Hei,
Miten te vanhemmat, joilla murrosiässä lapsella usein pahantuulisuutta, olette siihen suhtautuneet? Meillä 7. luokalla oleva tyttö on nyt sellaisessa vaiheessa. Hän on muutenkin luonteeltaan sellainen, joka helposti möksöttää. Nyt tuntuu, että hän on niin usein pahalla päällä. (mutta ei kuulemma mikään vaivaa) Vastaa tylyn lyhyesti kun jotain kysyy. Yleensä vastaus mitään sanomaton en tiedä tms. Haluaa monesti olla vain omassa rauhassa, eikä muut saisi tulla häiritsemään. Tähän asti on tykännyt halauksista jne. Mutta eilen aloin jo huomaamaan, että mielellään ne väistää.
Miten te vanhemmat, joilla murrosiässä lapsella usein pahantuulisuutta, olette siihen suhtautuneet? Meillä 7. luokalla oleva tyttö on nyt sellaisessa vaiheessa. Hän on muutenkin luonteeltaan sellainen, joka helposti möksöttää. Nyt tuntuu, että hän on niin usein pahalla päällä. (mutta ei kuulemma mikään vaivaa) Vastaa tylyn lyhyesti kun jotain kysyy. Yleensä vastaus mitään sanomaton en tiedä tms. Haluaa monesti olla vain omassa rauhassa, eikä muut saisi tulla häiritsemään. Tähän asti on tykännyt halauksista jne. Mutta eilen aloin jo huomaamaan, että mielellään ne väistää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
7.luokkalainen on ainakin toistaiseksi ollut ihan hmm ns.ok mielellä tosin jos ei jokin asia mene kuten likka haluaa niin siitä on oksat pois ja kaikilla kärsivällisyys koetuksella..
Olen huomannyt että huutaminen ei kannata sillä se vain pahentaa asiaa.
Niinä kertoina kun tytär on pahalla päällä,annan likan mesota ja olla omissa oloissaan ja vasta kun on rauhoittunut,menen juttelemaan ja kyselemään mikä on homman nimi tällä kertaa ja kun tytär huomaa etten hermostu niin purkaukset loppuvat yhtä nopeasti ku alkavatkin eli ainakin meillä tuottaa tulosta KÄRSIVÄLLISYYS sekä PUHUMINEN.
Tsemppiä teille;O)!
tuohan kuulostaa ihan meidän perheeltä!
paitsi että murkulla seiska-luokkalaisellani usein tulee myös tippa linssiin lue kyyneleet silmiin kun jotain yrittää kysellä.
kyse on vain oikeasti siitä että pieni tyttö yrittää opetella tulemaan toimeen isompien tyttöjen maailmassa. on kuukautiset ja kaikkea. finnejäkin tulee ja rinnat kasvaneet. on ulalla itsestään ja siitä mitä pitäisi olla, tai mitä edes haluaisi olla. ilmiö on ohimenevä, tärkeintä että annat rakkautta ja tukea, vaikkei haluasikaan fyysistä läheisyyttä, voi silti tuntea henkistä, sekin luo turvallisuutta lapsen kasvuun.
Just.. minäkin yritän puhella, mutta kun hän ei halua puhua. On ollut aina sellainen, jos jotain vaikeaa, niin on mieluummin puhumatta. Eikä sitä tahdo saada lypsämälläkään puhumaan. Vuoden vanhemmalla tyttärellä ei näitä ongelmia, mutta voihan ne olla vasta tulossakin (molemmilla alk. esim. menkat tänä kesänä, nuoremmalla ensin). Tai kaikilla ei tule. Käy kuten minulla, että pahin ikäkriisi tulee vasta aikuisiällä :)
Kasvaminen on vaikeaa :(
silloin pojan olla omissa oloissaan...Kyllä se aina tulee jonkun ajan päästä muiden seuraan lauhkeana kuin lammas..:)
Eivät murkkuikäiset välttämättä itsekkään tiedä pahantuulisuuden syitä, ja ne varmaan onkin vain noiden hormonien aikaansaannoksia.
Ja sen olen huomannut,ettei kannata alkaa kinaamaan hänen kanssaan mitään,koska silloin asiat vain menee pahemmin solmuun..
menossa ns.paha hetki en odota että vastaa kun menen puhumaan mutta huomaan että kuuntelee kuitenkin.
Tänä kesänä alkoi menkat 12v ja 13v tytöllä.
Mulla on kans kutosluokkalainen tyttö, muuten aika pieni vielä mutta tota samaa pahantuulisuutta hänelläkin on. Ja nyt hän on alkanut ärhentelemään pikkusisaruksilleen jotka hän saa aina halutessaan kyyneliin, mikä on aika ikävää. Sisarukset on kaksoset 3v ja 7 vuotias pikkusisko. Ja nyt kun mahdollisesti vielä yks lapsi hankitaan, hän on muuttunut ihan erilaiseksi. välillä haluaa jo mennä kattomaan vauvalle vaatteita, välillä taas sanoo ettei missään nimessä käy ja yhtenä erityisen huonona päivänä hän sanoi että jos vauva tulee, hän lähtee. Välillä taas hän on aivan ihana suloinen tyttö mutta kun joku asia ei miellytä neitiä, syntyy kamala rähinä. Ja hän saattaa pahimmassa tapauksessa pelotella pikkusiskojaan sanomalla vaikka että heittää heidät ikkunasta jos eivät muuten lakkaa häiritsemästä. Tietenkään hän ei tosissaan tarkoita sitä, mutta siskot ei sitä ymmärrä, vaan purskahtavat itkuun ym. Tälläistä käytöstä, vaikka ulkonäöltään ihan pieni tyttö vielä...Kaipa tää on nyt alkavaa murrosikää. Toivottavasti tän pahemmaksi raivokohtaukset ei enää tuu.
olla rauhassa
Pieni tyttösi alkaa itsenäistyä ja tolla halauksien yms. väistelyllä se osoittaa sen. Ja murjottaminen ja ovien paiskominen tosiaankin kuuluu murrosikään, jos et itse muista omaa murrosikääsi. Sisarukset voi olla murrosikäisenä aivan erilaisia, toinen raivoaa ja toisella se voi ehkä mennä ohi helpommin.
Välillä se ISO tyttö voi tas olla ihan pieni ja kampeaa syliinkin. Jos murjottaa, anna olla omissa oloissaan ja jos raivoaa, älä mene mukaan.