seuraavat tätä palstaa, ovat vähän kuin puun ja kuoren välissä; jos jollekin kumartaa, niin väistämättä myös jollekin pyllistää. -- Haluaisivatkohan kumartaa raittiille opille vai Raamattuun perustumattomille perinnäissäännöille. Säälin heitä! Olen kyllä huomannut, että nykyisin puheet ovat huomattavasti raitistuneet verrattuna vaikkapa esim. viisi vuotta sitten pidettyihin puheisiin.
Luulen, että
puhujat, jotka
151268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
asioissa. Ja oikeaa viisautta myös.
En ymmärrä millä perusteella pidät suuntaa kohti "raitistumista" totena. Kertoisitko perustelusi?
Nykysaarnojen vertailu viiden vuoden takaisiin ei tuota plussia kummallekaan ryhmälle. Surkeita oman yhteisön ihasteluita ovat ollet ainakin suviseurapuheet. Tavallisissa seuroissa en ole käynyt kuuntelemassa, mutta vl-pappien ilta- ja aamuhartaudet ovat samoin jääneeet heppoisiksi. Pohjalla on saarnoissa koko ajan hoitokokousajan asennemaailma.
että tilanne on heille hankala, koska vl-liikkeessä on vielä jälkiä 70-luvulta, siis mitä tiukemmin pidättäydyt säännöissä, sitä paremmin olet uskovainen ja todellakin vielä ns. suuri yleisö ei uskalla edes itsekseen kyseenalaistaa sääntöjä. Luulen kuitenkin, että raittiisti uskova puhuja sisimmässään tietää, miten tulisi oikein saarnata Raamatun valossa (vrt. Paavalin kirjeiden henki) ns. ihmissäännöistä, jotka ainoastaan ruokkivat ihmisen ylpeyttä.
aikaa, kun viimeksi olen kuullut ns. perinteisen vl-saarnan kaikkine tv- ja urheilukilpailuun osallistumispuheineen. No tosin seurakuntapäivillä kyllä otetaan erittäin voimakkaasti edelleenkin kielteisiä kantoja mitä moninaisimpiin asioihin, mutta silloinhan onkin äänessä riviuskovaiset puhujien lisäksi.
vl-pappien aamu- tai iltahartaudet ovat sisällöttömiä ja oman liikkeen korostamisia. Satuitteko kuuntelemaan keväällä Pentikäisen pitämää aamuhartautta, jossa hän kertoi kehitysmaan lapsista (se oli niin puhuttelevan ihana, että haluaisin sen kuulla uudestaan. Tiedän yhden ihmisen, joka oli sen saarnan kuultuaan halunnut tehdä parannuksen ja nyt hän on uskovainen). -- Kuulin myös kevään aikana Mikko Kinnusen pitämän iltahartauden, jossa hän kertoi tositarinan perheen isän kuolemasta. Uskomattoman ihana sekin oli. -- Ainakin näistä kummastakin puheesta puuttui täysin se vl-fanaattisuus.
ja he ovat erilaisia ihmisinä. Ja asioiden ilmaisutyyli on erilainen kaikilla. Ja he puhuvat eri tavalla, vaikkakin samasta asiasta.
Ja se on tarpellistakin varmaan, koska vastaanottajat ovat myös kaikki erilaisia.
ylättyvät siitä että omavanhurskaat ovat juuri sellaisia kuin he monesti ovat saarnoissaan heistä todistaneet. Esim. monelle lähes kaikki rietas halaus ja maailman saasta on hyvää ja niitten karttaminen vain "perinnäissääntöjä", mutta sitten toisaalta paljastuu että epäilevät uskovaisten autuaaksi tulemista koska - polttavat tupakkaa :-) Itse Jeesuksestakin fariseukset kyllä löysivät syntejä, mutta omista synneistä ei ollut huolta.
perinnäissääntöjen puolustuspuheena?
vaikka polvistuis jonkun uskosta osattoman edessä ja pyytäis, että anna sinäkin sovittaa itsesi Jumalan edessä.
Puhujien ja puhieden arvostelu tällä palstalla on raakaa. Oletteko koskaan ajatelleet , kuinka vaatva tehtävä puhujalla on hoidettavanaan usein oman työnsä ja perheensä hoitamisen lisäksi? Kuinkahan moni näistä arvostelijoista on naisia, joilla ei ole itsellään pelkoa puhujan paikalle joutumisesta?
Hyvin outoa on se, että puheita arvostellaan vain puhujan aikaaansaannoksina. Ei ollenkaan ajatella, että Jumalallakin voi olla jotakin tekemistä puheiden kanssa. Ajatellaan vain, että puhuja itse valitsee ja päättää, mitä puhuu.
