Kylpyhuoneen (ei käyttänyt koskaan suihkua!) osuutta läheiseni itsemurhaan kera hirveen hajun olen miettinyt jo vuosia, mutta en ole siitä ääntä pitänyt (ettei hulluksi leimattaisi sukulaisten taholta). Kylpyhuone oli alkuperäinen -70-luvun alussa rakennettu, kerrostalon keskikerroksessa, muovitapettinen. Jo 10 vuotta sitten kun asioin sukulaiseni wc:ssä, yritin olla asioinnin ajan hengittämättä (hajusta tuntui kuin oksentaisi ja pelkäsi sen hajun vaatteisiinkin tarttuvan). Tämä hyvin läheinen läheiseni (mikä nyt ihmisellä on läheisin) oli niin nuuka, että ei koko taloa ajatellen käyttänyt suihkua lainkaan, vaan sauna alakerrassa riitti ja kesämökeillä saunominen.
Läheiseni kärsi kovasta päänsärystä usein (tosin ruumiinavauksessa löytyi pullistuma), voimakkaasta hikoilusta (etenkin öisin, vaihdevuodet jo ohi), katkonaisesta unesta, mikä mielestäni sekoitti nuppinsa lopullisesti. Unilääkkeetkään eivät auttaneet, saati masennuslääkkeet. Vannetta jossain keuhkojen vai rinnan ympärillä valitti usein, ja pidin häntä melko omituisena. Lisäksi hän valitti niin suurta väsymystä ja voimattomuutta koko ajan, että eihän mielestäni niin suurta väsymystä voi ollakaan. Hän ei osallistunut esim. linja-autoretkillekään, koska kuulemma autossakin saattoi tulla tuo voimattomuus-hiki-tärinä -kohtaus. Hän oli koko elämänsä asunut huonoissa asunnoissa, paitsi kun alkoi säästää hullunlailla (söi kuitenkin terveellisesti ja tiesi terveellisestä ravitsemuksesta hyvin paljon), hankki useampiakin yksiöitä ja alkoi tulla vuokratulojakin.
Viimeisenä vuotena hänen jalkoihinsa tuli sääriin vesinäppylöitä. Niitä hän oli itse puhkonut ja ne olivat tulehtuneet. Vein hänet yksityislääkäriin (minä maksoin) ja hänet otettiin psykiatrian osastolle muutamaksi päiväksi. Ripulista hän kärsi myös, mutta syytä ei koskaan löydetty. Tulehdusarvot olivat jonkin verran koholla, samoin maksa-arvot. Ruumiinavauksessa muutoksia oli maksassa, haimassa ja sydämessä laajentumaa sekä hoitamaton verenpainetauti löytyi. Hän sai verenpaineeseen lääkityksen kuukautta ennen kuolemaansa. Alkoholia hän käytti n. 3-4 kertaa vuodessa, joista pari putkea kesti viikon. Hänellä oli aina yskä, mutta se laitettiin tupakoinnin piikkiin.
Hän vain tuumasi saaneen jo elämältä kaiken (vertasi elämäänsä köyhään lapsuuteen), teki "sovitusti" itsemurhan. Sitä ennen hän suullisesti teki perinnönjaon, eikä siitä ole tapeltukaan. Muutaman kerran estimme hänen itsemurhansa, mutta viimeisin "konsti" oli niin taitava, että emme osanneet kuvitellakaan ja löytää ajallaan (myöhästyimme paikalta puoli tuntia).
Hänen oireiluunsa vaikutti varmasti kaikki, mutta aina olen ihmetellyt, miksi hänen kylpyhuoneessaan piti käydä kaikkien hengittämättä. Kylpyhuone oli hyvin lähellä hänen sänkyään ja yöllähän hän oireili eniten. Asunnossa tosin oli paljon muovikukkia (kuin muovialan liike olisi ollut), joita hän rakasti yli kaiken (värikkäitä ja piristäviä). Joskus mainitsin hänelle siitä, mutta vastaus oli, että ei hän siellä mitään haistanut (!). Jokainenhan sen haistoi! Asia painaa minua hieman, mutta tuon painamisen vuoksi painaisivat myös muutkin kuolemat, jos märehtimään jäisin. Mutta silti se haju - se ei ollut normaalihaju läheskään ja varmasti sillä on joku osuus ollut asiaan. Asunnossa alkoi lähes heti haukotuttamaan, koska hän ei koskaan tuulettanut energiatuhlauksen vuoksi (happi loppui heti kättelyssä). Viemärikaasut lienevät vaarallisia, siksi otin tämän asian esille. Asunto oli kuin suljettu pullo ja kylpyhuoneen hajun aisti vasta kylpyhuoneessa, tupakan hajun (poltti liesituulettimen lähellä) kaikkialla. Nuukuuksissaan hän hankki paljon kirpparitavaraa -missähän kunnossa se lie ollut.. En siis väitä, että viemärikaasut tappoivat läheiseni.
