Haluaisin kuulla onnellisia loppuja seurustelulle skitsofrenikoiden kanssa.
Olen kuullut kaksi onnetonta tarinaa, ja olen alkanu seurustella erään tätä sairastavan kanssa.
Jos joku tietää jonkun tapauksen jossa ei ole käynyt huonosti ni kertokaa :)
Olen kuullut kaksi onnetonta tarinaa, ja olen alkanu seurustella erään tätä sairastavan kanssa.
Jos joku tietää jonkun tapauksen jossa ei ole käynyt huonosti ni kertokaa :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
itsellesi. Odotukset käyvät toteen, joten elä niiden mukaisesti. Toinen on juuri niin sairas, kun sinä haluat sen olevan. Lyhyesti: älä leiki näiden asioiden kanssa, äläkä ala harrastaa kotipsykologiaa, sillä sinusta ei kuitenkaan ole siihen. Jätä väliin tuollaiset suhteet, niin pääset helpommalla.
itsellesi. Odotukset käyvät toteen, joten elä niiden mukaisesti. Toinen on juuri niin sairas, kun sinä haluat sen olevan. Lyhyesti: älä leiki näiden asioiden kanssa, äläkä ala harrastaa kotipsykologiaa, sillä sinusta ei kuitenkaan ole siihen. Jätä väliin tuollaiset suhteet, niin pääset helpommalla.
Elämä mt-ongelmien kanssa painivan kanssa ei taatusti ole ihan sieltä helpoimmasta päästä, mutta ihmiseen sitä rakastuu. Kaikkine puolineen,
niin hyvinä kuin huonompinakin aikoina.
Mietin juuri, miten suhteen etenemiseen vaikuttaa jos molemmilla osapuolilla on enemmän tai vähemmän näitä mentaalipuolen dilemmoja taustallaan? Ja niiden kanssa eletään tietoisesti, onko suhde kestävämmmällä pohjalla?
Toki asiaan vaikuttaa moni muukin tekijä ja ihmisten tahto sekää tunteet. Kysyn siksi, koska ns. tavis ei välttämättä ymmärrä promilleakaan, mitä toinenkin käy läpi kulloinkin. Eikä kestä mielialan vaihteluita sitäkään vähää. Mutta ihmiset ne toki itse ratkaisevat, kukapas lähtisi ensitreffeiltä potilaskansioitaan pöydän yli vaihtamaan =)
Oma tarinani on pitkälti sellainen, että suhteeni kariutui osaltaan juuri mielenterveysongelmiin. Exäni on erittäin hyvä ihminen, fiksu ja ymmärtäväinen. Mutta elimme lopulta niin eri aalloilla, ja ongelmani vaikuttivat hänenkin hyvinvointiinsa. Ja tämä aiheutti hänelle aivan kohtuuttomasti syyllisyyden- sekä riittämättömyyden tunteita. Oli omalta osaltaan helpottavaa myöntää hänelle, että hänen irtautumisensa suhteesta oli lopultakin terve merkki. Hänen oli pelastettava itse itsensä. Ja toisen omaishoitajan tai pelastajan osa ei ole terveen parisuhteen kulmakiviä. Myötätuntoa ei kuitenkaan koskaan voi olla liikaa :)
Jos rakastuu toiseen ihmiseen pyytettömästi, onko hänen mielenterveysasiansa este etenemiselle? Millainen ihminen määrittelee sen olevan ehdoton este? Sellainenko, joka ei itse usko koskaan joutuvansa painimaan vastaavien asioiden kanssa. Eihän tästä elämästä koskaan täyttä takuuta saa, vielä vähemmän eteesi voi astua oikeasti kaunismielinen :)
Minusta leffassa "Kaunis mieli" oli onnellinen loppu.
Pitää muistaa sekin, että skitsofreenikkoja on monenlaisia tapauksia. Kolmasosa skitsofreenikoista pärjää elämässä ihan hyvin tai kuten nyt tavis ihminen pärjää. Toinen kolmasosa pärjää elämässä kohtalaisen hyvin eläkkeellä itsenäisesti asuen. Viimeinen kolmannes on sitten vaikeammin sairaita tapauksia. Skitsofrenian hoito on niin paljon parantunut, että kroonikko-osastoilla ja kuntoutuskodeissa makaa vähemmän väkeä kuin koskaan.
