Miksi tällä palstalla moni pelkää kuollakseen synnytystä, toiset kertovat kauhutarinoitaan kuinka he meinasivat kuolla mutta siitä huolimatta tekivät vielä 10 lasta lisää jne.?
Onko lasten hankinta joku kunnia-asia? Vai onko se vain alkukantainen keino jatkaa sukua jotta _omat_ geenit lisääntyisivät? Sitähän se on, siksi kaikki potevat vauvakuumetta ja haluavat nimenomaan oman "pienen käärön". Miksei heille kelpaa adoptiovauva, joka on jo olemassa ja jonka kärsimykset ovat jo mittaamattomat ilman huolehtivia vanhempia mahdollisessa orpokodissa aliravittuna ja hylättynä??
Yhteiskunta ei suvaitse ihmisiä jotka eivät lapsia hanki. Aina sitä jaksetaan ihmetellä ja kysellä ja miettiä. Se on mielestäni jokaisen oma asia.
Minulle kyllä riittävät eläimet aivan hyvin lasten "sijasta" -eivät suinkaan niiden korvikkeena!
Onko lasten hankinta joku kunnia-asia? Vai onko se vain alkukantainen keino jatkaa sukua jotta _omat_ geenit lisääntyisivät? Sitähän se on, siksi kaikki potevat vauvakuumetta ja haluavat nimenomaan oman "pienen käärön". Miksei heille kelpaa adoptiovauva, joka on jo olemassa ja jonka kärsimykset ovat jo mittaamattomat ilman huolehtivia vanhempia mahdollisessa orpokodissa aliravittuna ja hylättynä??
Yhteiskunta ei suvaitse ihmisiä jotka eivät lapsia hanki. Aina sitä jaksetaan ihmetellä ja kysellä ja miettiä. Se on mielestäni jokaisen oma asia.
Minulle kyllä riittävät eläimet aivan hyvin lasten "sijasta" -eivät suinkaan niiden korvikkeena!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Eihän niitä lapsia ole mikään pakko hankkia, mutta ovathan ne mukava vanhuudenturva. Itse tässä hoitelen oman dementoituvan äitini asioita ja toimin hänen "muistinaan" ja ajattelen monesti, kuinka kiva on, kun minulla on lapsia, jotka sitten puolestaan hoitavat minua, kun en enää itse selviä arjesta kotona, mutta en vielä laitosta tarvitse.
On lapsista toki paljon muutakin iloa. Kumpikin lapsistani on aikuinen ja harrastan heidän kanssaan kaikenlaisia asioita, kun eivät he enää tarvitse sellaista huolenpitoa kuin joskus muinoin.
Elämä ilman lapsia olisi aika tyhjää. Mutta siinä olet ihan oikeassa, että jokaisen ei tarvitse ihan itse niitä maailmaan väsätä, vaan valmiin lapsen adoptoiminen on erittäin kannatettava vaihtoehto.
Minusta on jokseenkin turha odottaa, että nykyajan lapset "muistaisivat" saatikka "hoitaisivat" vanhempiaan sitten kun he ovat vanhoja.
Ehei, itsekkyys ja mukavuudenhalu on niin muotiasia, että eivä he ketään ala nokkamukilla juottamaan. Ja suurille ikäluokille on syytäkin katkeroitua, koska ne törsäävät muidenkin ihmisten elämänmahdollisuudet. Hoitolaitokseen vain, ja perintöjen saamista voi odottaa.
Lasten tekoon on se syy, että ilman lasten tekoa ihmiset loppuisivat maapallolta. Elämä on sen verran mielenkiintoinen ilmiö, että sitä on jatkettava.
"Ja suurille ikäluokille on syytäkin katkeroitua, koska ne törsäävät muidenkin ihmisten elämänmahdollisuudet."
Olipas todella kummallinen väite ilman mitään perustelua.
Taidat nyt puhua vain omasta puolestasi. Kyllä tässä maailmassa on vielä ihmisiä, jotka välittävät läheisistään. Tässä yksi sellainen ja jälkikasvulle aion kyllä samaa arvoa tähdentää -sitten aikanaan.
Jos elämä on tyhjää ilman lapsia, se johtuu mielikuvituksen puutteesta. Ja mitä siihen vanhuudenturvaan tulee, toivottavasti vitsailit. En koskaan hankkisi lasta siksi, että hän pitäisi minusta huolta kun olen vanha. En itsekään aio ryhtyä omien vanhempieni hoitajaksi, sillä ei se ole velvollisuuteni.
Jokainen tehköön mitä haluaa.Ymmärrän niitä jotka eivät halua lapsia.Ei niitä ole pakko hankkia.
Tästä pitäisi varmasti keskustella lisääkin! Usein kun tuntuu siltä, että ne, jotka kaikista kovimmin kannustavat muita lapsia hankkimaan, ovat niitä, joille "vahinko" on jo tapahtunut. Muut vain mukaan samaan rumbaan, eikö vain?
