Lomaromansseista

Olen huomannut, että joillekin lomaromanssi tarkoittaa jotakin muuta kuin toisille. Tietysti paras tilanne olisi jos aikeet ovat samat puolin ja toisin.

Jos on pelkän seksin perään, niin kannattaa napata reissulta mukaansa tyyppi joka hakee myös vain hetken iloa. Ja jos on valmis muuhunkin, niin ne tyypit voikin sitten kiertää kaukaa. Eipä tule pettymyksiä.

Eka lomaromanssini kesti n. vuoden. Tapasin pojan etelän lämmössä ja vuosi pidettiin yhteyttä. Tosin molemmilla oli muitakin siinä välissä kun ei nähty. Sitten kun taas nähtiin lomalla niin jo vkon jälkeen päätettiin lopettaa yhteydenpito kokonaan.

Toukokuun lomalla etelässä tapasin mukavan miesehdokkaan, jonka kanssa olen ollut yhteyksissä päivittäin ja näemmä taas pian. Siitä saattaakin tulla jotain vakavampaa. Tosin en vielä ihan luota että näin tulee käymään. Tulevaisuus on vähän epävarma, asutaan kuitenkin aika kaukana toisistamme. Hän olisi kuitenkin halukas asettumaan aloilleen. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo.

Itse koin ihanan lomaromanssin keväällä etelässä myös ja vieläkin pidetään yhteyttä. Toki olen käynyt siellä vielä pariin otteeseen kesän aikana, jonka takia myös suhde on pysynyt lämpimänä. Mutta kannattaa tehdä heti alussa selväksi, minkälaista lomaromanssia hakee tai mitä haluaa toiselta, koska muuten voi tulla karvaita pettymyksiä.
Itse elän päivä kerrallaan ja hieman varauksella, koska välimatkaa on niin paljon, ettei näe vierestä, mitä toisen elämään kuuluu.
Olemme kuitenkin suunnitelleet yhteisiä matkoja talveksi. Jos suhde tästä jatkuu lämpimänä, uskon että tunteet syvenee ja tästä voi syntyä pitempikin suhde, mutta jos ei nähdä pitkään aikaan, tiedän että tunteet kylmenee. Itse olen ainakin kaukorakkauksista hieman pessimististä mieltä. Jokainen kuitenkin taaplaa tyylillään! :)

Alkoi lomaromanssina nyt kestänyt yli 2 vuotta, avoliitossa ollaan (miehen kotimaassa) ja todella onnelisia ollaan, naimisiin vuoden sisällä!!! En kadu hetkeäkään!!!

Minulla alkoi vuonna 2003 ja kestää yhä. Tapaamme aina lomillani hänen kotimaassaan. Viikko tai pari kerrallaan. Tiedämme molemmat, että tästä ei mitään tämän kummempaa koskaan seuraa. Pidämme vain hauskaa ne lyhyet hetket kun olen siellä. Hän pelkää tämän päättyvän siihen, että minä joskus ilmoitan että en enää tule. Minä taas ajattelen, että ehkä hän jonain päivänä löytää toisen. Silloin en enää mene.

mulla on niin sanonut lomaromanssi ollut varmaan jo kohta kymmenen vuotta nimittäin eka kerran kun nähtiin oltiin kummatkiin teinejä siitä jäi mukavia muistoja sit kun seuraavan kerran menin samaan paikaan niin hän tunnisti mut heti ja siitä se lähti.nahdään aina lomilla

Olin etelässä kesällä ja tapasin siellä hotellimme tarjoilija pojan. Hymyiltiin ja flirttailtiin aina illallisilla toisillemme ja sitten yhtenä päivällä nähtiin meren rannalla. Semmoinen lomaromanssihan siitä syntyi, vaikka olin etukäteen ajatellut kiertää kaukaa kaikki "halukkaat". Paljoa ei puhuttu koska hän ei osannut hyvin englantia ja minä en osannut kuin pari sanaa ranskaa ja arabiaa sitäkin huonommin. Suudeltiin siellä meressä ja istuttiin hiekalle. Kirjoitettiin hiekkaan kun se oli helpompaa kuin puhuminen. Hän oli 19 (ainakin niin hän sanoi) ja minä 16. Sitten nähtiin joka päivä aina siellä rannalla ja pussailtiin ym. Olisihan hän toki halunnut mennä pidemmällekin mutta minä kieltäydyin. Se oli ihanaa niin kauan kuin sitä kesti. Nyt olen suomessa, ja sain kuulla että hän oli siellä jo heti ollut kaveriani iskemässä kun lähdin. Nyt tyyppi on soitellut mulle pariin kertaan (viimeksi viimeyönä) ja joka kerta purskahdan itkuun. En osaa sanoa suosittelenko lomaromanssia kenellekään... :/ Vaikka sitä kuinka ajattelee että 'tämä on nyt vaan lomaromanssi, ja se on ohi sitten viikon päästä' niin sitä jää kuitenkin miettimään ja kaipaamaan. :(

Meidän suhde sai myös alkunsa lomaromanssista. Ensitapaamisen jälkeen kuitenkin tapasimme lähes kuukausittain vuoroin hänen, vuoroin minun kotimaassani. Viime kesän vietin lomaillen hänen kotimaassaan. Rakkautta on riittänyt ja yhteisiä tulevaisuuden suunnitelia on kovasti tehty. Avioliittoon astelemme ensi kuussa. Vahvuutta kuitenkin tarvitaan, jotta kestää sen suunnattoman ikävän, mikä syntyy, kun kumpikin on omissa kotimaissaan yksin. Mutta jos sen kestää ja haluja on rakentaa yhteistä tulevaisuutta ja tehdä muutoksia elämään, kaikki ovet ovat auki.