Ihmiset auttakaa mua! En tiiä mitä teen itseni kanssa. Rakastuin 12-vuotiaana erääseen itseäni vanhempaan poikaan ja olen pitänyt hänestä jo kolmisen vuotta. Poika ei pidä minusta, juttelee kyllä mesessä, mutta ei mitään erikoista/sen enempää, ei aloita itse keskusteluja. Juttelee kyllä mukavasti ja iloisesti, kun puhun hänelle Minä todellakin rakastan tätä ihmistä. Ihastuin yhdessä vaiheessa erääseen toiseen poikaan, koska halusin päästä eroon nykyisestä, mutta ymmärsin, että löysin toisessa pojassa vain nykyisen piirteitä.
Ihmisellä, jota rakastan on paljon piirteitä, joita ihastuessani olisin karttanut ja olisin luovuttanut jo ajat sitten pitämästä hänestä, mutta kyseessä olikin rakkautta ensi silmäyksellä.
Minä todellakin rakastan tätä poikaa ja tulen rakastamaan ikuisesti, koska rakkaus on ikuista. En tässä lähde enempää kuvailemaan ajatuksiani häntä kohtaan tai perustelemaan sanaa "rakastaminen", koska tiedän itse rakastavani ja toivottavasti tekin uskotte sen. Tuntuu mukavalta lukea täältä, miten jotkut ovat ihastuneet ja puhuvat miten ihana/hirveä tunne se on. Mutta rakkaus satuttaa vielä moninkertaisemmin, koska silloin on antanut osan itsestään toiselle, henkisesti.
Pyydän apua teiltä...! en tiedä millaista, mutta jonkinlaista. En pysty unohtamaan. Olen yrittänyt 2 vuotta aktiivisesti unohtaa, oikeasti, mutta ei. Vaikka ihastuisin toiseen, tämä kummittelee päässäni. Voin toki tutustua poikaan vielä ja yrittää antaa hyvän kuvan,mutta minä olisin se, joka aloittaisi aina keskustelut ja kyselisi enemmän.
Minä todellakin tarvitsen syvällisiä mietteitä, sillä kidun ja paljon. Kun katson pojan kuvaa, silmäni kostuvat, koska tiedän rakastavani ihmistä, joka ei rakasta minua, ja josta en pääse eroon. Minua sattuu ja pelottaa, koska en tiedä, mitä tästä oikein tulee.
Toivottavasti tulisi paljon kommentteja, erityisesti kaipaan sellaisilta ihmisiltä, jotka ymmärtävät tuskani. Minusta on todella mukava lukea pitkiä viestejä, ne jotenkin piristävät näinä outoina hetkinä.
Kiitos, jos jaksat vaivautua!
Ihmisellä, jota rakastan on paljon piirteitä, joita ihastuessani olisin karttanut ja olisin luovuttanut jo ajat sitten pitämästä hänestä, mutta kyseessä olikin rakkautta ensi silmäyksellä.
Minä todellakin rakastan tätä poikaa ja tulen rakastamaan ikuisesti, koska rakkaus on ikuista. En tässä lähde enempää kuvailemaan ajatuksiani häntä kohtaan tai perustelemaan sanaa "rakastaminen", koska tiedän itse rakastavani ja toivottavasti tekin uskotte sen. Tuntuu mukavalta lukea täältä, miten jotkut ovat ihastuneet ja puhuvat miten ihana/hirveä tunne se on. Mutta rakkaus satuttaa vielä moninkertaisemmin, koska silloin on antanut osan itsestään toiselle, henkisesti.
Pyydän apua teiltä...! en tiedä millaista, mutta jonkinlaista. En pysty unohtamaan. Olen yrittänyt 2 vuotta aktiivisesti unohtaa, oikeasti, mutta ei. Vaikka ihastuisin toiseen, tämä kummittelee päässäni. Voin toki tutustua poikaan vielä ja yrittää antaa hyvän kuvan,mutta minä olisin se, joka aloittaisi aina keskustelut ja kyselisi enemmän.
Minä todellakin tarvitsen syvällisiä mietteitä, sillä kidun ja paljon. Kun katson pojan kuvaa, silmäni kostuvat, koska tiedän rakastavani ihmistä, joka ei rakasta minua, ja josta en pääse eroon. Minua sattuu ja pelottaa, koska en tiedä, mitä tästä oikein tulee.
Toivottavasti tulisi paljon kommentteja, erityisesti kaipaan sellaisilta ihmisiltä, jotka ymmärtävät tuskani. Minusta on todella mukava lukea pitkiä viestejä, ne jotenkin piristävät näinä outoina hetkinä.
