vastaukset
- toisin
Hirveän tavallista on juuri tuo kuvaamasi käytös, usein siihen kuuluu myös suoranaista fyysistä agressiota. Äidiltäsi et voi odottaa juuri mitään, hän purkaa noin pahaa oloaan, eikä kykene kontrolloimaan käytöstään. Hänhän suhtautuu kaikkiin samoin, joten kohteena ette ole te lapset erityisesti.
Lääkäri antoi minulle aikoinaan ohjeen, että yritä erottaa toisistaan herra Alzheimerin ja äitisi jutut, eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vanhat kaunat vaikeuttavat tietenkin tilannetta, nythän asioita ei enää voi puhumalla selvittääkään.
Raskasta se on, mutta turha on kärsiä tunnonvaivoja omasta ärtymyksestään. Ihmisiä me olemme kaikki ja jokaisella mitta täyttyy ajoittain. Yrittäkää jakaa vastuuta mahdollisimman laajalle, jottei taakka käy ylivoimaiseksi.
Laitoshoito ei ole mikään paha peikko, vaan usein ainoa järkevä ratkaisu. Alzheimer-potilaalla näivettyy muisti, järki, fyysinen kunto ja lopulta tunne-elämäkin, äitisi ei siitä kärsi vaikket kykenisi hänelle rakkauttasi osoittamaan.
Inhimillisesti ajatellen taitaa riittää, kun yrittää parhaansa ja pyrkii minimoimaan kaikkien osapuolien kärsimykset - itsensä mukaan lukien.
Voimia Sinulle ja läheisillesi!- Alkup.
Kiitos, olet ihana! Tuli kyllä aika yllätyksenä, että tuo käytös muuttuu noin paljon jo ihan näin alkuvaiheessa. Mitähän sitä vielä onkaan edessä?! No, voi olla hyvä, etten tiedä...
- suzyanne
Hei! Tuo käyttäytymisen muutokset on mullekin tuttuja lähiomaiseni kohdalta. Tuo oli kuin oma ajatukseni. On niin ikään haukkumista ja itse murha - aikeita, vaikka on ikä - ihmisestä kyse ja hän tarvitsee apua jatkuvasti. Syöminen ei onnistu, ellei toinen ole seurana - tai sitten ei syö silloinkaan. On raskasta kun auttaa ja tekee kaikkensa ja vanhus, kuin vieras lähimmäinen, kuitenkin toivoo omaa kuolemaa, kaiken tuhoutumista ja katuu lastensa syntymää. Yhtä kaikki, ehkä se välittäminen ilmenee sillä tavoin. Muuten... lue teksti "vieras läheinen" (kirjoittanut väsynyt rapu) . Se on minun kirjoittamani.
Anteeksi, toivottavasti en masentanut tällä kirjoituksella.
Niin on minunkin läheiseni käytös joskus sietämätöntä, mutta... minä sanon, ÄLÄ PATOA TUNTEITASI!
Kyllä ne kuuluu taudin kuvaan, joskin hän on käyttäytynyt vähän samalla tavoin silloin ennen diagnoosia, sehän sitä viivästyttikin.
Se on raskasta ja mä toivon Sinulle sydämestäni voimia. En ole asiantuntija, vain omainen.
Mutta... vaikka sairaus tuo mukanaan huonoa ja muuttaa ihmistä, tuo se myös hyviä hetkiä - vaikka se kuulostaa tähän hetkeen irvokkaalta - mutta ne antaa voimaa niihin synkimpiin hetkiin.
Terveisin ja voimahalaus ... Suzyanne- Alkup.
Et masentanut. Päinvastoin ihana kuulla, että en ole ainut tässä tilanteessa (vaikka tietenkään tällaista ei kenellekään toivoisi).
- eijuli
Suzuanne , sinun kirjoituksesi , ovat kuin oman äidin elämästä , jos voit kirjoita minulle
- Mummotin
Rakkaat omaiset; ajatelkaa sitä, että äitinne ei ole varmasti halunnut alzheimerin tautia - sitä kun ei tahdonvoimalla pysty vastustamaan eikä päättämään että se tautihan ei minulle tule...
voimia teille.- Alkup.
Joo, näin on, mutta oikeasti... Ajattele, miltä tuntuu tilanteessa, jossa on koko lapsuutensa saanut tuntea olevansa ylimääräinen ja liikaa ja pelkkä taakka äidille. Äiti on pitänyt omia miessuhteitaan ja ryyppyreissujaan lapsista huolehtimista tärkeämpäna niin, että on jättänyt jo seitsenvuotiaan iltaisin ja öisin yksin kotiin pelkäämään. Kotoa pois pääsy on ollut valtava helpotus ja suoraan sanottuna myös pelastus. Mitään äidin ja lasten välistä rakkautta ei ole ollut olemassa puolin eikä toisin. Sitten äiti yhtäkkiä sairastuu ja alkaa tarvita, mutta vaikka kuinka yrittää olla saatavilla ja auttaa, saa vain kuunnella äidin todellisia, ei niin kauniita mielipiteitä ja ajatuksia, jotka hän sentään aikaisemmin osasi tuoda esiin useimmiten vain rivien välistä. Yhtä vähän kuin äiti on valinnut Alzheimerin taudin, mekään olemme valinneet tuollaisen äidin, yksinäisen lapsuuden ja lapselle aivan liian suuren vastuun omasta selviämisestä. Ja edelleenkin haluan korostaa, että vaikka välillä ajattelenkin, että on samantekevää, mitä äidille tapahtuu ja kuinka häntä hoidetaan, en kuitenkaan koskaan tule sanomaan ajatuksiani äidille ja tulen myös hänen hoidostaan ja selviämisestään huolehtimaan siinä määrin kuin se on mahdollista.
