there's so many questions haunting my mind, that i want to ask you. i just feel like i don't have the right to ask them anymore after dissapering like that. guess i'll never get the answers that i need.
still, i'm happy you are in my life again.
still, i'm happy you are in my life again.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kysyisit ystäväni, elämä on liian lyhyt odottamiseen. Mutta kysy suomeksi...
I'd have a lot to tell you.
No kerroppa.
why did you back out on me? didn't wait around to find out what you had in mind. it was cruel to tell me you didn't no where to go and then ask me to tell what should we do. why couldn't you just be dead honest and tell out straight it was over? it would've hurt more. but it would've made it easier for me to get over you. i didn't tell you exactly how i felt about you but i'm sure you knew.
why did you lead me on to believe that i was something special to you? were you just playing with me, with my feelings? i don't want to believe it, you didn't seem to be that type. maybe i'm just blind or i don't want to see the bad things.
is it stupid of me to want you as a part of my life still? i know i do trust you as a friend. but are you truely a friend or do you just feel you owe me and you have to be one?
here's for starters...
and you outsiders, no, i don't believe i will get the answers i need, from the right person. don't hurt anyone though to place them here.
En tiedä mitä sanoisin. Jotenkin minusta tuntuu, että olen saanut omiin kysymyksiini niin sekavia vastauksia, etten ole aina tiennyt mitä vastata, enkä tiedä mitä vastaisin nytkin. Olet aina merkinnyt minulle hyvin paljon ja merkitset vieläkin, mutten tiedä olenko valmis laittamaan (taas) itseäni "likoon". En tiedä kestäisinkö, jos sama pelailu sinun puoleltaisi alkaisi taas ja minä jäisin taas vain nuoleksimaan haavojani.
mitä sinulle sanoisin. jälleen jään ilman vastauksia.
en koskaan pelannut kanssasi, se sinun pitäisi tietää. olin valmis antamaan sinulle ihan kaiken, tekemään mitä vaan, että saisin pitää sen tunteen minkä sinun kanssasi löysin. en vieläkään ymmärrä mitä tapahtui, yhtenä hetkenä olit samettisia sanoja ja sitten 'out of the blue' löit oven kasvoilleni. koskaan ei ole tuntunut niin pahalta kuin silloin, veit maan jalkojen alta. jätit miettimään, että olinko sinulle vaan keino paeta arkea. jäi sellainen maku, että pelasit. että olin sitten kuitenkin liian sinisilmäinen. sattui, pahasti. sen takia minun oli pakko ottaa välimatkaa, tuntui, että sekoan. menetin sinut. liian kova pala nieltäväksi.
en tahdo palata menneeseen, en kestä samaa menetystä uudestaan. ei ole haavat vielä parantuneet täälläkään. on hetkiä kun en kestä ajatella sitä kaikkea mitä tapahtui, muistot ovat kuin suolaa hieroisi. kuitenkin, olet niin tärkeä minulle, etten tahdo sinua kokonaan menettää. tahtoisin pitää sinut elämässäni, ystävänä, koska todella harvoin tulee tuollaista sukulaissielua vastaan. ymmärrän jos et uskalla ottaa riskiä. kyllä se vaatii paljon itseltäkin. kaikesta huolimatta luotan sinuun, ystävänä.
haluaisin kyllä jutella kanssasi asiasta, mutta en tiedä kuinka ottaisin sen puheeksi. tunnut niin etäiseltä, kylmältä. siksi olen miettinyt tahdotko sittenkään minua ystäväksesi? minä halusin ainakin yrittää, etten jää suremaan sitä, etten sinua koskaan lähestynyt, yrittänyt. kynnys oli korkea, et tiedä kuinka vaikea sen yli oli päästä. mutta sinä olet niin tärkeä, minulle.
en jaksa ikuisesti koputtaa ovellasi. jos se pysyy suljettuna, käännyn pois. mutta en ikinä unohda sitä, mitä minulle annoit. en unohda sinua. olet osa minua.
Nyt en enää haluaisikaan tietää oletko "oikea ihminen", haluan uskoa, että olet.
En tiedä muistatko, mutta olet kerran (silloin kun oli liian myöhäistä) kertonut tunteistasi ja sen jälkeen olin todella sekaisin. Mietin, miksi vasta nyt kerrot ja puhut, mikset aiemmin.Miksi vasta sitten kun on jo toisen menettänyt? Halusin niin syliisi, janosin kosketustasi, mutta... Nythän tilanteeni on taas muuttunut.
Yritin unohtaa sen mitä meillä on ollut ja yritin toivoa, että sinä löytäisit jonkun toisen, mutta toisaalta ajatuskin siitä, että näkisin sinut toisen kanssa, tuntui todella pahalta.
Ajattelen, että jollain tavalla molemmat pelkäsivät heittäytyä todelliseen suhteeseen, sillä elämäntilanteemme ovat niin erilaiset. Ja minä pelkäsin mustasukkaisuuttasi ja voimakkaita mielipiteitäsi, arvomaailmasi on niin erilainen kuin minun, pelkäsin yhteentörmäyksiä.
Kylmä ja etäinen? Voi olla, että toisinaan sellaiselta vaikutankin, mutta todennäköisesti olen vain yrittänyt pitää itseäni kasassa.
Haluan pitää sinut (ainakin) ystävänä. Uskon, että tiedät mitä minulle merkitset, todella paljon. Yhteytemme on jotain ainutlaatuista ja erikoista, hassuakin. Luulen, että kukaan toinen ei pysty sitä ymmärtämään. Eikä tarvitsekaan, en välitä toisten mielipiteistä. On vain sinä ja minä. Rakastan sinua.
Ei kukaan ole ketään menettänyt.
Sinähän sanoit, ettet halua palata menneeseen, etkä kokea sitä uudelleen...Niin, eihän ystävänä säilyminen ole toisen menettämistä.
minuunkin nämä viestit... mutta en toisaalta usko että ovat minulle, kun tämä ihminen ei ole eleelläkään ilmaissut minua ajattelevansa eikä ole ottanut minuun yhteyttä. Kyllähän hän ottaisi jos haluaisi? Niin ajattelen, ja siksi en muuta halua toivoa.
että sinä et ole se, jolle olen viestini tarkoittanut. jotenkin sain sen kuvan, että olet nainen? niin minäkin.
enkä tunnistanut itseäni tuosta mustasukkaisuudesta. en koskaan ollut hänestä sillä tavalla mustasukkainen. vahvat mielipiteet minulla, mutta niin myös hänellä.
kaikkea hyvää kuitenkin sinulle myös jatkoon ja voimia, elämän kiemuroita on joskus turhan(kin) vaikea käsitellä.