joutunut srjityksi opettajan taholta koulussa?Itse jouduin heti alaluokilta lähtien opettajien ja toisten oppilaiden syrjinnän kohteeksi.1960-luvulla
srjintä epilepsiaa sairastavien osalta oli sangen yleistä.
srjintä epilepsiaa sairastavien osalta oli sangen yleistä.
Vastaukset 44
Vanhimmat
En saa töitä ja en pääse osallistumaan varusmiespalveluun. Koulussa en kokenut syrjintää, mutta epilepsiani oli tuolloin oikeastaan täysin oireeton. En saanut kuin joskus harvoin jotain tuntemuksia ja en koskaan kohtauksia... tosin kerran sain ala-asteella kohtauksen, mutta en kyllä syrjityksi kokenut joutuneeni, lähinnä taisi tytöt alkaa huolehtimaan minusta positiivisessa mielessä ja kukaan pahis ei minun uskaltanut käydä, kun olin sen verran lihaksikas ja pahapäinen, että itse saivat kyllä selkään, jos mulle vittuilivat.
et päässyt osallistumaan vaikka epilepsiasi oli täysin oireeton?Eikös suomalaisepiletikko miehillä ole oikeius valita jos ovat kohtauksettomia? Tietysti riippuu mitä lääkäri kirjoittaa.Rupesi mietityttämään.Aion mennä armeijaan vaikka ei olisikaan mikään pakko.Näkevätpä miehetkin sitten siinä samassa että me naiset pärjäämme siinä missä miehetkin vaikka onkin epilepsia joka ei pysy kurissa.
Mä voisin mennä kanssa.
Kuntokin on hyvä nyt niin jaksaisin
siellä juosta ja rymytä metsässä.
Vaikka nuorimies juuri kehui ettei
siellä paljon mitään tarvinnut tehdä.
Hyvin pärjää,
kun jaksaa kahvia ja munkkia syödä ja
vatsaansa venyttää =)
että miten pääsemme sinne?Naisia molemmat ja epileptikoita ja mulla kun nuita kohtauksia on joka viikko monta kertaa.Kunnon puolesta ei kyllä tulisi mitään ongelmaa.Paina tämä korvan taakse!Koskaan ei olla liian vanhoja oli kyse mistä vaan vaikka oletkin jo mummo. =)
Ei sua käsittääkseni sinne kyllä päästetä, jos kerrot sairaudestasi. Turhaa kulutat vain aikaasi ja voitko väittää, että jaksat valvoa öitä ja kestät kidutusta... alussa oisin ollut menossa innokkaan armeijaan, mutta sitten ajattelin, että what the hell, voin olla töissä ja opiskella oikiksessa ja ansaita paljon parempaa palkkaa. En tosiaankaan ole katunut ja jos Venäjä hyökkäisi, niin menisin vaikka eturintamaan polkemaan miinoja tai tykin ruuaksi.
*Ei ole ongelma minulle, nuorana kyllä hieman ehkä itsetuntoa kolautti ja sai kyllä haukkua siitä, että olen sivari... sitähän en tietenkään ollut, vaan näytin yhdelle ja toiselle haukkujalle, että ns. sivari antaa upseerille turpaan;)*.
Sinne vaan sitten, jos haluat hankaloittaa elämääsi. Mikä lisähyötyä armeijasta olisi elämääsi?
Ei sua huolita armeijaan... miehenä saisit vapautuksen sodan ja rauhan aikaisesta palveluksesta. Kohtauksia saavalla ei todellakaan tee sodassa mitään ja on vaan vaaraksi muille, jotka riippuvaisia sinusta.
kasarmin portin yli....ampukoon alas jos haluaa.Jaksan kyllä valvoa yöt se ei tee ongelmaa mutta entä jos en.Paha sisu ei antaisi tulla takaisin. =) Kidutusta kyllä kestän.
Aikaani en siinä kuluttaisi turhaan.Pärjään siinä missä miehetkin vaikka olen nainen ja epileptikko.
Älä nyt noin rankalla kädellä heti tyrmää.
Mitäs hyötyä monet pojan nulikat
ovat muka saaneet ?
Ette nyt vastaa tohon ikä kysymykseen ?
Santahaminaan jos pääsisin niin
sieltä voisi vaikka uusi ura aueta =)
Noin mäkin ajattelen tiukan paikan tullen.
Periksi ei anneta,
kun jotain on pakko tehdä ja kestää.
Yhtä taistoa tää elämä on ollutkin.
siellä viedään jopa alikessut putkaan:))))))
Ja jälleen "Kokemuksen syvällä rinta-äänellä":)
Niin, kyllä kai se pitäsi hyväksyä, että ei sitä oikeasti pärjäisi. Soita esikuntaan ja neuvottele.
