Miksi tiettyyn tyyliin uskovaiset ovat aina kyselemässä neuvoja "oikealle" toiminnalleen yhteisön muilta jäseniltä?
Eikö jo raamatussakin selvästi sanota, että ylevinkin puhuja ja juuri parannuksen tehnyt ihminen ovat Jumalan edessä samalla viivalla. Uskossaan yhtä hukassa, ja toisaalta uskossaan yhtä varmalla pohjalla. Ei toinen voi olla Herran tahdosta sen enempää perillä kuin toinenkaan, sillä usko ei tunne hierarkioita.
Mikä siis ajaa aina kysymään neuvoa uskonveljiltä/sisarilta. Missä näkyy Jumalan sana, jos ei voi luottaa omaantuntoonsa pelkän nöyryyden nimessä, korkeamman edessä.
Tämä kummastuttaa jatkuvasti "Teikäläisiä" seurailevaa, itse Jumalan lapseksi hamuavaa ihmistä. Tuntuu että "siellä missä kaksi tai useampi uskovaa kokoontuu" ei todellakaan Jumalan henki ole läsnä, vaan se katoaa välittömästi maallisten mielipiteiden, tapojen ja valtataistelun temmellykseen. Ainoaksi tavaksi päästä lähelle Jumalaa jää kahdenkeskinen kaipaus.
Eikö jo raamatussakin selvästi sanota, että ylevinkin puhuja ja juuri parannuksen tehnyt ihminen ovat Jumalan edessä samalla viivalla. Uskossaan yhtä hukassa, ja toisaalta uskossaan yhtä varmalla pohjalla. Ei toinen voi olla Herran tahdosta sen enempää perillä kuin toinenkaan, sillä usko ei tunne hierarkioita.
Mikä siis ajaa aina kysymään neuvoa uskonveljiltä/sisarilta. Missä näkyy Jumalan sana, jos ei voi luottaa omaantuntoonsa pelkän nöyryyden nimessä, korkeamman edessä.
Tämä kummastuttaa jatkuvasti "Teikäläisiä" seurailevaa, itse Jumalan lapseksi hamuavaa ihmistä. Tuntuu että "siellä missä kaksi tai useampi uskovaa kokoontuu" ei todellakaan Jumalan henki ole läsnä, vaan se katoaa välittömästi maallisten mielipiteiden, tapojen ja valtataistelun temmellykseen. Ainoaksi tavaksi päästä lähelle Jumalaa jää kahdenkeskinen kaipaus.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.