Hirsi/lautatalon sisäpuolisesta lisäeristykseen on kaksi vastakkaista vaihtoehtoa. Toisessa sisäpuolelle rakennetaan hyvän lämmöneristyksen omaava polyuretaani (SPU) tai stryrox (esim Finnfoam) eristys. Toinen vaihtoehto on huonompi lämmön eristys (max 50 mm villaa). Hyvää lämmöneristyksen väitetään muodostavan kastepisteen juuri puun ja eristeen pintaan jolloin puu lahoaa nopeasti. Toisaalta 50 mm villa ei juurikaan paranna seinän lämmöneristystä ja vaatinee kosteusulun.
Hyvän eristeen tuoman ongelman synty voisi olla seuraava: Hirren lämmöneristyskyky on huono, mitä huonontaa vielä hirsien väliset raot. 16 cm hirsi vastaa noin 50 mm vuorivillakerrosta. Finnfoamin ja etenkin PU.n eristyskyky on niin hyvä, että talvella lämpötila hirren sisäpuolisessa pinnassa, eli siis lisäeristeen ja hirren rajapinnassa putoaa hyvin matalaksi. Tällöin sisäilmasta tuleva kosteus tiivistyy tähän rajapintaan. Koska ko. materiaalit eivät ime käytännössä juurikaan kosteutta, rasittaa se pelkästään puuainesta. Vaikka lisäeristeen huolellisesti tiivistää koolipuihin, niin lattian ja katon kautta lämmintä ja kosteaa sisäilmaa pääsee rajapintaan. Näin ollen suurimmassa vaarassa ovat lähellä kattoa ja lattiaa olevat hirret. Tämän ongelmani herätti erään alan tunnustetun asiantuntijan kommentti, jossa hän suositteli maksimissaan 50 mm villakerroksen luokkaa olevaa sisäpuolista lisäeristystä.
Hyvän eristeen tuoman ongelman synty voisi olla seuraava: Hirren lämmöneristyskyky on huono, mitä huonontaa vielä hirsien väliset raot. 16 cm hirsi vastaa noin 50 mm vuorivillakerrosta. Finnfoamin ja etenkin PU.n eristyskyky on niin hyvä, että talvella lämpötila hirren sisäpuolisessa pinnassa, eli siis lisäeristeen ja hirren rajapinnassa putoaa hyvin matalaksi. Tällöin sisäilmasta tuleva kosteus tiivistyy tähän rajapintaan. Koska ko. materiaalit eivät ime käytännössä juurikaan kosteutta, rasittaa se pelkästään puuainesta. Vaikka lisäeristeen huolellisesti tiivistää koolipuihin, niin lattian ja katon kautta lämmintä ja kosteaa sisäilmaa pääsee rajapintaan. Näin ollen suurimmassa vaarassa ovat lähellä kattoa ja lattiaa olevat hirret. Tämän ongelmani herätti erään alan tunnustetun asiantuntijan kommentti, jossa hän suositteli maksimissaan 50 mm villakerroksen luokkaa olevaa sisäpuolista lisäeristystä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse eristäisin ekovillalla, koska se on materiaalinen lähinnä hirttä eli puuta. Näin vältetään kastepisteprobleemit ja ei oo pakko käyttää muovii höyrynsulkuna kun voi käyttää höyrynsulkupaprua. Jos laitat villaa, niin muovia pitäis käyttää. Toisaalt jos vedät finnfoamii tms. niin ei tarvi muovii. Míksi ylipäätään eristät, tiivistyskin riittäisi esim. kyprokkilevy taikka kuitulevy? Mikset eristä ulkoa?
Talon ulkopuolinen vuorilaudoitus on hyvässä kunnossa. Eko- tai selluvilla sisäpuolella voi olla vuorivillaa parempi ratkaisu kuin vuorivilla.
Luulempa että saat toimivan talon vaikka käyttäisit mitä tahansa saatavilla olevaa lämmöneristemateriaalia, kunhan teet sellaisella tavalla joka varmasti toimii pitkään.
-Hirsiseinä elää hieman vuoden mittaan, siis nousee hirsien kostuessa ja laskee hirsien kuivuessa. Joten tiivistysratkaisuissa tämä kannattaa ottaa huomioon.
- Viistosade on yksi suurimmista hirsiseinää turmelevista tekijöistä. Jos talo tuulisella paikalla ja lyhkäisillä räystäillä kannatta lisäeristys tehdä ehdottomasti ulkopuolelle, jolloin seinälle saa kunnollisen tuuletusraollisen julkisivun.
-Lisäksi korjausrakentamisessa kannattaa tavoitella rakennukselle nykymääräysten mukaista energiataloudellisuutta.