Ehkä autistityypeissä on yhtäläisyyttä skitsofeenikkojen käyttäytymisen kanssa.
Asperginä olen HYVIN vaikea tyyppi. Se vaivaa kyllä itseänikin.
Mihis Seepra juovistaan pääsee? Olen ankara itselleni ja sosiaaliset avuni heikot.
Loukkaannun helposti, olen myös pitkävihainen. Onhan asiat hoidettava, mutta
mieluummin elelen omissa ympyröissäni.
Sekin harmittaa, kun muutamat hyvät supliikki-ihmiset tuntevat "salasanani", käyttäytymismallini.
Vievät kuin pässiä narussa.
Sitä minkä vuosikymmenet käyttäytymisessäni ovat vinouttaneet, ei hevin äkkiä oikaista.
tapaukseni ei toistaiseksi ainakaan.
Ole varovainen. Älä sekoita tunteita "sääli" ja "rakkaus". Sääli ei ole rakkautta. Sääli voi olla aivan itsekeskeistä - ei välittämättä rakkautta siihen lähimmäiseen, johon se kohdistuu.
Minulla oli nuoruudessani ystävätär, joka meni naimisiin kuuro- mykän miehen kanssa. Hän toivoi lapsia ja keskusteli meidän lähinten ystäviensä kanssa, onko viisasta hankkia lapsia. Hänen elämänsä kun oli melkein koko ajan "tulkin työpäivää". Eräs vanhempi ystävättäremme sanoi silloin, että tietysti otat lapsia,jos niin toivot, mutta ajattele, että tulet olemaan aika yksin vastuussa. He saivat neljä lasta. Mies viidentenä hoidettavana elämästä tuli liian rankkaa, ja avioliitto päätyi eroon.
Elämä ei ole kenellekään meistä ikuista lemmen aikaa ja hääloman ihanuutta. Kuinka ihanaa ihastuminen onkaan, niin sitä hurmaa ja huumaa ei riitä lopuksi elämää. Arkipäivä toimineen ja huolineen ottaa osansa elämässä. Elämä tuo raskaita kausia terveillekin ihmisille (alun alkuaan terveet ihmiset voivat myös sairastua). Koska jo ennakolta tiedät, että poikaystäväsi sairastaa parantumatonta, vaikeaa henkistä sairautta, niin ennusteet eivät ole ne parhaimmat. Ymmärrän, että siitä syystähän esitit kysymyksesikin!
Anna itsellesi aikaa, kun pohdit tätä. Odota rauhallisena, mitä vastausta kuulet sisimmästäsi. Vain sinä itse tiedät sen oikean vastauksen tähän vaikeaan kysymykseen! Älä tee mitään hätäistä päätöstä. Odota ja annan ajatuksen kypsyä!
suurin syy siihen, miksi niin monet skitsofreenikot eivät toivu ennalleen on juuri ympäristön luokitteleva asenne. Psykoosista toipuminen on jopa melko helppoa, mutta sen jälkeinen elämä ihmisten vieroksumana on usein niin tuskaisaa, että se ajaa särkyneen mielen uudelleen psykoosiin, kun normaalissa elinympäristössä tätä ei välttämättä tapahtuisi. Taudista tekee parantumattoman juuri se, että se on määritelty parantumattomaksi, ja tämä ennustus on omiaan toteuttamaan itsensä..
Koko kysymys on alun alkujaan esitetty kysyjän näkökulmasta katsoen ja vastaukset ovat kysyjälle kohdattuja.
Aivan toinen kysymys onkin, jos katsahdamme probleemia sairaan osapuolen näkökulmasta. Juuri siltä näkökulmalta sinä katselet ja ymmärrän että silläkin äärialueella on probleeminsa.
Se onkin asian toinen puoli, jota alunperäinen kysymys ei käsitellyt.