Tulee aina se sama tunne. Vanhemmat sanovat pari kohteliasta sanaa ja vetäytyvät sitten niihin omiin porukoihinsa. Samanlaista se oli esikouluaikanakin.
Onko se niin vaikeaa hyväksyä että teitä muita vanhempia 10 vuotta nuorempikin voi olla äiti ja samassa tilanteessa kanssanne; esikoinen on lähtenyt kouluun ja kokemuksia olisi mukava jakaa jonkun kanssa!
Oma äitini oli meillä viime viikon ja saattoi lapsen koulusta jälkkäritoimintaan päivisin kun me vanhemmat olimme töissä. Mummolle oltiin juteltu koulun pihassa ja matkalla jälkkäriin tehty seuraa, kyselty lapsestani kaikenlaista.
Mutta ne samat vanhemmat jättivät tänä aamuna kokonaan sanomatta huomenta minulle, lapseni äidille.
Onneksi lapsi on saanut kavereita ja pärjää.
Onko se niin vaikeaa hyväksyä että teitä muita vanhempia 10 vuotta nuorempikin voi olla äiti ja samassa tilanteessa kanssanne; esikoinen on lähtenyt kouluun ja kokemuksia olisi mukava jakaa jonkun kanssa!
Oma äitini oli meillä viime viikon ja saattoi lapsen koulusta jälkkäritoimintaan päivisin kun me vanhemmat olimme töissä. Mummolle oltiin juteltu koulun pihassa ja matkalla jälkkäriin tehty seuraa, kyselty lapsestani kaikenlaista.
Mutta ne samat vanhemmat jättivät tänä aamuna kokonaan sanomatta huomenta minulle, lapseni äidille.
Onneksi lapsi on saanut kavereita ja pärjää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moikka!
Tiedän tuon tunteen.. Tosin mulla on vähän eri tilanne, koska tunnen yhden lapseni kaverin äidin jonka kanssa voin jutella.
Olen itse 29vuotias ekaluokkalaisen äiti. Saatan tietenkin olla vanhempi kuin sinä, mutta siitä huolimatta olen aina ollut sen 10 vuotta nuorempi kuin lapseni kavereiden äidit ja isät.
Silloin kun tämä tuttu äiti ei ole paikalla menen vain rohkeasti juttelemaan muiden äideille.. Kokeileppa sinäkin! Aloita vaikka keskustelu, kysymällä miten muiden lapsilla on koulunkäynti alkanut sujumaan.
Toinen ehdotus kun lapsesi on kerran saanut kavereita niin kysyt lapseltasi jos hän haluaisi jonkun kaverin kylään ja otat yhteyttä tämän kaverin äitiin ja sitä kautta voit tutustua muihin ekaluokkalaisten äiteihin.
Rohkeasti vain tekemään itse aloite!
Olen itse kokenut samaa, että on ollut vaikea päästä vanhempien porukoihin mukaan. Lapseni ovat nyt jo 9- ja 7-vuotiaita, joten kokemusta on tähän asti kertynyt lähipuistoista, perhekerhosta, päiväkodista ja koulusta. Näistä kaikista on löytynyt yksi tai muutama äiti tai isä, jotka ovat enemmän kanssani jutelleet, yleensä minä olen tehnyt aloitteen. Muutama parempi tuttukin on nyt tullut, joiden kanssa on harvakseltaan kyläiltykin. Kun olin hoitovapaalla, olisi ollut kiva kyläillä toisten kanssa, mutta silloin ei sille asteelle vielä kenenkään kanssa päässyt. Kateellisena katsoin, kun äidit työnsivät vaunuja yhdessä ja juttelivat.
En tiedä, oliko minulla vähäiseen "suosiooni" syynä ikä, kun minä taas olin keskimääräistä vanhempi äiti. En kuitenkaan usko, että se pelkästään vaikutti asiaan. Olin silloin vielä arempi ja luovutin helpommin, jos en heti saanut vastakaikua. Nyt myöhemmin olen oppinut sinnikkäämmäksi, ja sitä samaa suosittelen sinullekin. Ei tietysti kannata liikaa roikkua kenessäkään, ettei käy toisille riesaksi, mutta aina tavattaessa iloinen "Huomenta" tai "Moi" ja pieni kommentti esim. säästä, lapsista tai muusta luontevasta aiheesta, niin eiköhän se jää ala sulaa ja pääset juttelemaan enemmänkin. Tietysti kaikkien kanssa ei synkkaa koskaan, mutta niitä samanhenkisiäkin kyllä löytyy. Tsemppiä!
olen saman huomannut. tosin niin päin että "nuoret äidit" vierastavat vanhempia. minun lasteni luokkakavereiden vanhempina on montaa ikäluokkaa, itse kuulun kai keskikastiin, eli minua jopa 10 v nuorempia on ja sitten on 5-10 v vanhempiakin. ja olen huomannut, että nämä nuoret äidit mielellään vetäytyvät omiksi porukoikseen, joihin ei kalkkiksia huolita.
mene itse juttelemaan... kysy vaikka lapseltasi kuka on on hänen kaverinsa ja mene juttelemaan tämän äidin kanssa ja pyydä lasta teille laikkimään. ellei ihan pösilö ole äitinä, ei varmasti selkäänsä käännä.
Ja sanoitko itse huomenta ensin? Olen myös noista edellä mainitsemistani nuorista äideistä ollut huomaavinani, että he harvoin itse ensin tervehtivät ja ehkä antavat vähän leuhkankin kuvan. Kun itse tervehdin, joiltakin tulee vastaukseksi vain pieni ynähdys.
johtuu iästäsi? Kuka sen edes tietää? Onko joku kysynyt? Et kai niin itserakas ole, että väität olevasi tavallista nuoremman näköinen? Nykyään ei voi juurikaan erottaa 30-35-40 vuotiasta äitiä. Joskus ne vanhemmat voivat olla jopa paremman näköisiäkin kuin nuorempansa.
Hymyile itse ensin ja tervehvi, eiköhän se siitä. Voit nimittäin nuoruutesi onnessa olla niin penseän näköinen, ettei sinuna viitsitä moikata.
T: Ekaluokkalaisen äiti, 43 vuotta
Kyllä ihmiset yleensä juttelee, jos heitä jututtaa. Jos odotat aloitetta muilta, niin eihän sitä välttämättä aina tule.