Oon "kieltänyt uskoni" niinkuin sanovat.Ite en sanois noin kenestäkään joka eroaa siitä uskosta. Harvat on mitään pakanoita jotka lähtevät tuosta uskosta.Monesti siihen vaikuttaa jokin pieni asia kuten ei hyväksytä ehkäisyä taikka niitä pieniä säädöksiä.Eihän siinä uskossa voi olla jos alkaa sitä ehkäsyä vaikka käyttämään.Se tympii kun sitten uskon kieltämisen jälkeen uskovaiset pitävät huonompana ihmisenä kaikinpuolin.Saarnaavat siitä kuinka jumala rakastaa kaikkia eikä tuomitse.miksi uskovaiset sitä sitten tekevät?
Monesti on niin,että baarissakin voisi seurat pitää niin paljon siellä uskonsisaria ja veljiä on.Ja hyvähän se käydäkin kun tietää että aamulla voi taas pyytää anteeksi kaikki ja taas samaa rataa vaan.
Nyt mä voin ainakin kulkea vapaasti vaikka baarissa taikka konsertissa jos mua lystää eikä tarvii salassa tehdä ja aivan yhtä lujasti uskon jumalaan ja muuhun.
Sellanen tekopyhyys ottaa päähän lestadiolaisissa,ei kaikissa mutta suuremmassa osassa uskallan väittää näin.
Monesti on niin,että baarissakin voisi seurat pitää niin paljon siellä uskonsisaria ja veljiä on.Ja hyvähän se käydäkin kun tietää että aamulla voi taas pyytää anteeksi kaikki ja taas samaa rataa vaan.
Nyt mä voin ainakin kulkea vapaasti vaikka baarissa taikka konsertissa jos mua lystää eikä tarvii salassa tehdä ja aivan yhtä lujasti uskon jumalaan ja muuhun.
Sellanen tekopyhyys ottaa päähän lestadiolaisissa,ei kaikissa mutta suuremmassa osassa uskallan väittää näin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
VOIMIA SINULLE, SITÄ TÄMÄ ASIA VAATII KUN IRROTTAUTUU.OLET AINAKIN REHELLINEN IHMINEN KUNNIOITAN SITÄ.
En tiedä mistä lestadiolaisuuden suunnasta olet lähtenyt. En kiellä, ettekö lestadiolaisten parissa olisi tekopyhyyttä ja tuomitsemista. Muista kuitenkin, että se mitä olet kokenut, ei ole Jumalan syytä vaan ihmisten heikkoutta.
Sä et ole paha. Sä oot Jumalalle arvokas. Jumala rakastaa sua niin paljon että on antanut ainoan poikansa sun takia, ja Jumala etsii sua niin kauan ku sä elät. Oikea parannus ei tarkoita sitä, että sä noudattaisit jotain sääntöjä joidenkin ihmisten mieliksi. Jos sä saat todella kokea Jumalan rakkautta, sä et halua elää synnissä. En tarkoita ihmisten keksimiä syntejä niinkuin ehkäisy, vaan elämistä ilman Jumalaa.
Joo mä ymmärrän tuon viestin tarkotuksen hyvin.lähdin vanhoillislest.uskosta. Mutta mua vaivaa tuo justiin mitä sanoit.En mä mielestäni elä mitenkään synnissä vaikka kuuntelisinkin esim iskelmää.Järkihän siinäkin on mukana etten nyt esimerkiksi kuuntele lauluja joissa jumalaa tms pilkattaisiin.Vaan se on asia joka tuo hyvän mielen itelle.Silti minä uskon samalla lailla jumalaan ja oon mielestäni ihan yhtä hyvä uskovainen.Pystyn olemaan sitä rehellisesti.Ei mun tarvitse noudattaa sellasia tyhjänpäiväsiä säännöksiä kuin että ei saisi käydä katsomassa urheilupelejä,ei kuunnella musiikkia,ei laittaa korvarenkaita.Mikä paha korvarenkaissa on?itsensä koristelu?no se samahan on kaikissa koruissa,kaulakoruissa vöissä sormuksissa.Tuo on täyttä soopaa tuo säännösten laatiminen.
Jos sanotaan siinä uskossa aina,että jokaisella on oma omatuntonsa rajana omille teoilleen,niin ja jos sitä järkevästi käyttää,ei se kuitenkaan ole sallittua loppujen lopuksi.Vahataan sitä,mitä muut tekevät ja olevat.Pukeutumisen perusteella kuulut kastiin taikka ei.
Oon tosissani kyllästynyt tuohon kaikkeen.Siinä on useimmilla pahasti unohtunut perusajatus jumalaan uskomisesta sellaisena kuin on.Jättäkää muiden ihmisten arvostelu ja oman itsensä jalustalle nostaminen pois,niin voidaan elää kukin sovussa kyräilemättä täällä.
Kaikki arvokkaita.
Ei kannata jättää Jumalaa vaikka olis pettyny ihmisii. Sä ite oot kerran Jumalan kasvojen edessä, eikä sillon auta muiden lestisten syyttely. Vain sä ite voit tietää, onko sun synnit anteeks ja rauha omassa tunnossa. Jumalan lapsella ei ole sääntöjä, mutta jos saa todella tuntea Jumalan rakkautta, ei HALUA tehä syntiä.
Autuus perustuu siihen että Jumala armahtaa syntisen Poikansa Jeesuksen ansion tähden.
Jeesus sovitti syntisen syntivelan Jumalan kanssa pyhällä elämällään ja ristinkulemallaan. Hän lahjoittaa syntiselle oman vanhurskautensa.
Tätä kutsutaan vanhurskauttamiseksi.
On totta että ei uskova tahallaan halua haavoittaa rakastajansa Kristuksen mieltä tekemällä syntiä.
Mutta autuaaksi ei kuitenkaan voi tulla välttelemällä joitakin tietoisia tekosyntejä, nehän ovat vain jäävuoren huippu ja seurausta siitä todellisesta synnistä, joka meissä ASUU.