Kirjoita lisää tänne ajatuksiasi. Mukavaa olis keskustella taiteesta. Unohda ikävät kommentit, täällä aina joku huutelee. Se on heidän ongelmansa.
Hei sinä "ei valehtele"
taiteilija myös
5447
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen vain semmoinen Tee ite-taiteilija, joka tykkään piirtää ja maalata, panna värejä ja muotoja toistensa viereen. Enempi kyllä tykkään kuvien katselemisesta, ite tekemiseen on nykyisin mukamas niin vähän aikaa. On niin paljon kaikkea muutakin mun elämässä.
Oikeastaan taiteilu on ollut minulle terapiaa. Kun minulla oli hyvin vaikea elämänvaihe tuolla pian 20 vuotta sitten, minä muutaman vuoden aikana maalasin itseni tolpilleni. Asetuin tabula rasan äärelle välineitteni kanssa ja tökkäsin värin tai muodon siihen, mitään etukäteen suunnittelematta.
Siihen sitten syntyi kuva, minä synnytin. Pakkosynnytyksiä ne olivat.
No, tässä nyt ihan tällaista vaan. Olen yökyöpeli, olen ollut aina. Lienen menninkäisten sukua.
Kerrohan, mistä sinä haluaisit jutella? Mitä itse taiteilet?
Hienoa kuulla, että olet saanut voimia maalaamisesta. Itselläni on juuri nyt menossa hyvin vaikea elämäntilanne.
Olen aika epäsosiaalinen ihminen, lähimmät ystävät asuvat kaukana, enkä tämän kaupungin taidepiireihin sulaudu, en edes halua. Nyt avioero vireillä ja yritän selvityä. Maalaus on ainoa asia, joka pitää minut hengissä. Tällä hetkellä sekin on vaikeaa, mutta tiedän, että paljon on vielä tulossa, kunhan saan itseni kuntoon. Työhuone menee alta avioeron myötä ja kohta asun maalaamisen keskellä.
Olen vasta ihan hiljattain näillä keskustelupalstoilla vieraillut, enkä ole muuta taiteeseen liittyvää keskustelua löytänyt kuin tämän. Toivoisin tänne enemmänkin ajatuksia ihmisiltä, jotka harrastavat taiteen tekemistä tai tekevät sitä työkseen.
Olen "valmistunut" taidekoulusta vuonna -99, mutta valmis en ole ikinä. Silti se on ammattini, vaikka muista hommista leipäni saisin. Pidän näyttelyitä säännöllisesti ja haen apurahoja, välillä jotain on tullutkin ja välillä jotain saan myytyä. Se ei kuitenkaan ole tärkeää. Tärkeämpää on, että teen tätä työtä, vaikka välillä usko omaan tekemiseen tahtoo kadota. Kaikkein tärkeintä on, että joskus joku ihminen saa töistäni sen tunteen, jota itse olen tuntenut.
Valon kuvaaminen on ollut jo pitkään teemana maalauksissani, ehkä aina on ollutkin. Joskus pelkkä valo riittää ja pimeys. Omaa elämääni maalaan ja itseäni tässä maailmassa. Vaikka monet pitävät töitäni synkkinä, aina niissä pieni valo pilkahtaa.
Justiinsa niin. Sielläpä sukulaissielu, luulottelen.
Avioero se minuakin silloin aikoinaan kriisitteli ja siinä ohessa moni muukin tavallista isompi ongelma. Avioero oli hirvittävän vaikea, vuosia kestänyt prosessi ja minä maalasin kivijärkäletunneleita, joiden perällä pieni valo pilkistää, ylösalaisin olevia taivaita ja maita, hirveitä äitikuvia, ovia, ikkunoita, via dolorosaa ja golgataa...ja sen ison taulun tein, jossa on hirmuinen jäävuori keskellä ulappaa ja kaksi soutajaa pikku veneissään siinä vuorta särkemässä/sulattamassa... Mutta kaikkein eniten maalasin vain sieluni maisemia (yäk mikä ilmaisu, mutta olkoon), niitä kipeitä hiertymiä ja sekavia solmuja...abstrakteja, "käsittämättömiä" pakkojani. Maalasin raskain vedoin ja öljyvärein, mutta silmäni rupesivat öljyväreistä oirehtimaan. Akryyliväreistä en tykännyt, vesivärit liian työläitä ja niinpä siirryin pastelleihin ja perinteisiin värikyniin.
Joku on kehoittanut: Pidä näyttely...eräs taho kerran pyysikin, mutta ei, se olisi liiallista riisuutumista, en uskalla. Kirjoittaisit jonkun runon, ajatelman kuviesi rinnalle...no joo, joku kanssakulkija ehkä viehättyisi, rakentuisi...mutta en jaksa, viitsi.
Nyt en juuri enää maalaa, koska elämä on selkiintynyt. Maalaaminen on ollut minulle kanava purkaa pahaa mieltäni, ratkaista ongelmiani, päästä rauhaan ja tasapainoon. Kirjoittaminen on toinen purkautumiskeinoni, mutta jos elämä lyö liian lujaa kynsille tai kun itse menee hukkaan eikä sanoja löydy, silloin tabula rasan äärelle. "Tuskamaalariksi" minä itseäni oon sanonut. Kun kaikki on hyvin ja päivä paistaa, on sosiaalinen minäni liikkeellä.
Olenpa useinkin miettinyt, kuinka moni loppujen lopuksi onkaan "tuskataiteilija"...Soitto on suruista tehty?
Einoa siteeraten(tämä pitää sisällään lähes kaiken, mitä tunnen)
"Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, oi turhaan
tartun ma hetkehen kiinni;
riemua ei suo rattoisa seura ei viini.
Häipyvät taakse
tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.
Notkosta nousin.
Taasko on painua tieni?
Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.
Tiedän ma: rauha mulle on mullassa suotu.
Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,
pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,
jää punajuova:
kauneuden voimaton kaipuu.
Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.
Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,
haavehen kullat mieleni murheilla maksoin.
Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
Liikako lienee pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
Voittoni tyhjä,
työn tulos tuntoni soima.
Siis oli suotta
kestetyt vaikeat vaivat,
katkotut kahleet, poltetut rakkahat laivat?
Nytkö ma kaaduin,
kun oli kaikkeni tarpeen?
Jähmetyn jääksi,
kun meni haavani arpeen?
Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan!
Kaikuvi kannel;
lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan
kuin peto kuoleva hiivin."
CONCEPTIO ARTIS
Vaikka petyin, vaikka petyin
silmin tiukkaan jännitetyin,
aion käydä näin
yhä eteenpäin.
Irti pääsit. Hetaleita
vanhoja ja vaalenneita
jäi vain kourihin
kun sua kahmasin,
mutta kerran rautavöihin
joudut näihin käpälöihin
vaikk' ois auttajas
kaikki apunas.
Sinut tahdon alastonna,
korutonna, maalitonna,
vailla rihkamaa
muitten antamaa.
Näytän muotos maailmalle,
huudan joka kuulijalle
niinkuin minä näin
sinut edessäin.
Aaro Hellaakoski
Taiteilija hänkin, tinkimätön ja intensiivinen etsijä, väkevä runoilija. Tämä runo on hänen ensimmäisestä runojulkaisustaan. Se on kuin tienviitta hänen koko tuotantoonsa.
Näin me ihmiset voimme kommunikoida taiteen välityksellä toisillemme. Ikisuuret kiitokset sille, joka keksi taiteilijat!