Olen itse ollut kahdesti naimisissa, ja toisella vaimollani oli valmiina kaksi lasta. Omia lapsia minulla ei ole. Vaikka liittoni toisen vaimon kanssa valitettavasti päättyi eroon, en koskaan hylännyt lapsia, joille olin kerran ollut kuin isä. Omia lapsia en silti ole koskaan halunnut, enkä tule haluamaan. Työskentelen opettajana, tapaan lapsia jatkuvasti, minulla on kaksi kummilasta, joihin minulla on erinomaiset välit j.n.e. Tiedän kokemuksesta, että olen monin verroin kykenevämpi kasvattaja ja isä kuin moni, moni muu, jonka vain silti täytyy väsätä niitä "omia kääröjä" maailmaan.
Kaipa se on ihmisten oma asia, miten toimivat, mutta olisi ehkä parempi, jos lapsien tekoa mietittäisiin hieman tarkemmin. Onko voimia, onko edellytyksiä, onko kykyjä, ovatko omat psyyken asiat riittävän selviä j.n.e. Eli että ei olisi niin kuin nyt on, että lapsia tekemättä jättävät ovat harvinaisuuksia. Kaikkien edun mukaista olisi, jos lapsia tekisivät vain todella siihen valmistautuneet ja sitä todella haluavat.
olen samaa mieltä ettei kaikkien tarvitse lapsia tehdäkään....on niin paljon surullisia esimerkkejä niistä jotka pukkaavat lapsia maailmaan vaikkei minkäänlaisia edellytyksiä ole niitä kasvattaa(lapsiahan voi saada kuka vaan jos värkit on kunnossa,valitettavasti)
itselläni on lapsia ja kuvittelisin olevani kohtalaisen hyvä äiti ,päätellen lapsiltani saamastani palautteesta
kasvatan omia ja myös jonkun toisen lapsia ja rakastan heitä kaikkia
... juuri Sinun kaltaistesi pitäisi lapsia tehdä, eikä niin monen muun!
Tietysti olisi aika vaikeata ruveta päättämään yhteisön normeista, joilla lapsensaantia rajoitettaisiin j.n.e., mutta niin julmaa kuin se onkin, joskus jo pelkkä lapsen kasvatukseen liittyvien tukien poistaminen saisi perheet harkitsemaan kahdesti ennen uuden ruokittavan hankkimista.
Tästä mielipiteestä varmasti nousee poru, jos joku tätä palstaa nyt ylipäänsä lukee...
Eikä tietenkään ole mitenkään automaattisesti niin, että taloudellisesti hyvistä oloista kasvaisi tasapainoisia lapsia - muistakaa vaikka Heinojen murha.
Liisa Ryömän ansiokkaasti suomentamassa Jacques Brelin laulussa "Lapset" lauletaan mm.: "syntyipä kylmään tai lämpimään, kyllikseen syö tai on nälissään, orjan lapset tai herrojen, lapsia ovat he kaikkien."
Juuri niin se on. Siksi ei lapsirakkaillakaan tarvitse olla omia lapsia. Maailma on täynnä rakkautta, neuvoja ja tukea tarvitsevia lapsia.
Olet oikeassa! Miksi esimerkiksi jotkut huumeäidit ynnämuut saavat lapsia kun taas joku joka oikein kovasti lapsia haluaisi ja olisi vielä hyvät edellytykset ja voimia paneutua kasvatukseenkin ei niitä vauvoja saa? Tässä maailmassa eivät tasan käy onnen lahjat!
Kuitenkin todennäköisesti, jos kaikki jotka lapsia saavat olisivatkin ns."kunnollisia", olisi silti näitä häiriö käyttäytyjiä. Ja ainahan ei edes häiriö käyttäytyminen johdu huonoista kotioloista vaan se voi juontaa juurensa jo syntymästä saakka vaikkakin siihen voi paljon kasvatuksella vaikuttaa. Monesti, vaikka kotiolot ovat huonot on moni silti selvinnyt ja oppinut oikean ja väärän. Mutta pahan olon tunteet voivatkin nousta esiin vasta aikuisiällä monen kymmenen vuoden jälkeen. Monet selviävät ikävistä olosuhteista, koska on ollut pakko selvitä ja he ovat tottuneet olemaan vähään tyytyväisiä. Eivät esimerkiksi osaa arvostaa tunteiden merkitystä kasvatuksessa, koska ovat pitäneet esimerkiksi sitä hyvänä että ovat saaneet ruokaa, vaatteita ja rahaa kotonaan vaikka moni muu asia on jäänyt uupumaan...
Kiitos, Santtu, mielipiteestäsi! On kiva voida todeta olevansa kanssasi hyvin samaa mieltä. Tällaistahan tämä hyvä keskustelu on, kun kaikki ovat yhtä mieltä...
Olisikohan tämä ydinperhe-ajattelu osasyynä nykyisiin vaikeuksiin? Monessahan kulttuurissa ennen vanhaan ja joissakin vieläkin kun oli tapana, että nuorempi sukupolvi synnyttää lapset, ja heitä edeltävä sukupolvi kasvattaa ne. Siinäpä elämänkokemus pääsisi silloin vaikuttamaan tuleviin sukupolviin tervehdyttävällä tavalla.
