On perjantai. Suloinen tyttäreni, odottaa teitä reppu selässä. Maailman rakkain uninalle kainalossa. Pitää minua kädestä kiinni, suukottaa ja sanoo: ”Nähdään viikon päästä. Suukota tätä mun nalleakin!”
Sinä tulit lapseni elämään noin kaksi vuotta sitten. Pidin sinusta ensinäkemällä, olit kovin mukavan oloinen. Exäni oli kauan sinkku, ja olin iloinen, että sait hänet rauhoittumaan, se teki lapsellekkin hyvää. Arvostin sinussa sitä, ettet ajatellut minua ongelmanasi, kuten ei minunkaan puolisoni exääni. Et pitänyt lainkaan pahana sitä, että meillä oli exän kanssa tapana pitää pieni juttutuokio kerran viikossa, kun lapsi vaihtoi kotia, koska olimme sopineet, että meidän täytyy kyetä kommunikoimaan lastamme koskevissa asioissa, ja vaihtaa viikon kuulumiset ja tapahtumat. Olemmehan lapsemme vanhemmat, hänen tärkeimmät ja rakkaimmat ihmisensä. Minun puolisolleni asia oli alusta asti selvää, että exän kanssa kerran viikossa nähdään tyttären merkeissä, eikä hän ole koskaan asiaan sekaantunut. Arvostin sinussa sitä, että et tullut väliimme lapsemme vanhempina.
Sitten sinä muutin heidän kotiinsa. Ensi töiksesi kannoit ulos kaiken, mikä oli erossa jäänyt miehen kotiin, myös tyttären tavarat. Käskit tytön tuoda minulle kaikki valokuvat menneisyydestä. Niin. Nissä kuvissa lapsi oli huvipuistossa, tai istui pikkuruisena joulupukin sylissä, ja kuvassa näkyi minusta puoli naamaa. Kerran olit laittanut tytön reppuun ikivanhat kihlalusikat, jotka eron hetkellä laitettiin tytölle ”aarrelaatikkoon” säästöön. Tytär sanoi ”nämä ei saa olla siellä.” Tilanne lähinnä huvitti minua.
Kunnes tuli se päivä, kun lapseni seisoi pakkasessa yksin väristen odottamassa minua. Olit laittanut tytön ulos odottamaan minua hyvissä ajoin ennen sovittua aikaa. Etten enää tulisi eteiseesi. Kun näit ikkunasta että tulin pihaan, tulit ulos, exä perässäsi. Haukuit tyttäreni maan tasalle siinä hänen kuulleen, kuinka rankka viikko teillä oli ollut, kun lapsi ei syö, ei usko, ei tee mitään yms. Hämmästyin. Oliko todella kyse minun lapsestani? Syytit minun kasvatustaitojani siitä, että teillä oli ongelmia lapsen kanssa. Miksi niitä ongelmia ei sitten ole meillä?
Siitä lähtien en ole kuullut kaunista sanaa lapsestani. Enää ei ole exän kanssa lyhyitä järkeviä keskusteluista lapsemme asioista, on vain hiljaisuus, ja sinun sanasi. Ja opettajan viestit siitä, että lapsi ei tee läksyjä kun on teidän kanssanne.
Ja sitten sinä särjit sydämeni pienen rakkaan tyttäreni puolesta. Halusit hänestä isyystestit. Lapsesta, joka oli rakkaudessa saanut alkunsa, odotettu, haluttu lapsi. Minun rakas, viaton tyttäreni. Samoihin aikoihin aloit vaatia lasta käyttämään sinusta puoli-nimitystä. Miksi? Haluatko olla puolet minusta? Minä olen yhä lapselleni kokonainen.
Ennen ex saattoi toisinaan soitella luokseni tyttärelleen, kysyä kuulumisia tai kertoa jotakin kivaa. Sinun tulosi jälkeen, erään kerran, lapsi oli luonani kuukauden, koska olitte lomalla. Kukaan ei enää soittanut ja kysynyt tytöltä: ”mitä kuuluu?” Kun tytär oli kanssanne pidempään loman aikana, soitin tytölle toista kertaa, kertoakseni tärkeää harrastusasiaa ja kaverin syntymäpäivästä, sinä suutuit. Exä soitti minulle perään, että lopeta soittelu. Myöskään tyttären kaverit täältäpäin eivät saa olla yhteydessä tyttäreeni, kun hän on sinun luonasi.
