Olen 16v poika, aloitin juuri kauppiksen ja tässä tiistaina ihastuin mielestäni maailman kauneimpaan tyttöön (kaunis myös sisältä ainakin niiden muutaman yhteisen tuntimme jälkeen).
No aina iltaisin mietiskelin että mitä sanoisin hänelle seuraavana päivänä koulussa ja jos hän suostuisi ulos, mitä tekisimme yms. No sitte perjantainakaan en vieläkään ollut uskaltanut tehdä mitään, ja monta kertaa olin vakuuttanut itselleni että nyt ensi kerran kun näen hänet menen ja sanon hänelle eedes jotain, mutta aina kun hän käveli ohitseni, en uskaltanut tehdä mitään vaan jäin vain ihailemaan häntä. Perjantaina jäin odottelemaan ala-aulaan häntä, mutta ilmeisesti hän oli jo päässyt koulusta minua aikaisemmin, joten sekin oli turhaa.
Perjantai iltana menin numerohakuun ja etsin hänen numeronsa ja tallensin sen puhelimeeni nimellä "ehkä". Päätin etten kysyisin häntä millään viestillä, vaan ihan puhelimessa (olin kahta aikaisempaa ihastustani kysynyt viestillä, ja kumpikin olivat kieltäytyneet ja ajattelin että kolmas kerta toden sanoo ja ilman viestejä).
Olen töissä lehdtien/mainosten jakajana ja lauantain jaon jälkeen sitte puolentunnin vakuuttelemisen jälkeen painoin vihreää luuria, ja punaista heti sen perään kun epävarmuus iski. No sitten taas vähänajan kuluttua uudelleen ja en sulkenut puhelinta "numero on varattu". Hitto! Tietenkin sitten kun olin saanut itsevarmuuteni kasattua jotenkin kuntoon, en voinut tehdä sillä mitään... No menin kumminkin kotiin katsomaan elokuvaa, ja mainostauolla aivan yhtäkkiä menin ulos ja soitin uudelleen. Hän vastasi! Sain soperrettua jotain että muistatko minua yms. ja että olisiko hänellä mitään huomiselle suunniteltuna. Ja tietenkin se ei sitten sopinut. Kysyin että miten sitten ensi viikolla ja sieltä se tuli "eikun olen varattu", tyrmistyin ja en saanut mitään suustani, vaikka olin mielessäni varautunut kieltävään vastaukseen. Hetken hiljaisuuden jälkeen sitten sain sanottua "no ei sitten mitään" ja hän sanoi vain "moikka" ja sulki luurin ennen kuin ehdin pyytää anteeksi mm. sitä etten ollut kysynyt että oliko hän edes vapaa. Sen jälkeen menin normaalisti sohvalle istumaan ja jatkamaan elokuvaa, joka maistui puulta.
Nyt sitten itsetunto ja -varmuus ovat ihan nollassa. Yritän uskotella itselleni etten kuulostanut täysin idiootilta, mutta kuitenkin tiedän että sellainenhan minä olen. Luulen etten enää ikinä uskalla pyytää ketään ja olen juuri muutanut uuteen kaupunkiin ja en varmasti saa yhtään kaveria tällä itsetunnolla. Jos saisin aikakoneen, menisin varmasti ajassa taaksepäin ja en tekisi mitään tai jos tekisin odottaisin ainakin pitkään. Nyt taas mietin että olisi sittenkin pitänyt valmistautua ja että kannattaisiko lähettää viestillä anteeksipyyntö tyhmyydestäni, ja ettei hänen tarvisi olla kiusaantunut koulussa, jos hän näkisi minut tai jotain.
Johan auttoi. Itsetunto ja -varmuus ovat nyt 1/10
No aina iltaisin mietiskelin että mitä sanoisin hänelle seuraavana päivänä koulussa ja jos hän suostuisi ulos, mitä tekisimme yms. No sitte perjantainakaan en vieläkään ollut uskaltanut tehdä mitään, ja monta kertaa olin vakuuttanut itselleni että nyt ensi kerran kun näen hänet menen ja sanon hänelle eedes jotain, mutta aina kun hän käveli ohitseni, en uskaltanut tehdä mitään vaan jäin vain ihailemaan häntä. Perjantaina jäin odottelemaan ala-aulaan häntä, mutta ilmeisesti hän oli jo päässyt koulusta minua aikaisemmin, joten sekin oli turhaa.