Mutta ei elämäntaistossa sentään tarvitse väkisillä mennä kaiken muun taiston lisäksi taistelemaan juoksuhautoihin. Kyllähän niitä tuulimyllyjä vastaan tulee taisteltua, mutta ehkä aikansa voisi käyttää paremmin ja nauttia elämästä.
*Paraskin neuvomaan, kun ei itse toteuta, mutta neuvon kuitenkin:)*.
Joo, oisi se kamala, kun Sauvatar menisi kattelemaan Santahaminaan nuoria upseereita. Taitaisi tulla Sauvattarelle heti putkareissu liiasta peppujen nipistelystä ja pussailusta:D. Seksuaalista häirintää tuskin suvaitaan...
Miten oisi, että Sauvatar lähden Irakiin Yk-joukkoihin sairaanhoitajaksi? Siellä varmaan jokin ase annetaan sairaanhoitajallekin... jos ei muuta niin terävä kieli:).
asetta ollakkeni "mies".B-joukotkin riittäisi ihan hyvin,pääasia että voin sanoa ukoille että olen epileptikko nainen ja käynyt armeijan saan kohtauksia joka viikko ja silti kävin armeijan omasta tahdostani.Siinä menisi niiden teoria että naiset ei pärjää armeijassa.Omalla miehelläkin meni monta vuotta uskoa että pärjäisin siellä mutta 6 yhteisen vuoden jälkeen se on tosiaan huomannut että ei tekisi mitään ongelmaa.Voisin jopa sanoa että pärjäisimme sauvattaren kanssa paremmin kuin useat miehet pelkällä pahalla suomalaisella sisulla joka ei anna periksi. =)
Ai niin...Rauha?
mut en siis putkassa =)
Olin hoitamassa lapsia ja käytii
lapsien kanssa sotkussa kahvilla.
Mukava paikka.
Toi oli niin osuvasti sanottu,
että olen sanaton.
Komeita nuoria miehiä ympärillä ja
henkistä sekä fyysistä rääkkiä =)
Suomalaisen sisua ei lannisteta.
Nainen pärjää siinä missä mieskin,
mä ainakin =)
Jopa paremmin kuin useat tuntemani
monissa hommissa päihitän ne.
sanoihin ja siinä sivutuotteena naisetkin saavat kunniaa.Mehän pärjäämme armeijassa jos vain haluamme.
timanttiporaa ja traktoria en osaa käyttää vaikka olenkin maalta. =)
tullut aiemmin ongelmia. Lähinnä senvuoksi, kun vaan välillä tuijjotin, enkä kuullut mitään. Lääkkeethän nyt tuohon on auttanut, kun nyt aikuisena vasta lääkkeet saanut. Eli nyt ei juuri ongelmaa.
Koulus olin sama tuijjottelija ilman kuuloa, mutta eipä sen vuoksi kukaan 80-luvulla kiusannut.
Hei, kuuskytluvusta on jo 40 vuotta. Kaikki kouluelämässä on muuttunut. Älä muistele ikäviä asioita, silloin elämäkin maistuu toisenlaiselta!
Ennen oli ennen - nyt on nyt.
minun opettaja ole.Tulitko sinä tällekkin palstalle sotkemaan asiallisia keskusteluja?Lopeta tuo höpsiminen,sillä se ei auta sinua yhtään.
Ken vanhat unohtaa ei virheistään opi.
oli vuosi -80 ja rapiat päälle
yläasteella,
kun poissaolokohtauksilla
Epini alkoi.
Myös pyörtyilin,
joten ei kukaan tiennyt mistä on
kyse ja kun selvisi mikä mulla
on niin tuuria kävi,
kun koulussa enään en kohtauksia saanut.
taisin saada vain 2 kohtausta koulussa.
kuudenteen luokkaan minulla oli kaikkeein vaikeinta,
sitten helpotti tilanne huomattavasti kun pääsi pois tuosta kyläkoulusta.Opettaja vaihdos vaikutti minun
koulu menestykseeen huomattavasti.
opettajasta kiinni monesti.
Onneksi tuli vaihto myönteiseen suuntaan =)
vaihtaa koulua siihen aikaan,vaan oli tyydyttävä kohtaloonsa eli vanhempani yrittivät siirtää Haapaveden keskustan silloiseen kansakouluun,mutta onnistumatta siinä yrityksessä.
on täytynyt olla tosi hankalaa, kun vieläkin kummittelee mielessäsi...
