Kaverini on uskovainen, ja väittää että on aivan oikein lopettaa koira (jos sitä ei esim. voida pitää), sillä eläin ei tunne eikä sillä ole sielua. Hän ei myöskään ymmärrä kuinka jotkut hyysäävät ja silittelevät koiranpentua kuin "pikkuvauvaa". Hänen mielestään on oikein jättää pentu yksin nukkumaan ensimmäisenä yönä suljetun oven taakse.
Ihmettää tällainen ajattelutapa. MITÄ eläimet sitten ovat elleivät ajattelevia ja tuntevia olentoja kuten ihmisetkin? Jo se, että lemmikki hakee lelunsa, osoittaa sen ajattelevan. Ajattelu ei aina tarkoita sanallista ajattelua. Kyllä kukin meistäkin osaa ajatella mielikuvin. Niinhän tapahtuu unissakin.
Ihmettää tällainen ajattelutapa. MITÄ eläimet sitten ovat elleivät ajattelevia ja tuntevia olentoja kuten ihmisetkin? Jo se, että lemmikki hakee lelunsa, osoittaa sen ajattelevan. Ajattelu ei aina tarkoita sanallista ajattelua. Kyllä kukin meistäkin osaa ajatella mielikuvin. Niinhän tapahtuu unissakin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaverisi kanssa olen osittain samaa mieltä koiran lopettamisesta, varsinkin jos esim koira on ikääntynyt. En tosin samasta syystä. Syy on se, että koiran erottaminen sen omasta laumasta (eli lauma hylkää sen) on melkoisen ahdistavaa koiralle. Nuori koira helpommin sopeutuu (useinmiten) ja jotkut rodut ovat sopeutuvaisempia kuin toiset.
Sitä minäkään en ymmärrä, että koira pidetään vauvana. Tosin en minäkään pentua jättäisi yksin nukumaan suljetun oven taakse.
Tunteehan lemmikit ja ajattelevat myös - tai osaavat päätellä tai oppivat kokemuksistaan. Ihan miten se halutaan sanoa. Kun ajatellaan koiraa joka on tehnyt yksin ollessaan pahaa --> isäntä tulee kotiin ja näkee tuhot --> koira saa moitteita. Seuraavalla kerralla tapahtuu sama uudestaan. Mihin koira isännän moitteet yhdistää? Jotkut sanovat, että "se tietää tehneensä pahaa". Voin olla surkeasti väärässä, mutta minusta se oppii, että isäntä on vihainen ku tulee kotiin, joten paras mielistellä valmiiksi.
Kuulostaa kylmältä, mutta minun mielestä koiranomistaja joka muistaa, että koira on koira, eikä toimi kuten ihminen, on vahvoilla. Hän pystyy omat toimintatapansa sopeuttamaan koiraeläimen tapoihin ja saa sillälailla lemmikkinsä arvostuksen, uskollisuuden ja luottamuksen itselleen.
likkahan haastelee koirahommista suurella asiantuntemuksella, kumarrus ja hatun-nosto tästä!sano,Vaari;)
*niiaa niksauttaa vaarille kiitokseksi kauniista sanoista* ;))
Totta puhuen... asiantuntemus kaukana. Mitä kauemmin omia ja toisten koiria kattelee niin sitä tyhmemmäksi ittensä tuntee...
Sitä ei kukaan voi varmasti todistaa onko "kellään meistä sielua, joka pääsee taivaa- seen".Tunteita,aistit, meillä kaikilla kuitenkin on, me kaikki tunnemme mielihyvää siinä kuin kipua ja mielipahaakin,se joka toisin väittää...
Väittäjällä ei varmasti ole lemmikkiä?Miten emo etsiikään pois luovutettuja pentujaan ja suree.
Sielu tässä hänen tapauksessaan kuullostaa kuole-
manjälkeiseltä elämältä,mutta tunteet taas ovat aivan eri asia.Sanompa vain että kuoleman jälkeen tuskin kukaan "tunnemme kipua tai kärsimystä" olemme sitten koiria tai ihmisiä, vai kuinka?
Taitaa olla niin että kaverillasi ei ole sielua!
omasta mielestäni eläimet niitä tuntevia juuri ovatkin: ne elävät vaistoillaan ja tunteillaan, ne suorastaan ovat yhtä tunnetta koko olemuksellaan. ne eivät järkeile ja tiedosta kuin ihmiset vaan todella tuntevat, aitoja ja muokkaamattomia tunteita.
ihmisetkin ovat eläimiä ja mielestäni muut eläimet ovat aivan yhtä arvokkaita kuin ihmisetkin.niitä tulisi kunnioittaa omien lajiensa edustajina eikä arvottaa sen mukaan että niillä ei ole kaikkia samoja taitoja kuin ihmisellä, esim.puhuminen.monia sellaisia taitoja niillä on jotka ihmiseltä puuttuu.kuitenkin tulisi pitää mielessä että eläin on eläin eikä mikään mini-ihminen, ja ottaa tämä huomioon niiden kanssa eläessä.
eläinten kyvystä ajatella ei edes tarvitse lähteä keskustelemaan jos ihmisellä on pienintäkään kokemusta eläimistä.