Perjantai iltana menin numerohakuun ja etsin hänen numeronsa ja tallensin sen puhelimeeni nimellä "ehkä". Päätin etten kysyisin häntä millään viestillä, vaan ihan puhelimessa (olin kahta aikaisempaa ihastustani kysynyt viestillä, ja kumpikin olivat kieltäytyneet ja ajattelin että kolmas kerta toden sanoo ja ilman viestejä).
Olen töissä lehdtien/mainosten jakajana ja lauantain jaon jälkeen sitte puolentunnin vakuuttelemisen jälkeen painoin vihreää luuria, ja punaista heti sen perään kun epävarmuus iski. No sitten taas vähänajan kuluttua uudelleen ja en sulkenut puhelinta "numero on varattu". Hitto! Tietenkin sitten kun olin saanut itsevarmuuteni kasattua jotenkin kuntoon, en voinut tehdä sillä mitään... No menin kumminkin kotiin katsomaan elokuvaa, ja mainostauolla aivan yhtäkkiä menin ulos ja soitin uudelleen. Hän vastasi! Sain soperrettua jotain että muistatko minua yms. ja että olisiko hänellä mitään huomiselle suunniteltuna. Ja tietenkin se ei sitten sopinut. Kysyin että miten sitten ensi viikolla ja sieltä se tuli "eikun olen varattu", tyrmistyin ja en saanut mitään suustani, vaikka olin mielessäni varautunut kieltävään vastaukseen. Hetken hiljaisuuden jälkeen sitten sain sanottua "no ei sitten mitään" ja hän sanoi vain "moikka" ja sulki luurin ennen kuin ehdin pyytää anteeksi mm. sitä etten ollut kysynyt että oliko hän edes vapaa. Sen jälkeen menin normaalisti sohvalle istumaan ja jatkamaan elokuvaa, joka maistui puulta.
Nyt sitten itsetunto ja -varmuus ovat ihan nollassa. Yritän uskotella itselleni etten kuulostanut täysin idiootilta, mutta kuitenkin tiedän että sellainenhan minä olen. Luulen etten enää ikinä uskalla pyytää ketään ja olen juuri muutanut uuteen kaupunkiin ja en varmasti saa yhtään kaveria tällä itsetunnolla. Jos saisin aikakoneen, menisin varmasti ajassa taaksepäin ja en tekisi mitään tai jos tekisin odottaisin ainakin pitkään. Nyt taas mietin että olisi sittenkin pitänyt valmistautua ja että kannattaisiko lähettää viestillä anteeksipyyntö tyhmyydestäni, ja ettei hänen tarvisi olla kiusaantunut koulussa, jos hän näkisi minut tai jotain.
Johan auttoi. Itsetunto ja -varmuus ovat nyt 1/10
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olipa surullinen tarina :(
Lohduttaudu sillä, että suomalainen mies elää noin 70 vuotta, joten ehdit vielä monta kertaa ihastua ja saadakin haluamasi naisen.
Kokemus kartuttaa itsetuntoa, mutta ensimmäisten kokemusten saaminen on tietenkin vaikeaa.
Olet kuitenkin sen verran rohkea, että sait soitettua tytölle, pisteet siitä! Et siis ole ihan toivoton tapaus :)
Hyvä hyvä. Teit aivan oikein. Sanot vain koulussa ettet tiennyt hänen seukkaavan ja jatkat elämääsi tyytyväisenä. Jotain ajatuksia sinulle:
Aja pois itsekritiikki, ole itse itsesi paras ystävä . Sano että olen ihana!
Älä haaskaa tätä YHTÄ elämää turhuuteen pyörimällä itsesäälissä.
Itsesäälissä pyöriminen on 'kivaa' muuten kukaan ei sitä tekisi. Vaikeampaa on ottaa elämä haltuunsa, mutta se on paljon palkitsevampaa.
moi, luin sun viestin ja mun oli aivan pakko vastata jotain!! ensinnäki mä ymmärrän sun tilanteen täysin...oon itekki aika ujo. mutta mä yritän sanoo sulle näin naisen näkökulmasta että jos se tyttö oli noin törkee niin sä et oo ansainnu sellasta, vaikutit nimittäin mukavalta.mä haluaisin saada sun itsetunnon nouseen mutta en oikeen tiiä miten...sen voin sanoo että tytöt tykkää sellasista miehistä jotka ovat varmoja ittestään ja tekee alotteen...yritä vaan miettiä että kerranhan sitä vaan eletään ja että jos sä teet jotain nii et sä siihen kuole vaikka ehkä vähä nolottaaki...! niin ja sitte viel yks juttu...sulla ei oo mitään anteek syydettävää siltä tytöltä...!!!
