Saabismia sairastavat....

Sairastuin saabismiin, tuli juuri kortin saatuaan ajettua corolla romuksi ja joku oli äkkiä löydettävä. Budjettiin sopivia ei juuri sinä päivänä löytynyt muita kuin joku skodan raasu ja -79EMS. Tuli sitten se kotimainen käytännönpila ostettua ja kovasti tykästyttyä.

Nyt on sitten jo kolmas satku menossa, tälläkertaa alkuperäinen turbo-83 kun mielestäni halvalla sain(n.2000mk turbon ja alakerran laakerointeineen, jarruremontteineen sekä rekistöreinteineen).

Kaveri putsaili takapihaansa ja kiroili kun traktorin kauhalla sai hakata vanhaa 99:ä oikein innolla ennekuin sai pienempään tilaan.
Esim kadett meni kertapudotuksella.
Jäi ajatus takaraivoon...
Alkoi tulemaan kakaroita ja auton vaihto edessä..
kävin erään korjaamon pihalla katsomassa ruttuautoja ja kas kummaa saabeissa oli kabiini ryhdissään ja näytti ovet vielä toimivan vaikka muuten auto oli ihan paskana.
Vilkaisu varaosahintoihin ja päätös kokeilusta oli siinä.
Tauti jatkuu ja edelleen seuraan hintoja ajatellen sitä päivää kun ruoste vie vanhan.

Saabismi on aivan varmasti periytyvää.

Pappani ajaa Saabilla (ei ole muita omistanut sitten -70 -luvun).

Tädilläni on kaksi Saabia.

Isälläni on viisi Saabia.

Itselläni on yksi.

Ja pikkuveli harkitsee Saabin ostoa (autoa ei vielä ole mutta ei muitakaan katsele).

Ajoin aikanaan ajokortin perheen 99:llä (isällä opetuslupa). Sen jälkeen sain "nimikkoautokseni" kakkosauton Opel Kadett. Eka oma auto oli Kadett diesel. Sitä kaksi vuotta, sen jälkeen hairahduin Ford Escorttiin vuodeksi.

Tällä välin isäni oli hankkinut pari satkua, yksi kaasari ja yksi matalapaineturbo.

Mielessä minulla oli muisto kuinka tukeva Saabi oli ajaa, mutta se tehottomuus.....

Kun sitten ekan kerran koeajoin isän turbollista versiota, olin myyty. Päätös autonvaihdosta syntyi välittömästi, kuukauden aktivisen etsinnän tuloksena Escort sai kenkää (enkä enä voorttiin koske) ja ostin nykyisen pelini eli 900S -92. Sillä takana kilometrejä noin 41t.

Saabismi on sairautta - turbosaabismi mielisairautta.

Mutta ei se haittaa, koska "ahdin antaa tahdin"!

yleensä hyvin, jopa onnellisesti. Ajelevat turvallisen tuntuisesti, tankkaavat yleisimmin bensaa tankkiin, nauttivat lämpöisistä kabiineistaan. Voi myös olla periytyvää, joskus sairaus putkahtaa kuin yllättäen, yleensä pitkäkestoista.

Ilmoittaudun vapaaehtoisena vastaväittelijäksi väitöstilaisuuteesi.

Saabismi on ehdottomasti tarttuvaa, mutta se on myös perinnöllistä, joka kulkeen geeniperimässä.
Sitä vastaan voi yrittää taistella, mutta tauti vie aina voiton. Siihen ei ole keksitty lääkettä, joka parantaisi. Mutta onnneksi Saabismi on hyvänlaatuinen tauti. Se jättää syvät jäljet ihmissieluun, mutta tarvittaessa myös tienpintaan, mikä siinä on parasta.

Sain taudin tarttuvana appiukolta, joka on sairastanut tautia monen Saab sukupolven verran. Tauti alkoi pikkuhiljaa kehittyä kohdallani 96:n (lue peräpuikko) myötä, jonka ikimuistoisimmat hetket koettiin sateella puhkiruostuneiden takapyöräkoteloiden myötä.

Vakavanlaatuiseksi taudiksi Saabismi kehittyi 90:n kanssa, joka osoittautui luotettava kulkupeliksi, meno oli kuin junan kiskoilla ajasi. Siitä ei talviauto paremmaksi enää muutu.

