LA on 14.02.2007 eli helmivauva tulossa. Täytän itsekkin 20 helmikuussa. Muutettiin just kihlatun kanssa Nikkilään ja kulta on armeijassa joten tylsää on enkä tunne ketään täältä edes lähistöltä kuin sukulaiset. Olis kiva tavata ikäisiäni odottajia ja vaihtaa kuulumisia..
Muita nuoria odottajia Hesan läheltä?
solle87
13479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minulla on la 19.2 eli helmikuussa kanssa:-) Täytän marraskuussa 25 ja toista lasta odottelen:-) Ekan lapsen sain 19-vuotiaana ja nyt vasta toista odotellaan:-) Asutaan ihan Helsingissä ja kirjoittele, jos tuntuu siltä:-)
Löytyyhän täältä muitakin nuoria :)
Miten meni ensimmäisen lapsen synnytys?
Tiesin jo pienestä lähtien että jos mahdollista niin lapset tulis kun vielä itse on nuori mutta kyl se sit iski aika kirkkaalta taivaalta kun sai tietää olevansa raskaana :)
Olis kiva kuulla sun kokemuksista ekan kans.
On tää sen verran jännittävää olla raskaana ja nyt jo on hirveä synnytyspelko... :(
Täällä olisi yksi Keravalainen esikoisen odottaja. Tosin raskauteni on jo jonkin verran pidemmällä, poitsun la on 20.10. Alkaa pikku hiljaa tuntumaan jo "todelliselta", että joku on tosiaan muuttamassa meidän perheeseen (: Ikää minulla on 21 vuotta ja tuo synnytyspelko vaivaa myös minua ):
Mukavaa et olet ottanut selvää kumpi tulee kun tuntuu et kaikki on sitä vastaan vaikka itse haluan vain tietää et ostetaanko vaaleanpunaisia vai vaaleansinisiä vaavin vaatteita:)
Ootteko pitkään asunu keravalla? Olin yhen kesän töissä siellä mut muuten en siellä oo hirveesti pyöriny. Sulla ei sit olekkaan enää pitkä aika kun synnytät. Ootko käyny synnytysvalmennuksissa ja onko ollu apua?
Otimme heti selvää sukupuolesta, kun se vain oli mahdollista. En ymmärrä miksi se toisille on niin tärkeää pitää suurena salaisuutena, tulee se kuitenkin ennen pitkään ilmi :) On lisäksi paljon helpompaa järjestellä pienelle kaikki valmiiksi... Meillä kaikki onkin jo valmiina, kun olen ollut jo pidemmän aikaa sairaslomalla ja sairaalaan lähtö saattaa tulla koska tahansa. Toivottavasti pikkumies kuitenkin vielä hetken malttaisi pysyä masukodissaan. En ole asunut pitkään Keravalla. Muutimme mieheni kanssa huhtikuussa hänen työnsä perässä. Ennen en ole edes käynyt Keravalla. Nyt pikku hiljaa alkaa paikat olla tutut ja tuntua kodilta... Synnytysvalmennus alkaa meillä ensi viikon tiistaina. Innolla odotan. Tosin jos siellä aletaan näyttää jotain videoita, niin siinä vaiheessa jää meidän valmennukset lyhyeen. Luulen synnytysvideon vain lisäävän pelkoani eikä päin vastoin. En joudu omassa synnytyksessäkään katsomaan jalkoväliini, niin miksi haluaisin katsoa jonkun muun :) ? Pelko on kylläkin raskauden kuluessa koko ajan pienentynyt ja toivonkin että se jatkaa lievenemistään synnytyksen lähetessä. Ulos se muksu tulee kumminkin, pelkäsin tai en. Synnytyksessä eniten pelkään kipua. Jonkin verran on helpottanut lukeminen erilaisista kivunlievityksistä ja lukeminen muutenkin synnytyksen kulusta. Oma kulta on myös tukena. Lähipiirissäni on paljon "hyviä synnytyskokemuksia" ja niiden kuuleminen on myös jollain lailla rauhoittanut mieltä. Miten sinun raskautesi on edennyt? Oletko kertonut synnytyspelostasi neuvolassa? Minä en ole neuvolassa asiasta puhunut, koska jostain syystä en ole katsonut sitä tarpeelliseksi. Esitieto lomakkeeseen, jonka sain viimeksi neuvolasta ja joka ymmärrykseni mukaan menee synnytyssairaalaan, niin siihen laitoin maininnan. Ja synnytyksessä aijon varmasti ottaa kaikki kivunlievittäjät mitä vaan suinkin saan. Minusta ei luomusynnyttäjää saa kirveelläkään!
