Toisen rakkaan ihmisen läsnäolo kasvattaa toista ja antaa uusia mahdollisuuksia elämälle.
Yksinollessa ei tule ajatelleeksi mahdollisia muita vaihtoehtoja...vaikka aiemmat ikävät haavat nousevat esiin jos rakastuu uudestaan.
Voihan auki jääneet haavat parantua löydettyään sen oikean ihmisen?? Vai tuleeko ne entistä syvemmiksi kun niitä joutuu käymään läpi?
Yksinollessa ei tule ajatelleeksi mahdollisia muita vaihtoehtoja...vaikka aiemmat ikävät haavat nousevat esiin jos rakastuu uudestaan.
Voihan auki jääneet haavat parantua löydettyään sen oikean ihmisen?? Vai tuleeko ne entistä syvemmiksi kun niitä joutuu käymään läpi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
että jos ihan todella todella kovasti rakastuu niin unohtaa kaiken muun....
Todellinen rakkaus varmaankin antaa lisävoimaa ja energiaa...joten se voittaa kaiken pahan...ja aiemmat ikävät muistot eivät tunnu enää miltään.
Toisen tuki myös tärkeää....
että on toisen puolesta onnellinen eikä ole esim kateellinen hyvästä ulkonäöstä...
Paljon vaiettua, käsittelemätöntä, piilotettua. Ensimmäisessä ihastumishuumassa sekin unohtuu, voi nauttia elämästä, siitä toisesta ihmisestä. Ja sitten pikkuhiljaa jostakin ilmestyy se surullisenkuuluisa mutta...
Yksinollessa vanhat vääryydet voi helposti unohtaa, mutta toiselle ihmiselle on niin kovin vaikeaa selittää, mikä oikein on vialla, mikä pelottaa, mikä ahdistaa, kun eivät kaikki arvet todellakaan näy ulospäin. Pelko ja suru jää.
Omalla kohdallani löysin kenties sittenkin ymmärrystä. Miehen, joka pyysi, etten torjuisi häntä menneisyytemme vuoksi. Enhän minä?
"Yksinollessa vanhat vääryydet voi helposti unohtaa, mutta toiselle ihmiselle on niin kovin vaikeaa selittää, mikä oikein on vialla, mikä pelottaa, mikä ahdistaa, kun eivät kaikki arvet todellakaan näy ulospäin. Pelko ja suru jää."
Niin... Miten selittäisi toiselle, ettei vika ole hänessä? Kuinka paljon kärsivällisyyttä ja ymmärrystä toiselta voi pyytää? Kun tekisi niin kovasti mieli yrittää mutta samalla haluaisi suojata toista siltä, mitä on odotettavissa...