Ehdin kumminkin jo pyytää anteeksi ja luulen että se oli hyvin tehty, vaikka se ei teidän mielipiteidenne mukaan ollutkaan hyvä idea. Mutta kumminkin jos en olisi sitä tehnyt, olisin paljon tietämättömämpi hänen suhteensa (ja olisin jatkanut ihastelua odottaen, että hän vapautuisi ja saisin mahdollisuuden), sillä ja takaisin tuli sellaista tekstiä, jonka perusteella hän ei todellakaan ollut sitä mitä ulospäin näytti. En siis kadu yhtään, oikeastaan olen iloinen että tein sen ja sain selville millainen hän on. Nyt sain karistettua hänet kokonaan pois ajatuksistani ja itsetuntonikin on jo parantumaan päin. Teidän tekstejänne lukiessa tiedän että parempiakin ihmisiä on olemassa.
Ainakin yritit! Mieti jos et olisi soittanut, olisit vaan haaveillut turhaan. Nyt ei tarvi miettiä että "mitä jos olisin soittanut".
Itselläni ei ole ikinä ollut pokkaa mennä juttelemaan tytöille, olen aina vaan haaveillut. Enkä kyllä aijokkaan ikinä yrittää iskeä tyttöä. Vittu, ärsyttää tämä "poikien pitää iskeä"-meininki. Itsetuntoa ei ole ollenkaan.
harvinaisen tyly. Yleensä ei tuolla tavalla hoideta tilannetta, jos pitää toiselle kertoa olevansa varattu. Tytön tässä kuuluu hävetä, ei sinun. Eikä hän koulussa mitenkään kiusaannu sinun näkemisestäsi. Turha sitä on surra, hän vaikutti hyvin välinpitämättömältä ja moukkamaiselta henkilöltä, jolta ei voisi odottaa minkäänlaista reagointia asioihin. Sinun on varmaankin tätä asiaa vaikea huomata, kun olet ihastunut, mutta siitä huolimatta jatka elämääsi ihan niinkuin aikaisemminkin. On oikeasti aivan sama, oliko tuota päivää sinun elämässäsi vai ei. Usko minua, minä tiedän. :) (kokemusta on muutama vuosi sitten samantyyppisestä tilanteesta)
Näistä vastauksista on oikeasti ollut paljon apua. Kiitos kaikille! Tässä kun nyt valmistaudun kohtaamaan huomenna odottavan koulupäivän, on se paljon helpompaa suurin osin teidän vinkkienne ansiosta. Erityisesti "On oikeasti aivan sama, oliko tuota päivää sinun elämässäsi vai ei" auttoi paljon ja luulen ensi viikon menevän ongelmitta. Hyviä puolia on mm. että ensi kerralla tytön ulospyytäminen tulee luultavasti olemaan helpompaa kun on jo vähän kokemusta ja hankin sitä vieläpä menettämättä elamäni naista (jos et ymmärtänyt miksi hän ei ollut elämäni nainen, lue toinen vastaukseni tässä ketjussa).
Minä henkilökohtaisesti EN haluaisi, että kundi pyytäisi ulos tekstiviestillä. Olisin paljon vaikuttuneempi soitosta, erittäin. Tekstiviesti on jotenkin liian nykyaikainen, yleinen, loppuunkulunut juttu
Olen 17 vuotias tyttö. Ja mielestäni oli hienosti tehty, että uskalsit soittaa. Nyt kävi näin, mutta ehkä seuraavalla kerralla toisin. Ymmärrän, että ottaa päähän ja harmittaa ja itsetunto on 0 tilanteessasi, mutta pian toivut jo tuosta. En itse olisi vain sulkenut puhelinta heti, jos joku olisi pyytänyt minua ulos. Aika jäykkä tyyli tuollainen siltä tytöltä.
Onnea sulle ja jätkät --> kannatan ehdottomasti puhelua ennemmin kuin tekstiviestiä.