Oon ihan samaa mieltä ettei mustakaan tule ikinä luomusynnyttyjää! Neuvola täällä uudessa paikassa olis ekan kerran 31.08 niin pitää silloin sanoa asiasta. Rakenneultra olis 15.09 Porvoossa. Kaikki on menny tosi hyvin tähän asti, ei ole ollut edes aamupahoinvointia ollenkaan ja nyt on rv 15 jo. Nyt voi olla että käy niin et mun mies ei saakkaan siirtoa hesan kaartiin vaan joutuu olemaan joensuussa tammikuuhun asti:(
Sit nähdään vaan viikonloppuisin...
Musta on ihanaa tietää lapsen sukupuoli etukäteen vaikka onkin ihan sama kumpi tulee. Koska sait tietää sen? En mäkään ymmärrä et pitää hirveä haloo nostaa jos joku haluaa tietää sen etukäteen, varsinkin vanhat ihmiset tekee sitä.
Mukava kuulla, että raskautesi on alkanut hyvin. Minulla on ollut ongelmia alusta alkaen ja huolen määrä on aina valtava, joten nauti oireettomasta raskaudestasi täysin rinnoin! Toivottavasti miehesi pääsisi Helsinkiin. Onko sinulla kuitenkin ystäviä ja sukulaisia ympärilläsi joihin tukeutua? Pääseekö hän joka tapauksessa kokonaan pois armeijasta ennen pikkuisen tuloa? Sain tietää sukupuolesta toisessa rakenneultrassa. Eikä epäilyksen sijaa jäänyt, niin selvästi oli poika. Mieheni ylpeilikin leikkisästi "isän poika" :) Onko Nikkilä sinulle ennestään tuttua seutua, vai muutitko ihan uuteen ympäristöön? Olin siellä päin (vanhan mielisairaalan alueella) hetken töissä tänne muuttomme jälkeen... Oletko jo tehnyt pienelle hankintoja ja kertonut sukulaisille? Taidan kuulostaa aika uteliaalta :)
Asuin Sipoossa koko lapsuuden mutta muutin Joensuuhun opiskelemaan ja siellä olen ollut viimeiset 6 vuotta. Olihan niitä kavereita silloin täällä mutta ei olla yhteyttä pidetty ja kun näin osaa entisistä kavereista eräs päivä niin ymmärsin kyllä etteivät enää tahdo olla tekemisissä kun olen raskaana ja heillä pääasia elämässä miesten metsästys ja juominen.. mut en kyllä tuollaisia kavereita kaipaakkaan! Mieheni kyllä pääsee Tammikuussa intistä onneksi mutta on se raskasta yksin olla uudessa asunnossa viikot ja että nähtäis vain viikonloppuisin... Mutta se on vain pakko jaksaa. Onneksi hän ei joutunut inttiin juuri kun vauva olisi syntynyt. Olisin muuten yksin ollut uuden perheenjäsenen kanssa. On onneksi sukulaisia tässä lähellä mutta ei niitäkään aina jaksa kuunnella ja kaipaan ikäisteni seuraa. Hankintoja en vielä ole tehnyt kun haluaisin ensin tietää sukupuolen niin olisi helpompaa. Kaikille olen jo kailottanu niin innoissaan oltiin kihlattuni kanssa!:) Minkälaisia vaikeuksia sinulla on ollut?