Toivottavasti olen todella väärässä, mutta epäilen sinua. Epäilen, että et ymmärrä, että lapsella on edelleen minut, toinen vanhempi, silloinkin kun hän on luonanne. Ettet ymmärrä, että hänellä on täällä elämää, joka ei poistu hänen ollessaan siellä. Kaverisuhteet kärsivät, kun kiellät yhteydenpidon. Epäilen, että et siedä sitä, että puolisollasi on lapsi, joka muistuttaa sinua hänen menneisyydestään. Epäilen, ettet tule toimeen lapseni kanssa, sillä olet pahoittanut todella epä-aikuismaisesti tytön mielen monesti, usein. Käytät kohtuutonta kuria, rangaistuksia. Tyttöön, jonka kanssa minulla ei edelleenkään ole ongelmia. Exän kanssa sovitut kasvatusasiat on heitetty teillä romukoppaan. Sinä olet muuttunut, miksi? Exä on muuttunut, hän ei edes katso minua silmiin, miksi?
Olen elänyt eron jälkeen pitkään onnellisena, ollut tyytyväinen siihen, että exä on osa tytön elämää yhtä paljon kuin minä, mutta ei osa minun elämääni. Meillä on exän kanssa yhteinen ihana tytär, ja sitä asiaa ei voi miksikään muuttaa. Onko siinä jotakin, mitä sinä et ymmärrä?
Minä luulin olevani fiksu, järkevä aikuinen. Mutta alan epäillä, olenko sittenkään. Osaanko olla hyvä vanhempi, sillä en tiedä, pitäisikö minun ryhtyä puolustamaan lastani, sinulta. Tahdotko sinä tosiaan tuhota lapseni elämän?
Tyttäreni sanoo: ”nyt ne tuli hakemaan.” Halaan vielä, ja toivotan hyvää viikkoa. Sinä nouset autosta, huudat ”ala tulla jo!” ja tyttö tulee. Exäkin nousee ulos autosta. Ei puhu sanaakaan. Tytär on juuri kiipeämässä autoon, kun nostat kätesi häntä vastaan ja sanot: ”Tuota et ota meille mukaan. Eikö me olla sata kertaa sanottu että täältä ei tule mitään meille??” Tyttö kääntyy takaisin, antaa nopeasti uninallensa minulle. Ei sano mitään, mutta kasvot kertovat kaiken. Pieni viaton lapseni, hän itkisi, jos uskaltaisi.
Jos tunnistat itsesi, toivon, että menet syvälle sisimpääsi.
Sinä tulit lapseni elämään noin kaksi vuotta sitten. Pidin sinusta ensinäkemällä, olit kovin mukavan oloinen. Exäni oli kauan sinkku, ja olin iloinen, että sait hänet rauhoittumaan, se teki lapsellekkin hyvää. Arvostin sinussa sitä, ettet ajatellut minua ongelmanasi, kuten ei minunkaan puolisoni exääni. Et pitänyt lainkaan pahana sitä, että meillä oli exän kanssa tapana pitää pieni juttutuokio kerran viikossa, kun lapsi vaihtoi kotia, koska olimme sopineet, että meidän täytyy kyetä kommunikoimaan lastamme koskevissa asioissa, ja vaihtaa viikon kuulumiset ja tapahtumat. Olemmehan lapsemme vanhemmat, hänen tärkeimmät ja rakkaimmat ihmisensä. Minun puolisolleni asia oli alusta asti selvää, että exän kanssa kerran viikossa nähdään tyttären merkeissä, eikä hän ole koskaan asiaan sekaantunut. Arvostin sinussa sitä, että et tullut väliimme lapsemme vanhempina.
Sitten sinä muutin heidän kotiinsa. Ensi töiksesi kannoit ulos kaiken, mikä oli erossa jäänyt miehen kotiin, myös tyttären tavarat. Käskit tytön tuoda minulle kaikki valokuvat menneisyydestä. Niin. Nissä kuvissa lapsi oli huvipuistossa, tai istui pikkuruisena joulupukin sylissä, ja kuvassa näkyi minusta puoli naamaa. Kerran olit laittanut tytön reppuun ikivanhat kihlalusikat, jotka eron hetkellä laitettiin tytölle ”aarrelaatikkoon” säästöön. Tytär sanoi ”nämä ei saa olla siellä.” Tilanne lähinnä huvitti minua.
