Onko normaalia nykyisin että kummilapset tai heidän vanhemmat eivät kiitä lahjoista? Esim. jos lähettää postissa paketin, eikä mitään kuulu, olishan se ihan kiva tietää, että tuliko paketti edes perille. En nyt odota mitään suuria kiitosvirsiä, mutta pelkkö kiitos sähköpostissa tai tekstiviestinä riittäisi, ihan kohteliaisuutena.
lahjoista
kiittäminen??
7594
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Luuulisin se ettei kiitä on vain pelkkää ajattelemattomuutta.
Itse aikoinaan lapseni ollessa pikkuinen kiitin joka kerta saaduista lahjoista,synttäreiden jälkeen vielä kiitos kuvan kera.
Nyt hän itse on jo melkein aikuinen ja kirjoittaa itse kiitoskortin saatuaan kummeiltaan jotain kivaa.
Vihjaile että pieni kiitos tekisi terää.Älä missään nimessä painosta kiittämään koska silloin siitä tulee epäsuotuisa vaikutus.
Itse aikoinaan en saanut mitään kiitoksen tynkää lähettämistäni kivoista ajatuksella värkätyistä lahjoista,niin ne lahjat ja muistamiset loppuivatkin siihen.
Ja jotenkin törpön lapsen he kasvattivatkin,kun rippilahjojen jälkeen tämä tytttönen vinoili saadustaan lahjasta.
Toinen hyvä vinkki teroittaa on lapselle matkalla aikuisuuteen on vaan nätisti kiittää lahjastaan vaikka ei olisi mieleinen.
Kaipa Suomen kulttuuri on tuossa suhteessa muttumassa - huonommaksi mielestäni... Kun kommunikaatio on periaatteessa helpottunut, niin käytöstavat tuntuvat muuttuneen samalla.
Paketista ei kiitetä, kirjeisiin ei välttämättä vastata ja tapaamisista voi myöhästyä tai jopa perua , kun kännykällä on niin helppo ilmoittaa...
Itse olen pienen tytön (ja toisenkin) kummitäti ja muistan nimipäivisin kortilla, jouluna ja synttäreinä hyvän arvoisilla lahjoilla. Tytön vanhemmat ovat fiksuja aikuisia, joiden kuvittelisi osaavan alkeelliset käytöstavat. Mutta ei, ei kiitosta joululahjasta tai syntymäpäivän paketista.
Vaikka asiantila on aiheuttanut itselleni hämmennystä, en ole pitänyt asiasta meteliä. Olen koettanut asennoitua niin, että lahjat menevät lapselle, joka ei vielä osaa kiittää (2-vuotias) eivätkä vanhemmille.
Opettavatko kiittämättömät vanhemmat lapsensakin kiittämättömäksi?
Samaa olen miettinyt itsekin. Jolleivat vanhemmat ymmärrää kiittää, tuskin kasvattavat lapseaankaan kiittämään. Aika näyttää.
Joskus lapsi tai ehkä jo teini-ikäinen, muistaa kiittää lahjastaan vasta kuukauden päästä, vähän ennen kuin on tulossa toisetkin juhlat. Mutta mitä on kummiparka tuntenut sen kuukauden aikana, jolloin lapsesta ei kuulunut mitään, on miettinyt, tuliko lähetettyä ihan tyhmä lahja.
puuttuu tähänkin asiaan ;)
On ja ei. Oman kokemukseni perusteella se on aivan lapsen vanhemmista kiinni. Ei ole lapsen vika jos tämä ei opi kiittämään, se on kotona opittu tapa - onko myös toisten kunnioittamisesta kyse, en tiedä. En odota tämän meidän uuden kummilapsen suhteen ihmeitä. Yhteydenpito on kovin vaivalloista muutenkin.
Mutta kún on aivan päinvastainenkin kokemus - kissa kiitoksella elää, mutta kummia kovasti lämmittää kiitokset, kuvat ja piirrokset.
Minulla on aivan ihana kummityttö 7v., joka jo itse soittelee ja kiittää lahjoista käy yökylässä -silloin saunotaan, tehdään sämpylöitä tai kukkaistutuksia. Hän toimittaa meille tuoreeltaan toimittamansa lehden painoksen luettavaksi (pienempänä piirteli ja nyt mukana on myös tekstiä)vähän kuin luokkalehdet olivat ennen. Aluksi yhteydenpitoon vaadittiin vanhempien avustusta, mutta nyt tämä on ihan meidän oma juttu. IHANAA! Tätä suhdetta aluan vaalia kultakimpaleen lailla, aivan kuin oma kummitätini on tehnyt.
Vanhemmilta toivoisin avarakatseisuutta ja tulevaisuuden hahmottamiskykyä. Lapselle/nuorelle/aikuiselle on tärkeää kun on vanhempien lisäksi muitakin läheisiä, jotka ovat tunteneet hänet läpi elämän.