90:n jälkeen yritin ottaa vastalääkettä Audi A4 muodossa, jonka kanssa alku sujui mahtavasti. Ego nousi huomattavasti, tuntui, että hauislihaksetkin kasvoivat samalla. 2 vuotta Audi-laatua riitti, ei vakuuttanut, ei sitten ollenkaan, syvät traumat jätti.

Tein parhaimman päätöksen autourallani ja myin A4:n pois. Syvällä sielussani kyti muistikuvat luotettavasta junan kiskoilla kulkevasta kulkupelistä. Tämä johti Saab 9-3 2.0T Sport hankintaan. Auto on upea, kerrassaan mahtava.

Appiukkoni yritti monen vuoden ajan ottaa myös vastalääkettä Saabismiin, kokeilemalla Peugeot 405:ta, Mazda 323:a ja 626:ta ja kahta Passatia. Eritoten hermot hänellä meni Passatin laatuongelmien vuoksi. Vaihtaessani A4:n 9-3:een hän ei enää vakuuttelua tarvinnut, nyt hän ajaa tyytyväisenä Saab 9-3 SE:llä.

Saabismi on siis tarttuvaa ja siitä ei ole parannusta. Hyvä niin.

Olin ajellut 10 vuotta erilaisilla ranskalaisitalialaisilla kikottimilla, jotka lähtivät käymään milloin halusivat ja jättivät tielle milloin mieleen juolahti. Olin sitten aikeissa ostaa Opelin, jota insinööriystäväni käyttivät yleisesti, mutta vaimo kielisi: meille ei niin rumaa autoa osteta. Osuin Saab-kauppaan, jossa huomio kiintyi 900:n isoon tavaratilaan ja mukavaan matkustamoon. Vaimo näytti heti vihreää valoa: Saab on tyylikäs ja tilava; viisihenkinen perhe kamoineen mahtuu siihen ahtamattakin.

Ajeltiin samalla vapaastihengittävällä ja nelivaihteisella 900:lla yli 12 vuotta eikä kertaakaan jääty tielle tai tienposkeen. Yhden ainoan kerran Saab jätti käynnistymättä, ja silloinki syy oli akun prakaamisessa vanhuuteen (noin 10 vuoden ikä). Mitään isoa remppaa ei ollut, ainoastaan normaalista kulumisesta johtuvaa uusimista. Hieno auto kaiken kaikkiaan. Nyt omat pojat ajelee sillä ja minä uudenkarhealla 9-3 Turbo SE:llä, jossa ovat kaikki ne hienoudet, jotka edellisestä puuttuivat. Lisäksi aivan järjettömästi voimaa ja menohaluja.

Ei saabismi mitään sairautta ole vaan parantumista muista oudoista hivuttavista taudeista: sitikka-, bemari-, volvo- tai alfa- ym. oireyhtymistä.

Isäni on sairastanut saabismia jo seitsemän saabin verran! Käyttövoima on vain muuttunut nyt dieseliin mutta merkki on edelleen sama. Eli sairaus on todella vakavalla asteella.

Huolestuttavinta saabismissa on kuitenkin sen tarttuvuus! Myös hänen poikansa eli allekirjoittanut on saanut tartunnan! Eikä tähän ole mitään apua!

Mielenkiintoisinta tässä sairaudessa on se että ihmiset näyttävät sairastavan tätä tautia mielellää! Ja tartunnan saa varmimmin kun käy koeajamassa uutta 9-3 ss:nia!

Tämä tauti on jopa suositeltavaa!

Ensimmäinen autoni jolla pääsin liikenteen sekaan oli 900i 16v -88 jolla ajelin reilun 1v. Sitten seuraavana oli ford sierra is -86 sillä ajaessa huomasin ekaa kertaa miten uraisia tiet ovat pääkaupunki seudulla myös sisustan natina jäi mieleen :) Sitten pistettiin myyntiin sierra ja tilalle tuli 9000 turbo -87...Seuraava tulee olemaan myös saab.. 9000cd turbo -89 ??

ensimmäinen vuosi ilman saapia maasturi alla vieroitus oireet on kauheat

Autonvaihto oli edessä ja vaihtoehdot vähissä. Kiitos kuuluu avovaimolleni, joka halusi saabin. Muuten en, ikävä kyllä, olisi edes harkinnut saabia -tietämättömyyttäni.