Kristillisyyden saarnat pohjautuvat Raamattuun. Uskotaan myös, että Jumala puhuu saarnaajan kautta. Tämä näkökulma näyttää kokonaan hävinneen näissä arvosteluissa.
Vaikka Jumala puhuukin palvelijansa kautta, puhujakin voi erehtyä. Puheitä saa kommentoida ja puhujaa saa neuvoa.
"Puhu Herra, palvelijasi kuulee!" on oikea asenne Jumalan sanan kuulossa niin puhjujalle kuin kuulijallekin. Molemmat tarvitsevat nöyryyttä. Molemmat tarvitsevat Jumalaa. Vain Hän voi antaa uskon ja varjella uskomassa.
vastuun, mikä puhujalla on ja varsinkin nykyaikana, jolloin seurakunta ei enää ole niin homogeeninen kuin muutama vuosikymmen sitten. Aikaisemmin yleisöön on varmaan huomattavasti helpommin uponnut kaikki, mitä puhuja sanoo. Tilanne ei enää ole ihan samanlainen. Kaikilla muillakin elämän aloilla auktoriteetteja kyseenalaistetaan. Toivon sydämestäni puhujille voimia vaativaan tehtävään ja tietysti Pyhän Hengen antamaa viisautta ja nöyryyttä. Puhujat tarvitsevat kyllä seurakunnan järkkymättämän tuen.
Jumala antaa puhujalle puhuttavaa.Eikö silloin arvostella Jumalaa,kun arvostellaan saarnaa.Kirjoitit aivan oikein,mukava lukea tekstiäsi sillä se vastasi henkeen.
Seurakunnan järkkymättömään tukeen kuuluu myös puhujien koetteleminen.
Seurakunnan tehtävä on suhtautua saarnoihin terveellä kriittisyydellä, eli valvoa, ettei puhuja ala vetää oikealle tai vasemmalle puolelle (lakihenkisyyteen tai kaiken sallivuuteen). Tämän ei tarvitse merkitä vikovaa mieltä tai epäluottamusta, vaan totuudessa rakastamista. Puhujia on rakastettava erehtyväisinä ihmisinä, mutta erehdyksiä ei voi silti katsoa sormien läpi.
Muistaakseni SRK:n vuoden 1989 vuosikirjassa kommentoidaan 1970-luvun kehitystä toteamalla, että joidenkin puhujien opetus painottui yksipuolisesti elämänvanhurskauteen, jolloin kuulijat helposti jäivät vaille evankeliumin ruokaa. Tässä on siis SRK:n tunnustama esimerkki siitä, että puhujakin voi olla väärässä. Kuitenkin, jos joku on yrittänyt huomauttaa puhujalle ahdistavasta saarnasta, on voinut saada kommentin, että omassa uskossasi on jotain vikaa, kun et tätä opetusta kestä, ja haluaisit itsellesi opettajan korvasyyhyn mukaan jne...
Eriseurojen aikana on puhujanpöntöstä tullut räikeän väärää oppia, ja silloin ei ole ollut totuudenmukaista kehottaa ottamaan kaikki vastaan Pyhän Hengen suorana puheena. Jos saarna alkaa ahdistaa, vika ei automaattisesti ole kuulijassa, mutta ei automaattisesti myöskään puhujassa. On ollut tapauksia, jolloin puhuja on elänyt salaisissa synneissä, mistä taas on ollut tuloksena ahdistavia, lakihenkisiä saarnoja. Tärkeintä siis on,että sekä puhujat ja kuulijat hoitavat tuntoaan evankeliumilla.
Saarnan arvosteleminen ei ole Jumalan arvostelemista, jos puhuja on langennut väärään oppiin ja alkaa esim. saarnata lakia kristityille. Eriseurojen historia on näyttänyt selkeästi, että kaikki mitä saarnastuolista tulee ei välttämättä ole totta - puhuja on tuonut Jumalan sanan rinnalle jotain vierasta ja langennut julistamaan väärää oppia. En sano, että nyt olisi sellainen tilanne, mutta siihenkin on hyvä varautua. On aina vaara, että paimenen lankeemus vie osan laumasta mukanaan.
Miten uskovainen (?) voi kirjoittaa noin Raamatun vastaisesti? Apostoli Paavali sanoo:
"Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot" (1.Kor.14:29)
Jos Paavali kehottaa seurakuntalaisia arvostelemaan PROFEETTOJA, niin vl-puhujien saarnatko ovat näitä pyhempiä ja kaiken arvostelun yläpuolella?