- laiffii?
Alkup. kirjoitti:
Joo, näin on, mutta oikeasti... Ajattele, miltä tuntuu tilanteessa, jossa on koko lapsuutensa saanut tuntea olevansa ylimääräinen ja liikaa ja pelkkä taakka äidille. Äiti on pitänyt omia miessuhteitaan ja ryyppyreissujaan lapsista huolehtimista tärkeämpäna niin, että on jättänyt jo seitsenvuotiaan iltaisin ja öisin yksin kotiin pelkäämään. Kotoa pois pääsy on ollut valtava helpotus ja suoraan sanottuna myös pelastus. Mitään äidin ja lasten välistä rakkautta ei ole ollut olemassa puolin eikä toisin. Sitten äiti yhtäkkiä sairastuu ja alkaa tarvita, mutta vaikka kuinka yrittää olla saatavilla ja auttaa, saa vain kuunnella äidin todellisia, ei niin kauniita mielipiteitä ja ajatuksia, jotka hän sentään aikaisemmin osasi tuoda esiin useimmiten vain rivien välistä. Yhtä vähän kuin äiti on valinnut Alzheimerin taudin, mekään olemme valinneet tuollaisen äidin, yksinäisen lapsuuden ja lapselle aivan liian suuren vastuun omasta selviämisestä. Ja edelleenkin haluan korostaa, että vaikka välillä ajattelenkin, että on samantekevää, mitä äidille tapahtuu ja kuinka häntä hoidetaan, en kuitenkaan koskaan tule sanomaan ajatuksiani äidille ja tulen myös hänen hoidostaan ja selviämisestään huolehtimaan siinä määrin kuin se on mahdollista.
Sellaista se elämä on, emme me voi valita vanhempiamme emmekä edes lapsiamme. Meidän on vaan tultava toimeen niiden kanssa jotka olemme sattuneet saamaan. Ja se koskee usein myös jossakin elämänvaiheessa sitä ihan itse valittua puolisoa.
Elä sinä vaan omaa elämääsi. Sinun äitisi on itse elänyt omansa valitsemallaan tavalla. Eihän se mitenkään ole sinun syysi, että äitisi on ja on ollut juuri tuollainen. Tosin tuo sairaus voi muuttaa sen maailman kilteimmän ja ihanimman ihmisen kerrassaan kamalaksi noidaksi. - minätaas
Alkup. kirjoitti:
Joo, näin on, mutta oikeasti... Ajattele, miltä tuntuu tilanteessa, jossa on koko lapsuutensa saanut tuntea olevansa ylimääräinen ja liikaa ja pelkkä taakka äidille. Äiti on pitänyt omia miessuhteitaan ja ryyppyreissujaan lapsista huolehtimista tärkeämpäna niin, että on jättänyt jo seitsenvuotiaan iltaisin ja öisin yksin kotiin pelkäämään. Kotoa pois pääsy on ollut valtava helpotus ja suoraan sanottuna myös pelastus. Mitään äidin ja lasten välistä rakkautta ei ole ollut olemassa puolin eikä toisin. Sitten äiti yhtäkkiä sairastuu ja alkaa tarvita, mutta vaikka kuinka yrittää olla saatavilla ja auttaa, saa vain kuunnella äidin todellisia, ei niin kauniita mielipiteitä ja ajatuksia, jotka hän sentään aikaisemmin osasi tuoda esiin useimmiten vain rivien välistä. Yhtä vähän kuin äiti on valinnut Alzheimerin taudin, mekään olemme valinneet tuollaisen äidin, yksinäisen lapsuuden ja lapselle aivan liian suuren vastuun omasta selviämisestä. Ja edelleenkin haluan korostaa, että vaikka välillä ajattelenkin, että on samantekevää, mitä äidille tapahtuu ja kuinka häntä hoidetaan, en kuitenkaan koskaan tule sanomaan ajatuksiani äidille ja tulen myös hänen hoidostaan ja selviämisestään huolehtimaan siinä määrin kuin se on mahdollista.
ymmärrän kyllä kantasi ihan hyvin, itselläni oli ulospäin "hyvät vanhemmat" eli kulissit olivat hyvin pystyssä mutta
seinien sisäpuolella oli tuskaa, ahdistusta, pahaa oloa, ei ollut rakkautta, meitä lapsia vain siedettiin koska muutakaan ei voitu,
minun äitini ei juonut kun olin lapsi, myöhemmin erottuaan isästä kyllä ja sekin oli ikävää.