Läheiseni kärsi kovasta päänsärystä usein (tosin ruumiinavauksessa löytyi pullistuma), voimakkaasta hikoilusta (etenkin öisin, vaihdevuodet jo ohi), katkonaisesta unesta, mikä mielestäni sekoitti nuppinsa lopullisesti. Unilääkkeetkään eivät auttaneet, saati masennuslääkkeet. Vannetta jossain keuhkojen vai rinnan ympärillä valitti usein, ja pidin häntä melko omituisena. Lisäksi hän valitti niin suurta väsymystä ja voimattomuutta koko ajan, että eihän mielestäni niin suurta väsymystä voi ollakaan. Hän ei osallistunut esim. linja-autoretkillekään, koska kuulemma autossakin saattoi tulla tuo voimattomuus-hiki-tärinä -kohtaus. Hän oli koko elämänsä asunut huonoissa asunnoissa, paitsi kun alkoi säästää hullunlailla (söi kuitenkin terveellisesti ja tiesi terveellisestä ravitsemuksesta hyvin paljon), hankki useampiakin yksiöitä ja alkoi tulla vuokratulojakin.
Viimeisenä vuotena hänen jalkoihinsa tuli sääriin vesinäppylöitä. Niitä hän oli itse puhkonut ja ne olivat tulehtuneet. Vein hänet yksityislääkäriin (minä maksoin) ja hänet otettiin psykiatrian osastolle muutamaksi päiväksi. Ripulista hän kärsi myös, mutta syytä ei koskaan löydetty. Tulehdusarvot olivat jonkin verran koholla, samoin maksa-arvot. Ruumiinavauksessa muutoksia oli maksassa, haimassa ja sydämessä laajentumaa sekä hoitamaton verenpainetauti löytyi. Hän sai verenpaineeseen lääkityksen kuukautta ennen kuolemaansa. Alkoholia hän käytti n. 3-4 kertaa vuodessa, joista pari putkea kesti viikon. Hänellä oli aina yskä, mutta se laitettiin tupakoinnin piikkiin.
Hän vain tuumasi saaneen jo elämältä kaiken (vertasi elämäänsä köyhään lapsuuteen), teki "sovitusti" itsemurhan. Sitä ennen hän suullisesti teki perinnönjaon, eikä siitä ole tapeltukaan. Muutaman kerran estimme hänen itsemurhansa, mutta viimeisin "konsti" oli niin taitava, että emme osanneet kuvitellakaan ja löytää ajallaan (myöhästyimme paikalta puoli tuntia).
Hänen oireiluunsa vaikutti varmasti kaikki, mutta aina olen ihmetellyt, miksi hänen kylpyhuoneessaan piti käydä kaikkien hengittämättä. Kylpyhuone oli hyvin lähellä hänen sänkyään ja yöllähän hän oireili eniten. Asunnossa tosin oli paljon muovikukkia (kuin muovialan liike olisi ollut), joita hän rakasti yli kaiken (värikkäitä ja piristäviä). Joskus mainitsin hänelle siitä, mutta vastaus oli, että ei hän siellä mitään haistanut (!). Jokainenhan sen haistoi! Asia painaa minua hieman, mutta tuon painamisen vuoksi painaisivat myös muutkin kuolemat, jos märehtimään jäisin. Mutta silti se haju - se ei ollut normaalihaju läheskään ja varmasti sillä on joku osuus ollut asiaan. Asunnossa alkoi lähes heti haukotuttamaan, koska hän ei koskaan tuulettanut energiatuhlauksen vuoksi (happi loppui heti kättelyssä). Viemärikaasut lienevät vaarallisia, siksi otin tämän asian esille. Asunto oli kuin suljettu pullo ja kylpyhuoneen hajun aisti vasta kylpyhuoneessa, tupakan hajun (poltti liesituulettimen lähellä) kaikkialla. Nuukuuksissaan hän hankki paljon kirpparitavaraa -missähän kunnossa se lie ollut.. En siis väitä, että viemärikaasut tappoivat läheiseni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
hänen sairastaneen. Hän kertoili, että ollessaan ystävällään yötä, ei noita oireita ollut (vai liekö seksi auttanut). Pientä lämpöilyäkin oli silloin tällöin ja lääkekuureja flunssaan (saattoi siis olla "tavallista" sairastamista) ja yskään. Lapsuus ja nuoruus meni kunnan vuokra-asunnoissa, erittäin huonokuntoisissa vanhoissa omakotitalon rähjissä (kunta järjesti isolle perheelle, välillä yksityisillä, mitkä sitten purettiinkin). Lapsilla oli reumaa ja korvatulehduksia, isompana kuulon menetyksiä. Sanon vaan, että kaikki on pelkkää oletusta!!
