mun tarina osa 3

Afrodite kirjoitti:

Paikalla oli tosi paljon tyyppejä, joita en ollut ikinä ennen nähnyt. Sieltähän voisi löytää vaikka oman kullan! Heitin Janinan ja Aleksin mielestäni, sillä oli han mulla omakin elämä. Mä olin tanssinut noin kymmenen minuuttia, kunnes huomasin pari söpöä kundia. Juuri silloin Miko otti musta kiinni takaapäin ja rupesi hieromaan mun lanteita. ”Mitä vittuu sä teet?!” Mä kysyin ja käännyin nopeasti ympäri. Se kundi haisi viinalta ja röökiltä. Se oli kännissä. ”Mä vaan ajattelin kun sä näytit vähän yksinäiseltä. Me voitas pitää vähän hauskaa kahestaan. Tuolla ulkona on leikkimökki.” ”Hyi helvetti. Mä en lähde sun kanssas mihinkään.” Mä sanoin ja lähdin nopeasti ostamaan limsaa. Mä istuin siinä juomassa limsaa, kun näin sen: Jonna istui penkillä ja puhui jollekin likalle, jota mä en tuntenut. Ei voi olla totta! Jonna oli vähän lihonnut, mutta oli sillä vieläkin pussit silmien alla. Se katto mua ja mä sitä. Mulla oli sitä ikävä. Mä nousin viemään tyhjän limsapullon koriin. ”Moi” Kuului heikko ääni. Se oli Jonna. ”Ai… Moi. Mitä sulle kuuluu?” Mä olin meinannut kysyä siltä, että mitä sille nykyään kuului, mutta onneksi mä tajusin virheen ajoissa. ”Ihan kivaa. Ei olla pitkään aikaan nähty…” Se sano. Sitä nolostutti, niin muakin. ”Joo ei.. Missä sä asut nykyään?” ”No kun mä pääsin sieltä… Niin me muutettiin tänne Saloon.” Me oltiin vähän aikaa hiljaa, kunnes mä sanoin ”Sori ku en oo ottanu yhteyttä.” ” Joo ei se mitään.” Me oltiin taas kerran hiljaa. ”Moi! Me ajateltiin Aleksin kaa jo lähtee.” Se oli Janina. Toivottavasti Jonna kestää tän. ”Älkää nyt vielä lähtekö! Täällähän on vielä vaikka kuinka paljon tekemistä.” Sanoin. Aleksi näytti todella järkyttyneeltä. Jonna katsoi Aleksia aidon inhon ja vihan vallassa ja Janina näytti kummastuneelta. ”Joo no, kai me voitas jäädä vähäks aikaa, jos sä niin haluut. ” ”Tota, mul olis vähän kiire ..” Aleksi yritti. ”Ai niin! Täs on mun kamu Jonna. Muistat kai sä Aleksi Jonnan?” ”Ai, mä en tiennytkään. Mistä sä Aleksi ton tunnet?” Nyt alkoi sujua. Aleksi oli pulassa. Toivottavasti se nyt tajuaisi jättää Janinan rauhaan. ”Me tota… tavattiin leirillä.” Aika hyvin Aleksillakin leikkas. ”Ai,mikä leiri se olikaan?” Jonna kysyi. Mä olin yllättynyt, sillä en olis arvannut Jonnan pystyvän sanomaan Aleksille mitään. ”En mä nyt oikein muista, mut meen täytyy nyt tosiaan lähtee. Tule Janina.” Ne lähti. Katsoin Jonnaa. Se näytti oudolta ja oli hiljaa. ”Sori” Mä sanoin. Oli vähän aikaa hiljaista. ”Ei se mitään. Mitä toi likka teki ton paskan kans?” Se kysy. ”Ne seurustelee. Mä yritän saada niitä eroomaan. Mä en haluu et Janinalle käy….huonosti.” ”Niin ku mulle. Mä voin auttaa sua. Se jätkä ei saa pilata enää kenenkään muun elämää.” Se sano. ”Kiitti, mut kestäks sä?” Mä kysyin huolestuneesti. ”Joo, kyl mä kestän. Mä vihaan ihan tarpeeks mutkistaakseni vähän se elämää. Mut nyt mennään pitää hauskaa!” Me tanssittiin jätkien, ja jopa niiden kahden jätkän kans, jotka oli kiinnittäneet mun huomion sillon alussa. Sitten toinen niistä tuli pyytää mun numeroo ja anto jopa pusun poskelle. Me vaihdettiin Jonnan kaa numerot ja lähdetiin kotiin. Mä kävellen ja sitä tultiin hakemaan.