hän löysi " uuden" miehen ja me lapset olimme siinä vaiheessa vain riippa hänen elämässän,
uusi miesystävä oli kaikki kaikessa, minuakin miesystävä uhkasi heittää ulos keskellä yötä kun tulivat juhlimasta, minua pelasti se, että veljeni asui samassa rakennuksessa ja äiti sanoi miesystävälle että veljeni tulee puolustamaan minua.
myöhemmin äitini sairastui vakavasti, syöpää ja ties mitä, ja ajoittain hän oli sekavakin,
jouduimme vastoin hänen tahtoaan toimittamaan hänet palvelutaloon koska hän ei pärjännyt,
palvelutalossa oli ihan hyvä olla, mutta hän kaipasi kyllä kotiin koko ajan.
kotona asuminen oli sitä, ettei hän syönyt ruokaa, veti vaan sekavasti lääkkeitä , nukkui eikä osannut huolehtia enää mistään.
minulle hän oli katkera koska toimitin hänen sinne asumaan minne hän ei halunnut, veljeni oli kyllä mukana päätöksessä, mutta minua sopi siitä syyttää.
nyt äiti on kuollut, kaipaan häntä, kaipaan sitä ettei koskaan saatu selvitettyä välejämme kunnolla, hän kun ei aroista asioista puhunut,
ymmärrän kyllä omaisia jotka eivät jaksa vaikka pitäisi jaksaa. - jaksaa?
minätaas kirjoitti:
ymmärrän kyllä kantasi ihan hyvin, itselläni oli ulospäin "hyvät vanhemmat" eli kulissit olivat hyvin pystyssä mutta
seinien sisäpuolella oli tuskaa, ahdistusta, pahaa oloa, ei ollut rakkautta, meitä lapsia vain siedettiin koska muutakaan ei voitu,
minun äitini ei juonut kun olin lapsi, myöhemmin erottuaan isästä kyllä ja sekin oli ikävää.
hän löysi " uuden" miehen ja me lapset olimme siinä vaiheessa vain riippa hänen elämässän,
uusi miesystävä oli kaikki kaikessa, minuakin miesystävä uhkasi heittää ulos keskellä yötä kun tulivat juhlimasta, minua pelasti se, että veljeni asui samassa rakennuksessa ja äiti sanoi miesystävälle että veljeni tulee puolustamaan minua.
myöhemmin äitini sairastui vakavasti, syöpää ja ties mitä, ja ajoittain hän oli sekavakin,
jouduimme vastoin hänen tahtoaan toimittamaan hänet palvelutaloon koska hän ei pärjännyt,
palvelutalossa oli ihan hyvä olla, mutta hän kaipasi kyllä kotiin koko ajan.
kotona asuminen oli sitä, ettei hän syönyt ruokaa, veti vaan sekavasti lääkkeitä , nukkui eikä osannut huolehtia enää mistään.
minulle hän oli katkera koska toimitin hänen sinne asumaan minne hän ei halunnut, veljeni oli kyllä mukana päätöksessä, mutta minua sopi siitä syyttää.
nyt äiti on kuollut, kaipaan häntä, kaipaan sitä ettei koskaan saatu selvitettyä välejämme kunnolla, hän kun ei aroista asioista puhunut,
ymmärrän kyllä omaisia jotka eivät jaksa vaikka pitäisi jaksaa.Ympäristö ja asianomaisten elämäntilannetta kokonaisuudessaan ymmärtämättömät ihmiset asettavat odotuksia ja vaateita, joihin ei enkelikään kykenisi.
Pitäisi jaksaa olla läsnä oli omassa elämässä meneillään mitä hyvänsä. Pitäisi auttaa arkisissa askareissa ja kuunnella tyynesti itseensä ottamatta kaikki jutut, mitä potilaan suusta sinkoilee. Pitäisi ymmärtää yhteiskunnan ylityöllistettyä ja alirahoitettua terveydenhuoltoa silloinkin, kun päivistä ja vuorokaudenajoista aikaa sitten seonneelle vanhukselle jätetään lääkkeet ja lappu pöydälle -ota klo 21!
Kenellä tässä maassa on mahdollisuus jättää työnsä ja perheensä hoitaakseen omaisensa kunnialla hautaan? Maailma on muuttunut ja ruotimummous ei enää toimi.
Totta on sekin, ettei kaikissa perheissä ole keskinäistä rakkautta syystä tai toisesta. Mistä silloin revit voimaa täyttää kaikki nämä vaatimukset? Eikö riitä, että tekee parhaansa ja tunnustaa omat rajoituksensa? Hoitaa ne käytännön asiat, joihin kykenee puuttumaan ja antaa itselleen luvan olla teeskentelemättä äiti Teresaa?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1367499Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631664512Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen573522Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi5113298Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2972174Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde361823Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251820- 911593
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1791515Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito151456