Täällä on hyviä kirjoituksia vaihdevuosista, oireista ja oireettomuuksista. Onkohan täällä sellaisia lukijoita, joilta vv-aika on jo ohi. Olen vaan miettitynyt, että minkälaista se elämä niiden jälkeen on. Nyt on sellainen tunne, että kaikki on p..stä. Mutta onko vaihdevuosien jälkeen elämää? Minkälaista? Palautuuko ihmispolo samanlaiseksi kuin ennen vaihdevuosia. Pirteäksi, iloiseksi, elämää rakastavaksi, miestään rakastavaksi seksuaaliseksi olennoksi vai jääkö minkälaiseksi "hirviöksi"? Kertokaa rakkaat sisaret!
Mitäs tämän jälkeen?
57 vuotias
101759
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen monesti miettinyt aivan samaa. Se on kaiketi geeneistä riippuva asia. Jotkut jo todella iäkkäät sanovat, että vaihdevuodet jatkuvat aina vaan. Oma äitini ei voinut käyttää mitään, koska ei silloin ollut korvaushoitoja. Mielestäni hän eli todella rikasta elämää, matkusteli paljon, ja oli kaikesta kiinnostunut. Hän oli vielä 85 vuotiaana seurallinen, huumorintajuinen ja ennen kaikkea tyytyväinen elämäänsä.
Olen nyt 56 vuotias, ja minusta elämä tuntuu välillä niin tyhjänpäiväiseltä. Vaikka syön hormoneja, olen välillä sellainen hapannaama, että ihan hävettää. Olisi mukava tietää, nouseeko suupielet vielä ylöspäin, vai jatkuuko epämääräinen pahanolon tunne eläkepäiviin asti.
se ole myös itsestä kiinni.Positiivinen asenne ja kiinnostus elämään, vaikka välillä pahalta tuntuu
Herrajumala mikä idiootti taas, jopa vaihdevuosioireista yrittää toista syyllistää. Vaihdevuosi oireet tulevat siitä kun hormonituotanto loppuu yhtäkkiä. Siis se on fyysistä. Jos olisit tässä niin vetäisisin sua ympäri korvias niin että varmasti tuntuu.
Hyi hitto yrität täällä väittää että vaihdevuosien oireet on itseaiheutettua ja jostain vitun asenteista kiinni.
Sinä taidat olla sama pienten lasten äiti joka täällä horisee usein. Muut puhuu vaihdevuosioireista ja kuinka vaikeaa on hoitaa myös vanhaa äitiään, niin tämä nuori nainen paljastaa itsensä kun antaa ohjeita, isommat lapset voisi mennä hoitamaan ja niin hän organisoi. Sehän tarkoittaa että hänellä on pieniäkin lapsia.
Mene sinne vauva palsalle selvittämään miten kaikki on vain ihan itsestä kiinni. Vaihdevuosioireita ei sun mielestäsi tule kun ei niitä vai halua.
Hyi hyi kuin kehtaat väittää tuollaista ja yrittää syyllistää ja pahaa oloa lisätä ennestään jo pahoin voiville vaihdevuosiiässä oleville naisille.
Mitä pahaa me olemme sulle tehneet?
just niin...minulla alkoi vaihdevuosivaivat viime kesänä, 41 vuotiaana. Tämä on kyllä niin fyysinen juttu, ettei näihin oireisiin pysty ajatuksen voimalla helpotusta saamaan...Ei ole kyllä tällä ihmisellä, joka muita yrittää syyllistää vaihdevuosioireista omakohtaista kokemusta asiasta, mutta tulee kyllä vielä olemaan...
Niin kyllä se on hankala olla positiivinen kun olo on masennuksesta niin kamalan tuskainen ja fyysisesti niin heikko ettei pysty kävelemään.
Taksilla minäkin ajelin lääkäriin ja takaisin kun en päässyt jaloilleen kunnolla.
Toinen päivä voi olla sitten taas jo vähän parempi, kunnes uusi alkaa. Sitten vielä kun mieskään ei ymmärrä vaan haukkuu vanhaksi ja matkii raihnaista kävelyä, niin kyllä siinä on positiivisuus hakusessa.
Hormonit ei auta heti, siihen menee aikaa jos sittenkään, kokeile eri lääkitystä ja vaikka mitä huh,huh
lukea, tavallaan kohentaa omaa oloa kun tietää ettei ole yksin, mutta olen uteliaana lukenut koska tulisi jostain ensimmäinen vastaus siitä mistä eka kysyjä oli epätietoinen, eli mitä tämän jälkeen.mutta jos tilanne onkin sellainen että kun vihdoin (ehkä) tämä ikävä jakso elämässä mahdollisesti on ohi niin sen jälkeen ei enää näitä mummotauti juttuja viitsi lueskella ja niin ollen ei osaa meille vastatakaan vai voisko olla niin että tätä aikaa ei sitten muistakkaan kun se mahdollisesti on ohi.
Miksi pitäisikään, koska aikaa on vähän ja nauttiahan sitä pitää eikä muistella vanhoja ikäviä sairauksia, jopa kirjoitella ei, ei,.
Sitten voi jo olla niin huono muistikin, että unohtuu armollisesti ikävätkin asiat.
Minä jos, ja kun tästä selviän, en katsokkaan tälle palstalle päin ja varmaankin koko sana vaihdevuodet puistattaa.
Eihän sitä tosiasiassa tiedä onneksi elämäänsä eteenpäin, mutta ainahan sitä saa positiiviseti ajatella ja haaveilla paremmasta elämästä.
Ehkä olisi paljonkin vastauksia, mutta moniko 70-75v. osaa käyttää, tai omistaa tietokoneen? Niin, ja vaikka osaisi käyttää, niin heidän ikäryhmänsä ovat jo muista asioista kiinnostuneita. Myös määrätyn ikäiset ihmiset eivät oikein kehtaa puhua näistä asioista.
Meidän naapurin rouva on nyt 65 ja vaihdevuodet ovat kestäneet ainakin 10 vuotta.
Emme ole nimittäin nähneet kesäisin hänen yllään muuta, kuin rintaliivit. Välillä jopa ilman niitä, mikä on mielestäni vähän liikaa, koska asumme pientaajamassa.
Minusta olisi asiallista, ostaa joku kesä edes kiva hellemekko.
Kyllähän asenteellakin voi olla asian kanssa jotain tekemistä.
Olen yleensä koko ajan saamaton, tympiintynyt ja todella "pissed off" nykyiseen elämääni, mutta kas kummaa pojanpoikani 6 v, oli meillä hiidossa 10 päivää, tänä aikana oloni oli huomattavasti virkeämpi ja tunsin taas olevani vanha minäni.
Mistä mahtoi johtua?