On varmasti raskasta jos joudut olemaan viikot yksin. Minulla ainakin on raskausaikana ollut tunteet niin pinnassa ja suuri huoli mitä pienimmistä asioista ja mies on tuntunut tärkeämmältä ja rakkaammalta kuin ikinä, tukipilarilta :). Minulla alkoi pahoinvointi jo hyvin varhaisessa vaiheessa, olisiko ollut rv 6 ja se kesti ympäri vuorokauden. Mikään ruoka ei oikein maistunut eikä pysynyt sisällä. hapankorpuilla ja kylmillä hedelmillä (miehen pakkosyöttämänä) pysyin onneksi sellaisessa kunnossa että sairaalalta vältyttiin. Lisäksi minua väsytti niin, että olisin voinut nukkua ympäri vuorokauden. Olin silloin vielä töissä todella inhottavassa työpaikassa. Otin lopputilin ja muutimme tänne lähemmäs miehen työtä, hänellä kun ennen oli työmatkaa yli 150km päivässä. Pahoinvointi alkoi helpottaa kun stressi väheni, mutta ei ole vieläkään kokonaan poissa. Olo on siis koko raskausajan ollut vähän "puolitehoinen". Viikolla 25 lääkäri havaitsi kohdunsuun jo pehmenneen. Minulle määrättiin lepoa ja jatkotutkimuksiin äitiyspoliklinikalle. Siellä varmistettiin ettei lapsivettä ole alkanut tihkumaan. Ei onneksi ollut. Sitten olen käynyt kontrollissa kahden viikon välein. Nyt kohdunsuu on jo alkanut avautumaan. Supistuksia on aika paljon. Viimeisimmissä äippäpolin tutkimuksissa havaittiin, että sikiö on viikkoihin nähden liian pienikokoinen(2-3 viikkoa normaalia pienempi) ja kohdun kasvu oli hidastunut liiaksi, joten ensi viikolla on sitten kontrollikäynti sen takia. Lääkäri epäili mahdollista vikaa istukassa. Onneksi pikkuinen liikkuu paljon, niin se helpottaa vähän. Kyllä se kuitenkin mieltä painaa koko ajan, kun ei tiedä onko jokin pielessä. Onneksi saimme syntymättömän lapsen vakuutuksen, niin ainakaan ei riipu taloudellisista syistä hoidon laatu jos jotain tulee... Muita vähemmän vakavia ongelmia on suonenvedot vasemmassa pohkeessa,närästys ja selkäsäryt. Olen mummoanikin raihnaisempi :) Suonikohjuja ei sentään vielä ole. Onko sinulla noussut paino jo paljon? Joillakin kuulemma nousee heti ensimäisillä viikoilla monta kiloa. Minulle on tähän mennessä tullut noin 7kg. Minulla on noiden "ystävien" kanssa vähän sama juttu. Kenelläkään ei ole lapsia eikä heillä vielä ole edes suunnitteilla perheen perustaminen. Ainoat asiat jotka tuntuu kiinnostavan ovat tosiaan viikonlopun baarireissut ja "kuka oli kenenkin kaa" ja missä ja milloin ja miten. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä jo yli viisi vuotta eikä meitä kumpaakaa ole ikinä erityisesti kiehtonut baarit ja rellestäminen, joten kaverit on vuosien varrella jääneet. Joskus pidetään yhteyttä ja nähdäänkin, mutta kerta yleensä riittää taas seuraavaksi vuodeksi :) Muutama pariskunta on joiden kanssa pidämme vähän tiiviimmin yhteyttä... Oletko sinä ollut pitkään yhdessä miehesi kanssa? Oliko raskaus teillä suunniteltu? Me jätimme ehkäisyn pois viime syksynä ja ajattelimme, että tulee jos tulee, mutta emme erityisesti yrittäneet. En siis laskenut mitään ovulaatioita ja mittaillut lämpöjä... Oli se kuitenkin järkytys huomata kuinka raskaustestiin alkoi piirtymään se toinen viiva. Iloinen järkytys siis.