kun asuin vuoden ulkomailla vanhassa "linnassa" suomalaisittain vain kartanon kokoinen pytinki ja siellä piian kammarissa hikoilin valtavasti, keskellä yötä saatoin joutua vaihtamaan petivaatteet. No marraskuun ja tammikuun välisenä aikana söin monta antibioottikuuria, vasta kun kevät tuli tammikuussa paranin vaivoistani. Talossa oli paljon häkkilintuja, koiria ja kissoja. Diagnosoin hikoiluoireeni psyykkisiksi: tiedostamaton koti-ikävä/nimeämätön ahdistus, sitten arvelin olevani allerginen pikku nooan-arkki laajuiselle eläinpopulaatiolle. Entäpäs nämä mikrobit oireiden taustalla?
Keittiössä oli muuten betonilattia ilmeisesti suoraan maan päälle rakennettu, koska tila ollut vanha viinikellari.
homeoireet ovat, tuo hiki-tärinä-voimattomuus. Kauhean surullista että ihminen päätyy tuollaiseen ratkaisuun, kun esimerkiksi pelkkä muutto olisi saattanut helpottaa oloa.
Kauhean surullista myös, että alveoliittia ja muita homesairauksia ei tunnisteta lääkärissä eikä niistä puhuta julkisuudessa niin paljon, että ihmiset itse saattaisivat tunnistaa oireensa ja tehdä jotain asialle. Ennen kuin on liian myöhäistä.
yhtikäs minkäänlaista tietoa mikrobimaailmasta. Tuolloin vain ihmetytti se sama "laulu", etten kuulemma voi käsittääkään, millaista se hikoilu on, kun yöllä pitää petivaatteet kalsareita myöten vaihtaa. Ja se ikuinen puhe voimattomuudesta, ja juuri tuon voimattomuuden vuoksi hän ei uskaltanut ("jos se kohtaus tulee ihmisten ilmoilla, hävettää") eläkeläisten retkillekään lähteä. Hän sanoi myös hikoilun, tärinän ja täydellisen voimattomuuden kohdatessa olevan valkea kuin haamu.
Yritin saada häntä muuttamaan esim. rivitaloon (omaa pihaa), mutta hän oli aivan varma, että ei hänen oireensa poistu asuntoa muuttamalla ("onhan se nähty"). Kerran hän oli kaverinsa mökillä viikonlopun ja tuo kaverinsa kertoi, kuinka se "Matti" todellakin saa sellaisia tärinäkohtauksia ja vettä valuu kuin saavista. Mielestäni sydämen vajaatoiminta aiheuttaa osin tuollaisia oireita, mutta se sydämen laajentuma oli kohtalaisen pieni (pyysimme ruumiinavauspöytäkirjat). Maksassa, vaiko haimassa, oli kasvaimen alku, mutta ei vielä ymmärtääkseni levinnyt muualle. Jossainhan nuo paperit minulla ovat tallessa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000608&posting=22000000018072758#22000000018072758
Katso tuon viestiketjun Liisan vastaus.
Viemärikaasut OVAT Liisan/ mukaan erittäin myrkyllisiä.
Sairastuin noin kuukausi sitten kun kävin lääkäritalossa, jossa haisi ihan hirveästi viemärille.
Huomaistko tuon Liisa/n vastauksen ?
Laitan sen varmuuden vuoksi.
se kyllä lisäsi "tuskaani". Olen toki hänen kuolemastaan saakka miettinyt tuota karseata hajua, ja oman k-vauriomyllerryksen keskellä asia nousi taas pintaan, saati luettuani viemärikaasuista juuri Liisa/:n kirjoittamana. Asia on askarruttanut paljon noiden karseiden hajujen osalta ja nytpähän tuli se sanottua.