Kunnes tuli se päivä, kun lapseni seisoi pakkasessa yksin väristen odottamassa minua. Olit laittanut tytön ulos odottamaan minua hyvissä ajoin ennen sovittua aikaa. Etten enää tulisi eteiseesi. Kun näit ikkunasta että tulin pihaan, tulit ulos, exä perässäsi. Haukuit tyttäreni maan tasalle siinä hänen kuulleen, kuinka rankka viikko teillä oli ollut, kun lapsi ei syö, ei usko, ei tee mitään yms. Hämmästyin. Oliko todella kyse minun lapsestani? Syytit minun kasvatustaitojani siitä, että teillä oli ongelmia lapsen kanssa. Miksi niitä ongelmia ei sitten ole meillä?
Siitä lähtien en ole kuullut kaunista sanaa lapsestani. Enää ei ole exän kanssa lyhyitä järkeviä keskusteluista lapsemme asioista, on vain hiljaisuus, ja sinun sanasi. Ja opettajan viestit siitä, että lapsi ei tee läksyjä kun on teidän kanssanne.
Ja sitten sinä särjit sydämeni pienen rakkaan tyttäreni puolesta. Halusit hänestä isyystestit. Lapsesta, joka oli rakkaudessa saanut alkunsa, odotettu, haluttu lapsi. Minun rakas, viaton tyttäreni. Samoihin aikoihin aloit vaatia lasta käyttämään sinusta puoli-nimitystä. Miksi? Haluatko olla puolet minusta? Minä olen yhä lapselleni kokonainen.
Ennen ex saattoi toisinaan soitella luokseni tyttärelleen, kysyä kuulumisia tai kertoa jotakin kivaa. Sinun tulosi jälkeen, erään kerran, lapsi oli luonani kuukauden, koska olitte lomalla. Kukaan ei enää soittanut ja kysynyt tytöltä: ”mitä kuuluu?” Kun tytär oli kanssanne pidempään loman aikana, soitin tytölle toista kertaa, kertoakseni tärkeää harrastusasiaa ja kaverin syntymäpäivästä, sinä suutuit. Exä soitti minulle perään, että lopeta soittelu. Myöskään tyttären kaverit täältäpäin eivät saa olla yhteydessä tyttäreeni, kun hän on sinun luonasi.
Toivottavasti olen todella väärässä, mutta epäilen sinua. Epäilen, että et ymmärrä, että lapsella on edelleen minut, toinen vanhempi, silloinkin kun hän on luonanne. Ettet ymmärrä, että hänellä on täällä elämää, joka ei poistu hänen ollessaan siellä. Kaverisuhteet kärsivät, kun kiellät yhteydenpidon. Epäilen, että et siedä sitä, että puolisollasi on lapsi, joka muistuttaa sinua hänen menneisyydestään. Epäilen, ettet tule toimeen lapseni kanssa, sillä olet pahoittanut todella epä-aikuismaisesti tytön mielen monesti, usein. Käytät kohtuutonta kuria, rangaistuksia. Tyttöön, jonka kanssa minulla ei edelleenkään ole ongelmia. Exän kanssa sovitut kasvatusasiat on heitetty teillä romukoppaan. Sinä olet muuttunut, miksi? Exä on muuttunut, hän ei edes katso minua silmiin, miksi?
Olen elänyt eron jälkeen pitkään onnellisena, ollut tyytyväinen siihen, että exä on osa tytön elämää yhtä paljon kuin minä, mutta ei osa minun elämääni. Meillä on exän kanssa yhteinen ihana tytär, ja sitä asiaa ei voi miksikään muuttaa. Onko siinä jotakin, mitä sinä et ymmärrä?
Minä luulin olevani fiksu, järkevä aikuinen. Mutta alan epäillä, olenko sittenkään. Osaanko olla hyvä vanhempi, sillä en tiedä, pitäisikö minun ryhtyä puolustamaan lastani, sinulta. Tahdotko sinä tosiaan tuhota lapseni elämän?