Teillä on varmaan ollut hirveä huoli koko ajan! Mä olisin jo varmaan romahtanu huolesta kun nyt on jo niin hirveä stressi koko ajan et onko kaikki hyvin pienellä! Stressaan liikaa ja sen kyllä sit huomaa enkä pysty olla stressaamatta.. Onneksi ei kuitenkaan ole mitään pahaa tapahtunut vaikka sulla onkin ollut hankalaa varmasti. Toivotaan et kaikki menee hyvin! Ollaan oltu vasta vuosi yhdessä ja kihloissa 8kk, mut ollaan kavereita oltu ennen sitä 2 vuotta. Jätin pillerit pois 3kk ennen kun sain tietää et oon raskaana eli ihan toivottu lapsi on. Mä oon nyt sellaisessa työpaikassa missä mun raskautta ei arvosteta ja mun pitäis tehdä kaikki raskaat työt(joista on kuitenkin kieltäytynyt). 15.9 jään töistä pois kokonaan koska en vain yksinkertaisesti jaksa ja tuntuu et on burnout tulossa. Oon tarjoilija ammatiltani ja siinä työssä joutuu juoksemaan ja se lisää vaan stressiä kun pitää tuhat asiaa muistaa. Ajattelin tässä uudessa asunnossa ruveta tota puutarhaa vähän laittamaan et sit keväällä kasvais siinä jotain, kun jään töistä pois niin on aikaa tehdä sellaista. Mulla on paino noussut jo n. 10kg kun jätin tupakoinnin niin olen korvannut sitä herkuilla mikä on huono juttu. Neuvolassa sanoivat etten saisi lihoa enää. Mutta mieheni on vaan ollut innoissaan kun on tullut lisää muotoja :)
Vauva on ruvennut nyt herättämääm (ainakin epäilen niin) joka aamu klo.9.15 kun alkaa TV:stä puutarhaetsivät, sillä tavoin että ensin tulee hirveä vessahätä kun painaa rakkoa ja sitten nälkä(vaikka söisin illalla kunnolla) ja jos en vielä silloinkaan suostu nousemaan niin iskee hirveä vatsakipu kunnes nousen ylös. Ei vatsakipua tule jos nousen ajoissa eli en usko et on mitään vakavaa. Eikä sitä esiinny muulloin. Aika oudolta kuulostaa mut oon kyllä itse aika vakuuttunut et se ilmoittelee et on aika nousta. :)
Minäkin kuulemma stressaan liikaa, ainakin miehen mielestä. Hän on niin paljon minua huolettomampi, kun minä taas suunnittelen kaiken aina etukäteen ja pelkään tapahtumattomia asioita jo ennakkoon. Ja yleensä tietenkin pelkään pahinta :) Minkäs sitä ihminen luonteelleen mahtaa. Tuo aamu herääminen on tosiaan kummallinen juttu. Minä olisin ennen raskautta voinut nukkua aamulla vaikka kuinka pitkään, mutta raskausaikana se ei enää onnistukkaan. Alkuaikoina kylläkin kun nukutti kokoajan, mutta sen jälkeen olen aina herännyt ennen kymmentä ja yleensä klo: 8.30. Vaikka yrittäisi nukkua ja olo tuntuisi kovin väsyneeltä niin uni ei vain tule. Neuvolassa sanottiinkin, että mieli ja keho alkaa valmistamaan jo ajoissa uuteen rytmiin. Nyt raskauden ollessa pidemmällä heräilen myös öisin useamman kerran vessaan ja aamulla saatan herätä ennen kuutta miehen kelloon enkä saa unta. Minä jäin myös toukokuun lopussa pois töistä (päiväkodista) sieltä nikkilästä, kun en enää jaksanut. Ei minulla ollut sopimustakaan kuin siihen asti, mutta he tarjosivat vielä yhtä kuukautta, mutta kieltäydyin kunniasta. Sitä ennen irtisanouduin kun työpaikka oli todella ikävä. Työkkäristä minut olisi vielä laitettu työharjoitteluun täksi kuuksi, mutta lääkäri kielsi sen (onneksi). Työkkäriin oli kuitenkin ilmottauduttava, koska hain