Kertokaa mitä olette tehneet sen asian eteen, että saisitte ystäviä. Valitatte täällä...ei taida auttaa, anteeksi vain. Eksyin tänne palstalle ja tekisi mieleni ottaa useampaa niskasta kiinni ja herättää, kun selailin viestejänne. Itse olen ujo ja hiljainen, mutta aina saanut ystäviä ja tuttuja kun edes pikkaisen olen yrittänyt, enkä istunut tietokoneen ääressä. Ystäviä ja tuttuja löytyy koulusta, työpaikalta, naapurista...eikö teillä ole sukulaisia, serkkuja ja sisaruksia edes, joiden kanssa voisi käydä vaikka jossain. Jos pidätte eläimistä, niin koiraa ulkoiluttaessa tapaa ihmisiä ja olen saannut monta samanhenkistä ystävää itselleni. Ulkoiluttakaa vaikka naapurin mustia. Rohkeasti baariin oluelle ja silmäilemään ihmisiä. Työkavereita voi pyytää töitten jälkeen ulos. Tai pitkään kadoksissa oleviin kavereihin voi ottaa yhteyttä, moni voi jopa ilahtua...herätkää nyt elämään ja lopettakaa valitus. Moni nuori valittaa, ettei varmaan koskaan tapaa ketään elämänkumppania. Olen varma teidän vielä tapaavan. Älkää luovuttako! Tsemppiä kaikille!
No voi
teidän kanssa
7578
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mutta tuo on kyllä pikkaisen asioiden kärjistämistä. Jos on esimerkiksi yläasteella haukuttu älykkyys kehitysvammaisen tasolle, ei siinä enää pahemmin uskalla kenellekään ventovieraalle mennä puhumaan. Pelko päästää sammakoita suustaan on liian suuri ja tilannetta hallitseva. Se vasta olisikin ihanaa, jos kaikilta entisiltä koulukiusatuilta tai muuten elämää koetelleilta löytyisi samanlailla itsevarmuutta ja tahdonvoimaa kuin sinulta. Mutta meidät on nitistetty. :( (ei kuitenkaan täysin lopullisesti onneksi)
Lienet varmaan nainen:) kokeilepa ajatella tuota siten että miten olet itse reagoinut ujohkoiden miesten varovaisiin lähestymis yrityksiin eiköhän se kerro mixi ne pikkuhiljaa lopahtaa:( Naisille yleensä riittääkin että hymyilevät, tai edes katsovat hiukka pitempään niin ystäviä riittää
Älä vaan väitä, että olet yksinäinen? Hyvännäköinen mies olet:-)
Mutta totuus on että olen 8vuotta ollut ilman minkänlaista suhdetta tai edes yhden illan juttuja. Kaipaan niin kovasti toisen ihmisen kosketusta ja kumppanuutta että yöt menee kyyneleet silmissä miettien:( Olen aikaisemmin etsinyt seuraa ja käynyt baareissa, kahviloissa, torilla istumassa kaikkea mitä olen keksinyt, mutta tuntuu ettei kukaan voi minusta kiinnostua joten olen pikkuhiljaa alkanut valmistella yksinäistä loppu elämää miettimällä mitä se vaatii yh:lta eli henkivakuutusta, asuntosäästämistä yms. että pojilla on jotai jos ainoa perheen jäsen vaik kuolee tai sairastuu:(
Luonnostaanhan kaikki haluavat ystäviä, eiköstä vaan? Jos on kaikille huomaamaton aave eikä kukaan halua seuraasi niin yrittämisellä se ei parane.
yksinäisyyden ongelman poistaminen! Jos jo lapsena&nuorena kotona ja koulussa väheksytty ja kiusattu, niin oman olemassaolon tarkoituskin tulee silloin jo kyseenalaiseksi eli kun ihmiseltä puuttuu jo alun alkaen turvallinen/tukea antava lähiympäristö, niin mitäpä siitä muuta syntyy kuin tyhjiö? Kuinka monta vuotta oletat ihmisen kestävän torjuntaa, pettymyksiä ja aliarviointia, tulemmatta lopulta täysin syrjäytyneeksi ja viimein sitä ajattelee, että on itse syypää siihen, ettei ystäviä ole? Yritetty on, eikä vaatimukset suuria, mutta kun ei vain onnistu niin ei. Ei edes näin netin kautta. Kaikilla tuntuu vaan olevan haku seikkailuun, seurusteluun, seksiin, mutta pelkkä ystävyys ei riitä? Toinen yksinäinen ei kirjoita kaltaiselleen, vaikka niin olettaisi. Kait me hävetään itseämme niin paljon, ettei edes tuntemattomana uskalla yhteyttä ottaa ja ajatuksistaan kertoa? Vai liekö sitten vaan epävarmuus siitä, ettei toinen tosiasiassa niin yksinäinen olekkaan, kuin mitä antaa ymmärtää? Jotain yksinäisten kokoontumisia olen jostain lukenut, mutta nekin vaan pääkaupunki seudul ja sitten yleensä kohdistettu nuorille tai alle 30-vuotiaille. Kyllä yksinäisiä lienee ympäri maan ja kaiken ikäsiä? Alkuperäisen kirjoittajan lause "ottaa useampaa niskasta kiinni ja herättää" osoittaa miten vaikea samaistua TODELLA YKSINÄISTEN ihmisten ajtusmaailmaan. Kiitos kuitenkin yrityksestäsi!
Kun on ollut kiusattu niin koulussa kuin armeijassa ja vastakkaiselta sukupuolelta saa ainoastaan torjuntaa niin väkisin jokin lopulta tuhoutuu sisältä. Sitten joku "vitun reipas" tulee neuvomaan ja toteaa, kyllä sinäkin vieläkin saat jonkun, kun olet vaan rohkeampi. Ja samaanaikaan tuntee fyysisesti kuinka veitsi kääntyy rinnassa, siinä samassa tulehtuneessa haavassa, jonka ihmiset on sinne tehnyt. Tekis mieli huutaa raivosta.
Meidän patologisesti yksinäisten pitäis varmaan järjestää jotain itse omilla ehdoillaan ja jättää sosiaalisesti vahvat ihmiset hyvine neuvoineen rannalle, sekä sellaset jotka itkee yksinäisyyttä , kun paripäivää olleet yksin. Tulisivat kumminkin kuokkimaan.
Mahtais se patologisesti yksinäisten tapaaminen olla hauska. Kukaan ei uskaltais sanoa sanakaan ja kaikki vaan arkana istuis. Pitäs varmaan olla lähtökohtana vaikka itselle nauraminen, jos ei muuten pysty sosiaalisesti avautuu.