Tyttäreni sanoo: ”nyt ne tuli hakemaan.” Halaan vielä, ja toivotan hyvää viikkoa. Sinä nouset autosta, huudat ”ala tulla jo!” ja tyttö tulee. Exäkin nousee ulos autosta. Ei puhu sanaakaan. Tytär on juuri kiipeämässä autoon, kun nostat kätesi häntä vastaan ja sanot: ”Tuota et ota meille mukaan. Eikö me olla sata kertaa sanottu että täältä ei tule mitään meille??” Tyttö kääntyy takaisin, antaa nopeasti uninallensa minulle. Ei sano mitään, mutta kasvot kertovat kaiken. Pieni viaton lapseni, hän itkisi, jos uskaltaisi.
Jos tunnistat itsesi, toivon, että menet syvälle sisimpääsi.
Vastaukset 35
Vanhimmat
pahoja ilkeitä sairaita ihmisiä mahtuu mailmaan.onneksi hänellä on noin mahtava ja pitkäpinnainen äiti.pelasta sinä hänet noilta pahoilta ihmisiltä.
"Pelasta lapsi noilta pahoilta ..." Toinen näistä "pahoista" on lapsen ISÄ!
"Toinen näistä "pahoista" on lapsen ISÄ!" Niinpä.. isä joka antaa lapsen kärsiä! Ei se kovin kummoista rakkautta lasta kohtaan ole että antaa eukkonsa tyrannisoida lasta!
Ja siihen ku ap. sanoi ettei ex katso enää silmiin! Villi veikkaus, mutta syvällä sisimmässään häntä varmasti hävettää sekä eukkonsa etä oma käytös!
kuuluisi puolustaa omaa lastaan kaikkea pahaa vastaan, onkin itse mennyt sen pahan puolelle :(
Ja tösi "nössö" isä onkin, kun on antanut uuden naisen sekoittaa päänsä ja manipuloida niin ettei osaa pitää pienen tyttönsä puolia!!!
"Minä luulin olevani fiksu, järkevä aikuinen. Mutta alan epäillä, olenko sittenkään. Osaanko olla hyvä vanhempi, sillä en tiedä, pitäisikö minun ryhtyä puolustamaan lastani, sinulta"
Lapsesi kärsii tilanteesta ja asialle tulisi tehdä jotain. Se, että puutut tähän tilanteeseen, ei tee sinusta huonoa äitä, päinvastoin! Kukaan lapsi ei voi toivoa itselleen parempaa äitiä!
Lapsesi todennäköisesti osoittaa tunteensa "äitipuoltaan" kohtaan joskus vanhempana, mutta silloin saattaa olla jo liian myöhäistä. lapsellesi on voinut tulla jotain elinikäistä ja pysyvää, josta hän kärsii koko lopun ikäänsä!
taistele lapsesi hyvinvoinnin puolesta!!!!
..noin julmia äitipuolia ollakin ja isiä, jotka ei omaansa puolusta??
Aivan vihaiseksi tulin lapsesi puolesta ja surulliseksi. Vihonviimeinen veto on kyllä vaatia jättämään unilelukin matkasta, todella julmaa aikuiselta ihmiseltä.
Voisitko yrittää pyytää keskustelua ex-miehesi kanssa, vaikka esim. perheneuvolassa, jossa olisi myös ulkopuolinen henkilö. Lapsesi tulee kärsimään tuollaisesta henkisestä kiusauksesta todella paljon.
Olet hyvä ja ihana äiti ja varmaankin lapsesi ainut luotettava aikuinen tällä hetkellä. Pidä vain lapsesi puolia ja puolusta ja puolusta taas kerran puolusta häntä.
, mutta isä ei lopulta hakenut enää ollenkaan. Kaikki kuvat palautettiin, lapseni (kaksi) joutuivat nukkumaan heillä rappusten alapäässä olevassa tilassa patjalla, antoivat allergisoivia ruokia pojalle, jolla sitten kintut verillä kun tulivat (isä sanoi, että mitäs syö- poika oli tuolloin 5v). Ottivat välillä lapsenvahdin, vaikka lapset olivat heillä vain neljä päivää kuukaudessa. Lähtivät sitten baariin. Joivat kaljaa tissuttelivat ja tupakoivat autossa, jossa lapset olivat.