äitiyspäivärahaa 6kk tulojen mukaan ja vaan jos on ollut työttömänä työnhakijana työttömyysaika katsotann pois siitä puolesta vuodesta ja saan äitiysrahan työttömyyttä edeltävien tulojen mukaan. Hankalia nuo kelan ja työkkärin kiemuraiset asiat... On varmasti ikävää olla tuollaisessa paikassa töissä. Hankala ammatti raskauden kannalta jo muutenkin ja sitten jos asenne työpaikalla on tuollainen. Olisitko saanut jäädä erityisäitiysvapaalle? Hyvä kun pääset pois. Se helpottaa varmasti oloa. Eikä stressi ainakaan ole hyväksi pikkuiselle eikä vuorotyö varmasti muutenkaan ole helpointa raskaana. Puutarhan laitto olisi ihanaa! Asumme nyt kerrostalossa, mutta ennen meillä oli suuri piha, kun olimme vuokralla omakotitalossa. Tosin ei se pihanhoito aina herkkua ole, joten hyvät puolet kummassakin asumismuodossa. Kesällä olisi kuitenkin ihanaa jos olisi pihaa. Onneksi vanhempamme ja sisaruksemme asuvat maalla, joten olemmekin nyt kesällä viettäneet paljon aikaa heidän luonaan. Minä poltin myös ennen raskautta, mutta onneksi siitä olli helppo päästä eroon kiitos pahoinvoinnin :) Tosin kun olin tehnyt raskaustestin ja se näytti plussaa, menin heti "hermosauhuille". Miehenikin lopetti tupakoinnin vappuna ja toivottavasti tapa myös pysyisi poissa. Sen hirvittävän pahoinvoinnin ansiota lienee sekin, että paino on noussut niinkin vähän. Sinunkin painonnousu varmasti tasaantuu. Ja mitäpä se haittaakaan jos itsellä on hyvä olla ja mieskin vielä tyytyväinen :) Teillä tärppäsikin melko nopeasti. Olen kuullut, että joillakin pillereitä syöneillä saattaa mennä vuosi jos toinenkin ennen kuin onnistuu. Vatsakipusi voi hyvin olla jotain lievää aamupahoinvointia. Minulla ainakin on sitä huonompi olo mitä myöhemmäksi aamupala menee. On pakko syödä heti noustua vaikka ällöttäisi, niin olo helpottaa. Oletko jo kuullut pikkuisesi sydämenlyönnit? Se on joka kerta yhtä ihmeellistä ja jännittävää. Varsinkin alussa, kun ei vielä tuntenut liikkeitä, niin odotin neuvolaa hullun lailla, että sain taas kuulla ne tömähdykset. Sain tänään kummallisen inspiraation alkaa kirjoittamaan "elämänkertaa". En tiedä miksi, mutta äkkiä tuli tunne että pitää saada kaikki paperille, ennen kuin unohtuu tai sattuu jotain. Niinpä olen kirjoittanut käsi kipeänä aloittaen minun ja mieheni tapaamisesta :)Ehkäpä sitä on joskus vanhana kiva lukea. Aijotko muuten mennä vielä muualle töihin vai oletko 15.9 lähtien kokopäiväisesti raskaana? Minusta on ollut ihanaa olla kotona. Onneksi se on taloudellisesti ollut mahdollista, kun miehellä on säännölliset tulot. Eipä tässä nyt voi rahaa pistää minne ja miten tahansa, mutta hyvin pärjätään kuitenkin. Ja kohta minäkin saan enemmän kun äitiysloma alkaa, sekin 15.9. Aamulla oli tänään taas kipeitä supistuksia, mutta ne eivät onneksi kestäneet pitkään. Odotan kuitenkin jo ensi viikon kontrollia, että tilanne taas selvenisi. Jos paikat on avautunut enemmän tai jos istukasta löydetään vikaa, niin sitten joudunkin osastohoitoon. Toisaalta se olisi helpottavaa siinä mielessä, että ammattitaitoinen apu olisi lähellä, mutta toisaalta en vielä haluaisi sairaalaan. Kotona on kuitenkin mukavampi levätä...