-Tehot ja väännöt kuin Porsche 911:ssa
-hinta viidesosa
-kulutus /100 km puolet
-lämmin ja turvallinen
-tavaratilaan mahtuu muutakin kuin luottokortti
....ja loppujen lopuksi, nätti...mikä on toki subjektiivista..

Isäni suositteli minulle Toyota Avensista. Matkalla Helsinkiin autokauppaan (800km) tuli vastaan noin 40 Avensista mutta ei yhtään ng 900:sta.. Onko se hyvä vai ei on jokaisen oma asia..

Perheessä ollut seitsemän volkkaria. Isovanhemmilla lukemattomia japseja joten minusta tuli...saabisti. Tottakai.

Saab on "liian" käytännöllinen joten se on jo tunneasia :) eikä juuri nyt ole muita vaihtoehtoja. Lähtemätön vaikutus oli reippaalla c900 2.1 kyydillä talvella -97.

Isäukko osti joskus 80-luvulla 900:n ja vaihtoi muutama vuosi sitten 9000:een, tartutti sitten minut (onneksi) kun piti autoa hommata ja niin ostin sitten 900:n joka hirvikolarin jälkeen vaihtui muutama kuukausi sitten 9000:een ;)

Ihan kuin tuo ei riittäisi niin avovaimo on yhtä kieroutunut ja sairas kuin minäkin, aivopesty/tartutettu jo pienenä saabistiksi :)
Emännän setä ja serkku on myös sairaita ja ko. serkun 1½v poika tietää jo mikä se oikea automerkki on: "aappi"..

Saabisimi on piilevä sairaus. Ensimmäiset kosketukset saabbiin olivat joskus -70 luvun puolenvälin paikkeilla, jolloin pääsin ensimmäistä kertaa 99 kyytiin. auto oli hiljainen ja suorituskyky oli siihen aikaan mahtava. Sairaus oli tarttunut, mutta oireet eivät olleet kuitenkaan kovin pahat. 1980 tuli sitten aika hankkia ensimmäinen oma auto, joka oli Renault 5. Auto oli todellinen bensapihi n. 5l/100km, talvella kylmä, ajettavuus oli kohtuullinen. Rellulla ajelin noin 2 vuotta. Toista autoa ostaessa merkkejä kokeiltiin monia, mutta nuorena kroppaan tarttunut Saab virus oli alkanut tehdä tehtäviään, joten ostetuksi tuli 99 Saab. Auto oli aivan loistava ajettava ja kestävä, jos ei otaan huomioon joitain pieniä murheita. Saabilla ajoin noin 4 vuotta. Taas oli auton vaihto edessä, mutta saab virus oli hellittänyt otetta, joten ostetuksi tuli Toyota Corolla. Auto oli kestävä ei tekniikka murheita. Ajettavuus oli saabin jälkeen todella huono, eikä toyota tarjonnut muutakaan mukavaa autoiluun, jollei lueta mukaan kestävyyttä. Toyota palveli 1 1/2 vuotta. Toyotan jälkeen Saab virus vei mennessään parannusta ei ole tullut ja tauti pahenee koko ajan. Perhekkin on sairastunut todella vakavasti. Toytotan jälkeen on ollut kaksi eri Saab mallia. Nyt olisi tarkoitus vaihtaa 9000:een. Olen luovuttanut sairauden jatkuessa en jaksa enään taistella vastaan. Saabissa on jotain maagista.

Saabissa (900)on etuvetoisena autona hyvin pieni kääntösäde,siinä on yksi syy miksi poliisi aikoinaan suosi saabbia ja niihin aikoihin sillä sai kahlata hangessa surutta Foordien ja tojotien takavetoisten perässä saaden ne helposti kiinni.
Nämä hyvät talviominaisuudet ja kaunkiketteryys saavat niistä edelleen hyviä käyttöautoja vaikka eiväthän mitään rata-autoja ole.

on se perkele