Toivottavasti opettajilla nykyisin ymmärtämystä paremmin riittää ja hyväksytään oppilaat oppilaina ilman leimautumista. Vaikka onhan asenteet muutoinkin muuttuneet epilepsiaan - onneksi!
se mielestä häipyy,kun kohdellaan tuolla tavalla.
Ei auta sekään että molemmat kansakoulu puolen opettajat ovat kuolleet vuosia sitten,vaan aina se vain palaa mieleen miten kohdeltu kouluaikana.
Asenteet eivät ole muuttuneet vieläkään riittävästi,
vaan vieläkin kuulee juttuja vastaavanlaisista tilanteista.Olen itse yrittänyt saada asenteita muuttumaan omalla paikkakunnalla myönteisemmiksi,
mutta aina on joku harannut vastaan.
koska tässä epissä on sietämistä sinällään, ilman vääristyneitä asenteitakin.
asennevirheeseen olisi parasta aloittaa jo esikoulu vaiheessa ja jatkaa siitä luennoilla ala-asteelta lähtien jatkuen ylä-asteen kautta lukioon sekä ammatillisiin kouluihin saakka
vastaus on kyllä.Niin opettajan ja oppilaitten taholta.
huomaat sama minullakin.
kun aloituksiis ja valheisiisi ei vastata Haapavesi palstalla.
Jos oisin ollut luokkatoveri, oisin hakannut kiusaajasi mäsäksi. Oisinpa voinut olla tukenasi:(. Miksi et kertonut vanhemmillesi? Heidän olisi tullut auttaa Sinua ja puhua opettajille.
*Seurasi Iisalmessa ilolla, miten vammaisten hoito oli laitettu keskelle keskustaan ja heidän asuntolansa oli hieno ja iloisena kävelivät yhdessä kadulla ilman pelkoa, että kukaan heitä kiusaa, näky lohdutti aivan hirvittävästi! Hyvä Iisalmi!*
Sähän se taidat olla joku kiusaaja. Kirjoita nimelläsi raukka.
taisi antaa sinullekin kyytiä,kun kuljet vieläkin häntä koipien välissä.Minun aloituksiin sinun ei tarvitse vastata,koska sinun kommenttisi sisältää valheellista tietoa.
että vanhemmat oli juuri eroamassa ja muuta menoa muuta menoa....Nyt olen vaan katkera akka.Viisi vuotta sen jälkeen yritin lopettaa elämän,psykiatriselle,perhekotiin kun en enään kotia halunnut lähteä ja kun ylä-asteelle menin sisu oli niin paha että kiusaus loppui siihen ja minusta tuli kylmä ihminen pinnallisesti.Lieneekö jotakin itsesuojeluvaistoja.
Joo tiedän kamalia tarinoita niin hirveästi. Ei kuulosta kivalta Sinunkaan, mutta toivottavasti edes joskus on jostain lähimmäisestä hyötyä.
*Hukun informaatio tai kirjoitustulvaan tänne... aattakkaa aattakkaa ja kurkkukin on terveellistä syömistä*.
Sä akka? Höpsit, korkeintaan olet katkera nuori nainen. Sanot olevasi kylmä ihminen pinnallisesti... joo, toi kyllä on joillakin tapaamillani tapahtunut ja oikeasti heidän kunnioitus on kadonnut omaa elämää kohtaan ja toisten myös. Yleensä he polttavat tupakkaa ja heidä hengityksen mukana tulee hileitä, niin kylmiä heidän tunteet on. Tosin outoa on, että heissäkin herää välillä todella lämmin ja huolehtivainen ihminen.
*Mies, joka on hyvin epätoivoinen, kun yrittää ottaa epilepsiaa sairastavista jotain selvää... ehkä se ei ole tarkoituskaan*.
kummasakaan paikassa.
Koulu-aikoina olin kait "terve" vielä.
Töissä ei pomoilla/työkavereilla ollut mitään ongelmia hyväksyä epini.
Koulussa ei epin kanssa ollut koskaan mitään ongelmaa.Ystävät ovat aina tukeneet ylä-ja alamäissä :)
Nyt työelämässä pomo on ottanut sairauteni hyvin ja järjestänyt vuorot niin että työnteko sujuu minultakin! Työkäverit ovat ihania ja ymmärtäväisiä-joskus jopa liian huolehtivaisia hössöttäjiä...
tilanne kuin minulla 1960-luvulla,sillä kolmannelta luokalta lähtien opettaja otti minut silmätikukseen,
mutta suurinosa muista oppilaista oli minun tukena.
Tukijoukoista puuttui oma veljeni,sillä hän ei ole tukenut minua koskaan millään tavalla.