Sori että kesti tää kirjottaminen on vaan ollut niin kiire kun piti asioita hoitaa hirveästi. Sain sitten eilen potkut töistä koska en jaksa enää tehdä niin raskaita hommia. Todella törkeää kun pitäshän niiden ymmärtää etten halua polttaa itseäni loppuun varsinkaan tässä olotilassa! Mutta onneksi pääsin pois sieltä! En tiedä mitä nyt tekis kun ei noita töitä oikein ole mitä jaksais tehdä eli jään varmaan kotiin jo. Erityisäitiysvapaalle jäämiseen ei olis ollu perusteita. Rahatilanne on nyt kyl tosi huono kun se mieskin on siellä armeijassa. Ja nyt sitten on vielä yksinäisempää päivisin. Sydämmen lyönnit kuulin ekan kerran 2.8 ja rupesin itkemään, oli se niin huojentavaa kuulla et kaikki on toistaiseksi hyvin. Nyt stressaa kyl tosi paljon tää rahatilanne kun saan työkkäristä vaan sen minimi päivärahan ja kun jään äityislomalle niin silloinkin saan vain minimin...
On tää elämä joskus tosi hankalaa.
Mun mies ei taida päästä noihin ultriin mukaan kun se on aina viikolla kiinni ja sitä harmittaa tosi paljon koska se ei koe kaikkea nyt samalla tavalla kuin minä. Mut olen yrittänyt kyllä havainnoillistaa sille kaiken mut eihän se tietenkään ole sama kun et ite on paikan päällä. Asiasta kukkaruukkuun, Mulla lähtee kone pois pe kun se on ollut vain periaatteessa lainassa niin en tiedä miten voitais jatkaa kirjoittelua kun en sit aina tiedä milloin seuraavan kerran pääsen nettiin? onko ideoita?
Mun mielestä se on tosi hienoa et rupesit kirjoittamaan elämänkertaa kun sitten muistaa paremmin vanhempana miten asiat on menny. Olisipa mullakin kärsivällisyyttä kirjoittaa, mut ei taida olla :)
Ikävää, että teillä on noin hankala tilanne. Onneksi asioilla on tapana järjestyä. Kuinka pitkä työhistoria sinulla on ennen potkuja? Etkö voisi siis hakea äitiyspäivärahaa edeltävien tulojen perusteella? Minimi päiväraha on tosiaan onnettoman pieni. Suomessa riittää kyllä juopoilla rahaa viinaan, mutta nuoria tai huonotuloisia äitejä ei tueta. On myös todella harmi jollei miehesi pääse ultriin. Se on kuitenkin ainutlaatuinen tilaisuus! Minäkin tunsin itseni melko yksinäiseksi, kun muutimme tänne ja työt loppuivat, kun en tunne täältä yhtään ketään. Siihen kuitenkin tottui nopeasti ja aloin todella nauttia rauhallisista päivistä (pian ne loppuvat kumminkin). Päivät on siitä lähtien mennyt lukien, netissä ja vauvan tuloon valmistautuen. Tosin minulla mies tulee joka iltapäivä kotiin, joten siinä mielessä tilanteeni ei ole lainkaan verrattavissa sinun tilanteeseesi. Halkeaisin ikävästä jos näkisin miestäni vain viikonloppuisin. Onneksi se ei teilläkään ole kuin väliaikainen vaihe. Onko miehelläsi tiedossa töitä intin jälkeen? Onko hän sinun ikäisesi? Meillä on mieheni kanssa 5 vuotta ikäeroa. Kävimme eilen taas siellä äitiyspolilla ja kerrankin kaikki tuntui tilanteeseeni nähden olevan hyvin. Kohdunsuun tilanne oli pysynyt samana, vaikka supistuksia onkin ollut runsaasti ja käyrässä ollessanikin pieniä supistuksia piirtyi koko ajan. Eivät siis ole olleet avaavia... Pikkuinen oli myös kasvanut, mutta kasvaa ihan alimman käyrän mukaisesti, joten ensi viikolla on taas uusi painokontrolli varmuuden vuoksi. Pari viikkoa pitäisi vielä vai makoilla ja rentoutua, sitten saa lääkärin mukaan puuhastella mitä huvittaa, sillä lapsi on kaiketi silloin tarpeeksi "kypsä" syntymään. Kuulostaa kuin puhuisin tomaatista :) ei tullut parempaakaan sanaa mieleen... Jokatapauksessa oli varsin helpottava käynti. Onko sinulla pitkä matka kirjastoon, jossa voisit käyttää konetta? Olisi kyllä mukava jatkaa ajatusten vaihtoa.