Oma elämäni muuttui vuonna 1998, kun vanhempani päättivät erota.Olin 15-vuotias ja osasin jotenkin käsitellä asiaa, mutta tietysti toisen vanhemman jääminen pois läheltä vaikutti.Muutin äitini ja veljeni kanssa.Ensimmäiset vuodet täällä oli loistavia ja elämä hymyili.Kaikki oli kunnossa.Kaveripiirissäni täällä aloimme käyttää huumeita ja siitä alamäki alkoi.Silloin kun vielä käytin en tajunnut tilanten vakavuutta ja elin "täysillä" tilanteessa.Käyttöä kesti vuosia,mutta onneksi tajusin lopettaa.En tiedä missä nyt olisin,jos olisin käyttöä jatkanut.
Elämäni varrella on viime vuosina tapahtunut paljon vaikeasti käsiteltäviä asioita. Huumeiden käyttö on melko paljon rasittanut omatuntoani.Onneksi olen osannut hakea näihin apua. Vanhempien ero, huumeiden käyttö ja sairastaminen ovat rsittaneet niin henkisesti kuin fyysisestikin.Tämä on vaikuttanut osalta jokapäiväiseen elämääni pitkään,mutta alan hiljalleen saada taas elämästä paremman otteen ja näin nauttia elämästä.Sen voin kaikille masentuneille ihmisille sanoa,että lääkkeet ja terapia ovat toki hyviä apukeinoja saada henkistä hyvinvointia parannettua.Lopulta kumminkin sinä itse olet se henkilö,josta kova tahto oman elämän parantamiseen täytyy löytyä.Vaikka voimia ei paljoa ole niin tehkää pieniä asioita edes päivittäin,joista on teille hyötyä.
Masentuneisuuden alkamiselle on miljoonia eri syitä.Meille jokaiselle ne ovat yksilöllisiä.Itselleni olen saanut apua esimerkiksi kirjojen lukemisesta(suosittelen luettavaksi Ben Furmanin kirjan:koskaan ei ole liian myöhäistä elää onnellinen lapsuus). älkää antako kirjan nimen hämätä,jos se häiritsee.Myös urheilu antaa energiaa,mikä nyt on päivänselvä asia.Pahin ongelma mulle oli se,että lukitsin itseni kotiin lähes koko ajan enkä nähnyt edes kavereita.Hyvää lääkettä on juuri se,että vietät mahdollisimman paljon aikaa ystäviesi kanssa.Yksin kotona oleminen saa negatiiviset ajatukset pyörimään mielessä.Mulle se on ollut ehkä ongelmista pahin.Toivottavasti ihmiset luette tekstin ja kommentoikaa mitä mieltä olette näistä asioista. Kertokaa myös omia mielipiteitä..
Elämäni varrella on viime vuosina tapahtunut paljon vaikeasti käsiteltäviä asioita. Huumeiden käyttö on melko paljon rasittanut omatuntoani.Onneksi olen osannut hakea näihin apua. Vanhempien ero, huumeiden käyttö ja sairastaminen ovat rsittaneet niin henkisesti kuin fyysisestikin.Tämä on vaikuttanut osalta jokapäiväiseen elämääni pitkään,mutta alan hiljalleen saada taas elämästä paremman otteen ja näin nauttia elämästä.Sen voin kaikille masentuneille ihmisille sanoa,että lääkkeet ja terapia ovat toki hyviä apukeinoja saada henkistä hyvinvointia parannettua.Lopulta kumminkin sinä itse olet se henkilö,josta kova tahto oman elämän parantamiseen täytyy löytyä.Vaikka voimia ei paljoa ole niin tehkää pieniä asioita edes päivittäin,joista on teille hyötyä.
Masentuneisuuden alkamiselle on miljoonia eri syitä.Meille jokaiselle ne ovat yksilöllisiä.Itselleni olen saanut apua esimerkiksi kirjojen lukemisesta(suosittelen luettavaksi Ben Furmanin kirjan:koskaan ei ole liian myöhäistä elää onnellinen lapsuus). älkää antako kirjan nimen hämätä,jos se häiritsee.Myös urheilu antaa energiaa,mikä nyt on päivänselvä asia.Pahin ongelma mulle oli se,että lukitsin itseni kotiin lähes koko ajan enkä nähnyt edes kavereita.Hyvää lääkettä on juuri se,että vietät mahdollisimman paljon aikaa ystäviesi kanssa.Yksin kotona oleminen saa negatiiviset ajatukset pyörimään mielessä.Mulle se on ollut ehkä ongelmista pahin.Toivottavasti ihmiset luette tekstin ja kommentoikaa mitä mieltä olette näistä asioista. Kertokaa myös omia mielipiteitä..
Vastaukset 3
Vanhimmat
tänään olen UNOHTUNUT kotiin yksin istumaan koko päiväksi. Kuuma, kaunis kesä tuolla kai mennee, mutta minä en ole kyydissä. Noh, en jaksa nyt kirjoittaa itsestäni tähän ehempää, mutta Sinulle, joka tuon tekstin rustasit: KIITOS !! Oli todella hyvä ja rohkaiseva, kaikentasoisille masennustapauksille soveltuva. Minä löysin siitä itseäni ja sain vahvistusta asioille, jotka sinäkin toteat, ja minä olen miettinyt. Minulla vain vielä toteutuksessa vajetta, mutta kunhan tulisi syksympi, niin alan voida paremmin ja sen myötä... Kirjoitit hyvin ! Esim. se, että on pakko hakeutua ihmisten pariin, tavalla tai toisella, vaikka ei huvittaisi, on tärkeä muistutus. Näillä mielenterveyspalstoilla on jopa sellaiset ihmiset kirjoitelleet, jotka vihaavat kaikkia ihmisiä. (?!) Huh, tuohonhan suuntaan se voi mennä, jollen jo aloita Sinunkin antamien neuvojen mukaan. - Hyvää jatkoaKIN Sinulle. Hei.
Noh..tietty kotisoffalla kuuluu välillä olla:)toi on tuttu ja turvallinen.Kiitoksia kiitoksia..mä oon käynyt jo jonkin aikaa psykologilla ja oon saanu häneltä niin paljon voimaa ja hyviä neuvoja.Nää neuvot on periaatteessa hyvin yksinkertasia,mutta joskus me tarvitaan se potku et asiat alkaa rullaamaan.Tosiaan omat ajatukset on välil hyvä heittää "jäähylle" ja oikeesti tehdä asioita.Kukin itelleen sopivia.Onmyönnettävä et toteutuksessa on täälläkin parantamisen varaa..mutta mutta..niinkun oli puhetta..hiljalleen.Ei noi ongelmat sormia napsauttamalla poies lähe..Urheilemisen alottamisen ongelmana on nimenomaan se liikkeelle lähteminen.EN mä aina mielellään lenkille tai salille mene,mutta vähän aikaa kun näitä tekee niin siitä tulee tapa.Mua on ainakin piristäny.Varmasti suakin:)..voimia sulle ja muista:think positive..
joka johtuu SEROTONIININ puutteesta! Ja entäpä skitsofreenikko, paraneeko hän jos alkaa käydä lenkillä? Olisi aika nähdä masennus oikeana mielenterveydellisenä sairautena eikä laiskotteluna, vaikka se sitäkin joidenkin niiin masentuneiden kohdalla on.
Hyvinvointiimme voimme vaikuttaa, mutta emme niinkään sairauteen nimeltä depressio. Toki lenkkeily voi piristää, mutta se ei koskaan paranna depressiota. Laiskottelijan masennuksen se varmasti saa haihtumaan kuin savuna ilmaan.