miksi olemme yksin? Mitä teemme väärin? Mikä meissä on vikana? Jne.
Kuitenkin itse aikaisemmin hakeuduin ihmisten pariin ja nautin ihmisten kanssa olosta, vaikka olen aina ollut ujohko. Mutta jokin muuttui. Havaitsin, että sain usein siipeeni. Ja tuntui, että ihmiset eivät enää olleet samanlaisia kuin ennen. Ihmisistä oli tullut tahdittomia, ilkeitäkin jopa. En tiedä, onko syy ympäröivällä medialla vai sillä, että meillä on koko ajan mieletön stressi alla tms. Tosiasia on, että itsekkyys on lisääntynyt. Ja herkän sielun se musertaa alle. Ennen kykenin luottamaan, enää en.
Hassua on, että ennen kaipasin sosiaalista elämää. Nautin siitä. Nyt, kaikkien pettymysten ja "kiusatuksi" tulojen jälkeen, haluan vaan, että minut jätettäisiin rauhaan. Että jos persoonani ei kiinnosta, niin olkaa mieluummin huomaamatta kuin sanotte pahasti. On minulla ystäviäkin, sellaisia jotka ovat olleet kuvioissa pitkään. Mutta elämäntilanteemme ovat niin erilaiset juuri nyt, että tapaamme harvoin.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että en enää jaksa olla hyväksikäytetty. Mutta en halua olla myöskään kukaan muu kuin kuka oikeasti olen. En ole koskaan, ainakaan tarkoituksella, tehnyt pahaa toisille ihmisille. Olen päättänyt, että jos persoonani ei kelpaa, olkoon kelpaamatta. Mieluummin yksin kuin teeskentelen. En ole täydellinen ihminen, mutta minussa on paljon hyviä ominaisuuksia. Ne ovat vain sellaisia, joita ei tänä päivänä arvosteta..
Kuitenkin itse aikaisemmin hakeuduin ihmisten pariin ja nautin ihmisten kanssa olosta, vaikka olen aina ollut ujohko. Mutta jokin muuttui. Havaitsin, että sain usein siipeeni. Ja tuntui, että ihmiset eivät enää olleet samanlaisia kuin ennen. Ihmisistä oli tullut tahdittomia, ilkeitäkin jopa. En tiedä, onko syy ympäröivällä medialla vai sillä, että meillä on koko ajan mieletön stressi alla tms. Tosiasia on, että itsekkyys on lisääntynyt. Ja herkän sielun se musertaa alle. Ennen kykenin luottamaan, enää en.
Hassua on, että ennen kaipasin sosiaalista elämää. Nautin siitä. Nyt, kaikkien pettymysten ja "kiusatuksi" tulojen jälkeen, haluan vaan, että minut jätettäisiin rauhaan. Että jos persoonani ei kiinnosta, niin olkaa mieluummin huomaamatta kuin sanotte pahasti. On minulla ystäviäkin, sellaisia jotka ovat olleet kuvioissa pitkään. Mutta elämäntilanteemme ovat niin erilaiset juuri nyt, että tapaamme harvoin.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että en enää jaksa olla hyväksikäytetty. Mutta en halua olla myöskään kukaan muu kuin kuka oikeasti olen. En ole koskaan, ainakaan tarkoituksella, tehnyt pahaa toisille ihmisille. Olen päättänyt, että jos persoonani ei kelpaa, olkoon kelpaamatta. Mieluummin yksin kuin teeskentelen. En ole täydellinen ihminen, mutta minussa on paljon hyviä ominaisuuksia. Ne ovat vain sellaisia, joita ei tänä päivänä arvosteta..
Vastaukset 2
Vanhimmat
AIVAN SAMA MIELTÄ."parempi yksin kun teeskentelen"
kiitos
Terve,
tiedän täsmälleen mistä puhut. Kiusaamista jne, olen kokenut sen vaikutuksineen itsekin. Vihamielisessä ympäristössä on itsensä suojelemista mennä syrjään ja luottaa ainoastaan omaan itseensä.
Aina ei tähän ollut sinullakaan tarvetta? Ajat ja tilanteet muuttuvat, vaikka en tiedäkään, onko negatiivinen ympäristösi ja sen ihmiset vielä vaihtuneet. Kun ihmiskäsitys muuttuu negatiiviseksi, silloin jää yksin. Keneenkään ei voi luottaa. Jos ja kun haluat luoda yhteyttä taas muihin ihmisiin, sinun pitää muistella minkälaista oli, kun luotit. Ne ihmiset, jotka eivät hyväksyneet sinua, antoivat sinulle vääristyneet kuvan. Nyt ehkä uskot, että kukaan ei hyväksy sinua?
Tietyssä iässä ihmiset ovat valitettavan tuomitsevia - kaikkien tulisi olla silloin samanlaisia. Se liittyy ilmeisesti aikuiseksi kasvamiseen. Suurin osa aikuisista ihmisistä on ystävällisiä toisilleen, eikä koe tarvetta tuomita muita. Joukossa on aina joku, joka ongelmiensa vuoksi käyttäytyy huonosti muita kohtaan. Silti, peruspositiivinen ihmiskäsitys perusnegatiivisen sijaan voi olla alku paluulle "vahoihin hyviin aikoihin".