Helposti ajatellaan, että lapset nyt nahistelee...
Mutta kukaan ei tiedä, kuinka paljon toinen kestää. Joku kokee pienen tönimisen leikiksi ja toinen traumatisoituu koko aikuisiäksi. Entäs, jos kaikki alkaa leikistä ja raaistuu ajan kanssa, eikä kiusaamiseen puututa, kun ei se lapsi ennenkään oo valittanu.
Mä mietin omaa koulunalkua ja muistan, että meillä oli koulun alussa oikeen "kamppanja kiusaamista vastaan". Luettiin Mikko Mallikas kirjaa, jossa Mikko ei kiusaa / lyö ja puhuttiin siitä, kuinka rohkeat uskoltaa puolustaa heikompiaan ja on tyhmää kiusata. Lisäksi, jos kiusasi (haukkui, töni tai otti toisen tavaroita ilman lupaa), joutui seisomaan eteen ja pyytämään anteeksi ja jos ei pyytänyt jäi jälki istuntoon. Eipä siinä meidän pikkukoulussa paljon kiusattu, koska siihen heti ekasta päivästä lähtien puututtiin ja "rangaistus" tiedettiin.
Tuo oli mun muistoja koulun alusta joskus v.1983.
Toinen tapaus nollatoleranssista on mun tytön tarhasta. Siellä ei ketään lyödä tai tönitä tms. Sitten kutsuin eskarilaisia tytön synttäreille ja kun en kaikkia tuntenut, ehdotin erästä vanhaa leikkiä. Siinä istutaan ringissä ja yksi on keskellä lehtitöttörön kanssa. Sitten yritetään sanoa toinen nimi ennenkuin keskellä istuva koskettaa lehtitötteröllä sitä, jonka nimi on sanottu. Leikki meni ihan pipariksi, koska KUKAAN ei USKOLTANUT "lyödä" toista lehdellä edes leikkimielessä.
Näistä ajattelin, että kyllä se on ohjaavasta aikuisesta kiinni, miten asiat etenee.
Joku, (ehkä opettaja ihminen?) kyseli konkreettisia keinoja ehkäistä kiusaamista ja mun mielestä yksi ratkaisu on KIUSAAMISEN NOLLATOLERANSSI eli tiukka puuttuminen kaikkeen kiusaamiseen, heti ekasta päivästä lähtien. Tästä tiedote myös kaikille vanhemmille. Kyllä mä ainakin haluaisin tietää myös sen, jos mun lapsi olis kiusaaja ja puhua asiasta koulussa saadun rangaistuksen jälkeen. Ihan yhtä lailla, kun haluan olla huolettomin mielin, tietäen, että kiusaamiseen puututaan aina.
Mutta kukaan ei tiedä, kuinka paljon toinen kestää. Joku kokee pienen tönimisen leikiksi ja toinen traumatisoituu koko aikuisiäksi. Entäs, jos kaikki alkaa leikistä ja raaistuu ajan kanssa, eikä kiusaamiseen puututa, kun ei se lapsi ennenkään oo valittanu.
Mä mietin omaa koulunalkua ja muistan, että meillä oli koulun alussa oikeen "kamppanja kiusaamista vastaan". Luettiin Mikko Mallikas kirjaa, jossa Mikko ei kiusaa / lyö ja puhuttiin siitä, kuinka rohkeat uskoltaa puolustaa heikompiaan ja on tyhmää kiusata. Lisäksi, jos kiusasi (haukkui, töni tai otti toisen tavaroita ilman lupaa), joutui seisomaan eteen ja pyytämään anteeksi ja jos ei pyytänyt jäi jälki istuntoon. Eipä siinä meidän pikkukoulussa paljon kiusattu, koska siihen heti ekasta päivästä lähtien puututtiin ja "rangaistus" tiedettiin.
Tuo oli mun muistoja koulun alusta joskus v.1983.
Toinen tapaus nollatoleranssista on mun tytön tarhasta. Siellä ei ketään lyödä tai tönitä tms. Sitten kutsuin eskarilaisia tytön synttäreille ja kun en kaikkia tuntenut, ehdotin erästä vanhaa leikkiä. Siinä istutaan ringissä ja yksi on keskellä lehtitöttörön kanssa. Sitten yritetään sanoa toinen nimi ennenkuin keskellä istuva koskettaa lehtitötteröllä sitä, jonka nimi on sanottu. Leikki meni ihan pipariksi, koska KUKAAN ei USKOLTANUT "lyödä" toista lehdellä edes leikkimielessä.
Näistä ajattelin, että kyllä se on ohjaavasta aikuisesta kiinni, miten asiat etenee.
Joku, (ehkä opettaja ihminen?) kyseli konkreettisia keinoja ehkäistä kiusaamista ja mun mielestä yksi ratkaisu on KIUSAAMISEN NOLLATOLERANSSI eli tiukka puuttuminen kaikkeen kiusaamiseen, heti ekasta päivästä lähtien. Tästä tiedote myös kaikille vanhemmille. Kyllä mä ainakin haluaisin tietää myös sen, jos mun lapsi olis kiusaaja ja puhua asiasta koulussa saadun rangaistuksen jälkeen. Ihan yhtä lailla, kun haluan olla huolettomin mielin, tietäen, että kiusaamiseen puututaan aina.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se,et lapsi opetetaan siihen,ettei tee muille sitä,mitä ei itsellekkään halua tehtävän,on ensimmäinen askel.
Pihapiirissämme on nyt jo 10v poika,joka on viimeiset 5v terrorisoinut pihan lapsia,kivittää,hakkaa,varastaa,huutelee yms yms ja vanhemmat eivät tee asialle mitään.
Tässä viime viikkojen ainana taas päivttäin hakannut ja räkinyt noiden 5-7 vuotiaiden päälle,ja yhtenä päivänä sitten päätti lyödä itseään isompaa,tämäpä tempaisi takaisin,ei kuitenkaan mitenkään lujaa,niin herranjestas sitä huutoa ja itkua,kun HÄNTÄ lyötiin..
Koulullakin on aika rajalliset keinot ko lapsen hommiin puuttua,kun vanhemmat eivät välitä pätkääkään.