Olen todella iloinen,että kerrankin järkevää keskustelua täällä.Ihanaa,että voin tuntea olevani kunnon Äiti.Täällä monesti on väitetty,että pakko minussa on olla vikaa,kun lapset on viety.Lapset, niin isot kuin pienet ihmettelevät,miksi pienet on viety pois.Onneksi olen siinä onnellisessa tilanteessa,että saan tavata lapseni edes viikonloppuisin,mutta mieluiten haluaisin heidät kotiin kokonaan,ettei tarvitsisi kuunnella lasten itkua,kun olen keskustelemassa puhelimitse heidän kanssaan viikolla.Se on sydäntä särkevää.Yrittäkää muut vanhemmat miettiä,miltä se tuntuu.
KIITOS ASIANAJAJALLE JA MUILLE ASIANTUNTIJOILLE!
helena1
2399
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
loppuna. Oliko tämä sellainen juttu, että sairaudestasi johtuen viranomaiset arvelivat nuorimpien hoidon sinulle liian raskaaksi, vaikka teillä asuu sukulaisiakin lähellä. Vai muistanko väärin?
Vaikea ymmärtää tuollaista, että sama äiti saa pitää osan lapsista ja osa viedään.
Puolueeton vanhemmuuden arviointijakso olisi paikallaan tuollaisessa tilanteessa, ennen kuin viranomaiset ryhtyvät mihinkään toimenpiteisiin!
Sinä itse tiedät sydämessäsi, oletko tehnyt lasten eteen parhaasi. Jos vastaus on myönteinen, älä anna asioista tietämättömän arvostelun satuttaa!
Haluatko kertoa, millainen sijoituspaikka lapsillasi on?
ja tiedän, jos tuo iloinen vekkuli vietäisiin, se olisi LOPPU. En jäisi soittelemaan ja odottaisi viikonloppuja jos nyt näkisi ja tapaisi vekkulin,
hommaisin muutaman elinkautisen, sen olen päättänyt, on meinaan niin kieroa touhua tässä maassa.
Mieluummin kunniallinen kuolema kuin kärsimistä loppuikä.