”Ala herätä jo Sieltä Niina! Kello on jo yhdeksän. Koira ulos!” Mutsi huusi. Se jaksoi aina huutaa ja raivota mulle joka pikku asiastakin. ”Pää kii ämmä! Mä nukun! Vie itte!” Että se jaksaa aina ärsyttää mua. ”Mitä sä kakara äidilles tuollain puhut? Vanhemmille ei puhuta noin!” ”Jaa, ei kiinnosta! Mee pois.” Mä sanoin ja vedin peiton pääni päälle, mutta mutsi veti sen pois. ”Me viemään toi hurtta ulos, tai mä pyydän naapurin äijä ampumaan sen. Sä meet sit tänään isäs luo yöks.” Mutsi lähti keittiöön laittamaan aamupalaa. Mä nousin ja lähdin Eeron kanssa lenkille. Kun mä tulin mutsi oli saanut jo aamupalan valmiiksi. ” Sä saisit syödä vähän enemmän, ettet muistuttais tulitikkua vaan jotain ihmisen tapaista. Miten sä jaksat siellä koulussakaan tollasseena?” En mä kestäkkään, ajattelin. ”Joo, nii varmaa ja olisin sellanen possu ku sä vai?” Mä söin nopeesti vaihdellen samalla vihaisia katseita mutsin kanssa. Syömisen jälkeen meni n huoneeseeni pakkaamaan kassia faijan luokse.
Mun vanhemmat on eronneet noin puolitoista vuotta sitten, koska faija oli löytänyt uuden muijan, Sarin. Se on hirvee kana. Ennen kuin mutsi ja faija eros ne oli kerenneet saamaan vain mut. Lopun aikaa ne oli vaa riidelleet ja faija oli alkanut viettää aikaa enemmän mualla kuin kotona. Mä jäin mutsille ja faija maksaa elatusapua. Mä tapaan sitä lähes joka viikonloppu. Joskus me mennään jonnekin, vaikka syömään. Silloin on hauskaa, mutta jos sen muija tulee mukaan niin silloin ei enää ole hauskaa. Nyt me oltas vaan niitten kämpässä ja mä olisin siellä yötä. Mulla tulis olemaan tylsä viikonloppu. Siinä lähistöllä ei asunut ketään, eikä siellä ikinä tapahtunut mitään.
Kassi oli jo valmis, joten kirjoitin vielä päiväkirjaani (tai vihko se oikeastaan on): Mä olen menossa faijan työ yöks. En mä haluu sinne.
Ovikello soi. Mä tiesin, että siellä oli faija. Hetkenpäästä alkoi kauhea huuto. Faija valitti että mutsi oli surkea huoltaja, kun ei edes viittinyt ikinä siivota. Pöytäkin oli täynnä lehtiä.
Kirjoitin vielä ”päivikseen”: Taas ne huutaa.
Otin laukkuni ja lähdin eteiseen. Siellä oli taas kauhea haukkuminen meneillään. Faija otti mun kassini ja lähti autolle. Mutsi sano mulle. ”Yritä sitten kestää tota äijää jotenkin ja sano sille ämmälle että on huonon miehen itselleen hankkinut. ”Joo, joo. Moikka!”

Mä istuin faijan viereen penkille. Se alko nalkuttaa mulle. ”Toi sun äitis on ihan kauhee lehmä. Hullu ämmä! Ja mäkin oon parhaat vuoteni tolle antanut, vaikka olisin voinut käyttää ne johonkin parempaankin.” Faija valitti ja valitti. Mutta sitten se onneksi lopetti (mun onnekseni) ku oli käyttänyt kaikki haukkumasanat puhki. Mutta silti se sanoi ainakin kerran viidessä minuutissa: ”Hullu ämmä.” Lopulta me tultiin faijan kämpälle. Faija kantoi mun laukun ja mä valmistauduin tapaamaan Saaran ja se kolme kakaraa. ”Moi Niina. Mitä sulle kuuluu? Sinähän olet kasvanut.” Aina se lassyttää mulle, eikä tunnu tajuavan, että mä olen sentään 14 vanha ja tajuan jo vähän aitoa suomenkieltä. ”Ihan kivaa.” Mä sanoin ja lähdin nopeasti faijan perässä vierashuoneeseen.

Jatkanko?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä