Olen vuoden ikäisen pojan äiti! Koko raskausajan minua pelotti, että kuinka pärjään pienen vauvan kanssa. osaanko olla äiti? selviänkö synnytyksestä. kaikki tuntui pelottavalta... Nyt pokamme on yksi vuotias ja rakastan häntä yli kaiken. ja olen osaanut olla äiti ja olen selvinnyt kaikesta mitä tähän asti on tullut eteen. On uskomattoman palkitsevaa kun pieni poika ottaa minua kaulasta kiinni ja halaa. Kuolainen "suukko" tulee milloin poskeen ja milloin nenään... En pysty sanoiksi kuvailemaan tätä onnea! Halusin vain rohkaisuksi kirjoittaa kaikille jotka ehkä painivat samojen kysymysten kanssa, jota itse pohdin vuosi sitten.
rohkeutta
Nimetön
2278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
On todella samanlaisia ajatuksia menossa,nyt kun raskaus alkaa olemaan loppusuoralla.Kirjoituksesi oli mukavaa tsemppiä tulevaan,kiitos siitä !
Hei!
Itsekin olen kohta 1-vuotiaan ihanan tyllerön äiti. Kyllä odotusaikana pelkäsin kaikkea, mitä ikinä vaan keksin. Stressasin syömisistä ym.
Nyt muistelen tuota aikaa ja kadun kun en kunnolla nauttinut odotusajasta... Jos aina vaan stressaa ja pelkää, ei ehdi nauttimaan odotusajasta ja lapsesta ollenkaan.