Kiitos, jos jaksat vaivautua!
Vastaukset 5
Vanhimmat
olen minäkin (m) itkenyt nuorempana sydän vereslihalla silmät päästäni kymmeniä, ellen jopa satoja kertoja erään sen aikaisen ihastukseni vuoksi, jota rakastan tavallani vieläkin. mutta se, että en nähnyt häntä vuosiin, auttoi "unohtamisessa". palava rakkaus hiipuu kyllä ajan myötä (minulla se kesti viisi vuotta!) ja muuttuu sellaiseksi kauniiksi hiillokseksi. toisilla hiilloskin sammuu, toisilla ei. mutta usko minua: ellet voi saada tätä ihastustasi, tulet kyllä pääsemään sen yli. epätoivoon ei kannata vaipua. ja varmasti auttaisi jos keksisit tekemistä ja sinulla olisi ystäviä, jotka saisivat enimmät ajatuksesi toisaalle ihastuksesi kohteesta. itse todella kidutin itseäni jämähtämällä pitkäksi aikaa paikoilleni. en saanut aikaiseksi juuri mitään, koulut kärsivät ja muutoinkin tuo aika meni lähes hukkaan, pelkästään suremiseen. älä sinä jämähdä samaan ansaan, vaan taistele itsesi ulos tuosta myrskyn silmästä.
Yksi keino on,että etsit uuden ihastuksen.Vanha usein unohtuu,jos löydät toisen yhtä upean.Avaa silmäsi.Maailma on täynnä monia mahtavia poikia.Vaikka et ihastuisikaan johonkin tyyppiin ensisilmäyksellä,niin yritä silti tutustua häneen ja flirtata varovasti.Yleensä ihastus syttyy vasta kun tuntee toisen hieman paremmin.Rentoudu ja avaudu,opettele nauttimaan muidenkin seurasta kuin nykyisen tavoittamattoman ihastuksen.Tutustu vaikkapa johonkin luokallasi olevaan mukavan tuntuiseen poikaan,jota et ole ennen sen kummemmin huomannut.
Yritä keskittyä muihin asioihin.Edellisen viestin vinkit olivat oikein hyviä.Harrastukset ja ystävät pitävät ajatukset poissa pojista.Ota oikea asenne,älä pakottaudu unohtamaan poikaa vaan keskity muihin asioihin niin hän unohtuu vähitellen.Älä tuppaudu tämän pojan seuraan tai juttele hänelle oma alotteisesti.(Tässä on tosin toinenkin puoli: jos et "painosta" poikaa juttelemaan,hän saattaakin omia aikojaan kiinnostua sinusta koska olet alkanut mysteeriseksi ja vaikeasti tavoiteltavaksi.Joskus puhelias tyyppi voi ahdistaa ja tuntua liian innokkaalta jolloin sulkee silmänsä hänen hyviltä ominaisuuksiltaan.)
Ja vielä yksi juttu,joka voi auttaa: on tutkittu,että voimakkain,huumaava rakastumisen tunne loppuu noin kolmessa vuodessa.Sen jälkeen epätoivoisuutesi saattaa alkaa hiipua ja et ajattele poikaa enää 24/7.Tästä varmaan johtuvat nuorten lyhyet seurustelusuhteetkin: jotkut eivät nuorempina voi rakastaa niin aidosti että tämä rakastumisen tunne loppuu ajanmyötä ja kiinnostuu toisesta.Poikkeuksiakin toki on,mutta aika monet nuorten suhteethan kestävät sen alle 3 vuotta..
Voimia sinulle onnen löytämisessä :D
Tiedän todella hyvin, miltä sinusta tuntuu. En ehkä tunne yhtä vahvasti kuin sinä, mutta ymmärrän kuitenkin. Ja tilanteessasi/-ni, olen yrittänyt tutustua henkilöön paremmin.
Loppujen lopuksi siinä ei auta muu, kuin kertoa tunteistasi henkilölle, jota rakastat. Sinut saatetaan torjua, tai sitten ei. Jos sinut torjutaan, on sinun helpompi unohtaa, kun olet kuullut itse, että hän ei välitä sinusta. On tietysti sekin mahdollisuus, että hän tuntee ainakin osittain samoin, ja tahtoo olla kanssasi. Onnea. :)
Ihmissuhteet on vain parempi jättää pois niin on helpompi elää.
Kiitos kaikille valtavasti ihanista viesteistä! Pohdin seuraavalla viikolla näitä asioita tarkemmin ja mietin, mikä olisi parasta. Mutta nyt olen jo paljon enemmän jalat maassa :) Kiitoskiitoskiitos, kun jaksoitte vaivautua ja auttaa! :)