Onko Sinulla itselläsi lapsia? Kuinka olet itse vastannut näihin nykyajan haasteisiin?
Lämpimin Uuden Vuoden terveisin
Itselläni ei vielä ole lapsia kun opiskeluni ovat kesken, mutta toivottavasti parin vuoden päästä olisi! Sitten kun itselläni toivon mukaan on lapsia, niin kyllä nämä nykyajan haasteet vähän pelottavat, mutta eiköhän niistäkin selviäminen onnistu maalaisjärjen käytöllä ja rakkaudella. Ja osittainhan se on myös tuuristakin kiinni kuinka lapsesi yhteiskuntaan loppuen lopuksi sijoittuvat vaikka itse olisit kuinka paljon tahansa panostanut heihin. Elämän kulku on pienestä kiinni ja ei tarvita kuin pieni lipsahdus niin kaikki asiat menevätkin pieleen...Onneksi suurin osa nuorista onnistuu elämässään!
Hyvää vuoden alkua sinullekin! :)
... ja parasta vuoden alkua Sinullekin!!!
Noista lapsiasioista vielä sen verran, että se on kieltämättä aikamoista arpapeliä kyllä myös. Itselläni ei ole omia lapsia, mutta olen ex-lapsipuolieni lisäksi seurannut myös monen tuttavapariskunnan lasten kasvua, ja yllättynyt siitä, että perimä, joka saattaa tulla sukupolvienkin takaa, välillä vaikuttaa niin paljon. Ihan oikeastikin "hyvissä" kodeissa saattaa kasvaa "huonoja" lapsia. Tosin enemmistö "huonoista" lapsista kyllä tulee tavalla tai toisella "huonoista" kodeista. Ihan kaikkiin asioihin ei vain kyetä kasvatuksellakaan vaikuttamaan, mikä on aika kamalaa. Itse asiassa olisi kasvatustaitojen lisäksi jaksettava selvittää myös puolison suvun historia, ja jos sieltä löytyy kovasti skitsofreenikkoja tai massamurhaajia, olisi ehkä kuitenkin jätettävä lapsen teko sikseen, vaikka kumppani olisi muuten kuinka ihana...
Olen jo sen verran iäkäs (39 v.), että tuskinpa enää itse hankin omia lapsia. Kyllä maailmassa riittää rakastettavia lapsia siitäkin huolimatta. Mutta jos Sinä teet, niinkuin arvelit, toivotan Sinulle lämpimästi Onnea ja Menestystä!!! Ja sitä tuuria myös...
Monin lämpimin terveisin JR
Ei lapsia hankita, niitä saadaan!!!!!!!!
Olet ihan oikeassa. Sama minuakin ärsyttää, tämä että ihmiset vain "tekevät" ja "hankkivat" lapsia ikään kuin ostettaisiin maitolitra maketista, yhtä helposti. Suunnitellaan ostospäivä ja -reitti ja jos tuotetta ei saa marketista, niin sitten haetaan keskustan pikkuboutique-liikkestä.
Lapsia ei hankita, niitä SAADAAN. Ja siinä on huima ero.
Niin just, olen samaa mieltä kanssanne.
Miksei heille kelpaa adoptiovauva?
Alkukantainen keino jatkaa sukua, jotta omat geenit lisääntyvät.
Kukin tiedostamattaan, alkukantaisuuttaan, etsii "parhainta" kumppania jälkeläistensä siittäjäksi.
Tällöin jälkeläisellä on parhaat mahdolliset geenit hengissäselviytymiseen.
Mm. leijona yhteisössä uusi uros tappaa vanhan uroksen poikaset.
Eräät linnut, joiden kumppani ei ole parasta mahdollista valioyksilöä käyvät vieraissa kiinni jäämisen uhasta huolimatta.
Kaikki tämä on "kirjoitettu" geeneihimme. Voin olla joidenkin mielestä väärässä.
Luonto vaan on niin julma meille ihmisillekin.
Omaa suojellaan ja omalle annetaan enemmän kuin vieraalle (huom. äitipuoli). Tämä on vain kehittymättömän ihmisen tapa toimia, ei siis kaikkien.
Kyllä monet haluavat adoptoida lapsen, mutta se on monen vuoden tapahtuma. En osaa sanoa laista, mutta luulisin sen olevan kiemuraista. Ja jos ulkomailta adoptiolapsen hakee, tulee mukaan myös kyseisen maan lainsäädäntö. Myös kustannukset voivat olla huimia.
Se, että kyselee ja ihmettelee ei suinkaan tarkoita, etteikö hyväksyisi. Voihan lapsia haluamaton sen kertoa, niin utelut todennäköisesti loppuvat. Usein ko. tapaukset välttelevät sen kertomista luullen, että alkaa syrjintä. Joillain voi tietenkin olla tämänkaltaisia kokemuksia. Se on valitettavaa.
Onhan se oma asia, mutta silloin täytyy kestää utelut.