kertokaa odottavat äidit

Totuus on se ,että noin kaksi vuotta vielä synnytyksen jälkeen "mielin heittäminen" ja kiukku sekä miehen jatkuva syyllistäminen kuuluu elämääsi. Elokuvissa esiintyvä seesteinen perhe-elämä on vain tosiaan elokuvaa. Pitää vain ymmärtää, että se on ihan normaalia, eikä elämän tarkoitus olekaan olla hauskaa ja kivaa. Itse olen 40- kymppinen ja lapsia tulossa lisää,viimeisillä voimilla yritän hoitaa kahta työtä ja perhettä minkä kykenen. Mutta itsepä ollemme elämämme valinneet. levätään sitte haudassa.

tietäisin...
Itsellänikin pimahtelee ihan kummallisita syistä, tai vaikkapa ilman syytäkin. Välillä tuntuu, että itsekin kuulen asiasta ensimmäistä kertaa kiljuessa miehelleni. Samoin itku tulee ihan olemattomista asioista...
Ne on vissiin ne hormoonit...

Juuri puoli tuntia sitten vimeksi kiukustuin miehelleni joka on aivan ihana. (Vartti sitten pyysin rähjäämistä anteeksi). Olen rv 31. Syy kiukutteluun oli oma väsymys, harjoitus supistelut - olo on siis tukala. Tuntuu kuin saumoistani ratkeaisin. Pelko, että lapsi syntyy ennenaikojaan. Mies sitten hyvää hyvyttään haluaa tehdä jonkin nikkaroinnin valmiiksi tänään. Johon minäkin haluaisin osalistua ettei toisen tarvitse kaikkea tehdä... KRIIK siinä se.
Minun on ainakin ollut vaikea hyväksyä että minun on levättävä kun tuntuu pahalta mutta ei ja sitten sitä tukalassa olossaan murisee toiselle syyttä suotta. Näin ainakin meillä.
En voi neuvoa sinua muuten kuin koeta ymmärtää vaimoasi ja koeta saada selville rauhallisesti mistä "kenkä puristaa jalkaa". JAKSAMISTA!!!