Sain tarpeekseni enkä enää edes yrittänyt pitää väljeä isään, joka varmaan omalla tavallaan rakastaa lapsiaan, mutta naisen sana vei voiton ja nainen oli vain helpottunut, ettei lapsia enää "työnnetty" sinne. Päätin, että elleivät olot muutu paremmiksi, he pysyvät luonani. Kysyin asiaa myös lastensuojelusta ja he sanoivat, että minulla on perusteita olla antamatta lapsia noin allergisoivaan ympäristöön, jossa pidettiin lemmikkejäkin, vaikka poika oireili.
Nyt tästä kaameasta kesästä on kulunut aikaa seitsemän vuotta. Seitsemän vuotta on kulunut ilman, että isä on edes soittanut kysyäkseen lasten kuulumisia. En ole estänyt yhteydenpitoja, vaikka tuolloin olinkin vihainen lasten kohtelusta. Toinen lapseni oli vaippaiässä ja aina aivan märissä vaipoissa kun hain, vaikka annoin vaipparahat ja vein ruokaa.
Kuusi vuotta takaperin löysin uuden miehen, josta on tullut lastemme isä. He ovat tottuneet tähän uuteen isiin, ovat saaneet ihanan pikkuveikan ja me olemme aivan täysinäinen perhe. Emme puhu biologisesta isästä, jota nuorempi ei enää edes muista. Kohta alkaa murrosikä ja varmaankin mielenkiinto biologista isääkin kohtaan kasvaa. Silloin minun täytyy varmaan järjestään jokin tapaaminen heidän välilleen. Muuten en voi kuin ihmetellä, miten isä pystyi hylkäämään omat, ainoat ja ihanat lapsensa yhden naisen takia. Naisen, jolla itselläänkin on kaksi lasta. Naisen, jonka yhteisessä asunnossa exäni kanssa on kirjahylly, jota koristivat vain naisen omien lasten valokuvat.
Ei sinun tarvitse paapoa pikkuhiljaa aikuistuvaa lastasi. Hän kyllä todennäköisesti ottaa itse yhteyttä biologiseen isäänsä, kun ja jos näin haluaa tehdä.
itse kuitenkin tunne lapseni paremmin ja osaa arvella miten he tulevat käyttäytymään. Tulevat varmasti keskustelemaan/kysymään asiasta ensin kanssani, sillä vanhin lapseni jo kerran kysyi jotain isästään. Siihen, että lapseni ovat aikuisia menee vielä lähes kymmenen vuotta.
En ole mitenkään innoissani siinä vaiheessa kun lapseni alkavat ehkä kysellä yhteystietoja, mutta tarkoitin, etten myöskään aio olla esteenä, koska en halua tehdä itsekkäitä tai vääriä tekoja.
Kummallisia kommentteja täällä suomi24:ssä toisinaan. Aina on joku joka tietää paremmin kuin kirjoittaja..
vitun xät kun osatte kerätä sääliä jos mies on löytänyt toisen rakkaan mutta kaikki on ok kun itse pidätte hauskaa.
haekaa vaan kakaranne kautta sääliä.
miksi panette ittenne paksuksi?????????
jokainen ´xä on itse aiheutettuja
Oletko harkinnut koskaan käyntiä mielenterveystoimistossa ja psykiatrilla, aihetta ainakin olisi, anteeksi vain ja hyvää päivän jatkoa sairaaseen mieleesi.
Kyllä oli kamala juttu lukea. Jaksamista sinne ja varsinkin tytölle! Vaikea kuvitella, että mies jaksaa kauan noin mustasukkaista ihmistä sillä varmasti hänkin on saanut osansa ahdistuksesta. Ps. Mutta eikö se äitipuoli sana ole vain yksi käsite eikä sen kummallisempi juttu. En tiedä oliko hänellä (itse en edes osaa nähdä asiaa loukkauksena/kehuna - toisaalta en osaa kuvitella itseäni vaatimassa lasta kutsumaan äitipuoleksi...) tarkoitus sinua satuttaa.
siis EIKÖ NÄITÄ MUKA TIEDETA etukäteen ? Siis siinä vaiheessa kun halutaan EROTA ?
Että mitä siitä seuraa, kun on lapsia...
Oli ne isoja tai pieniä jne.
Nyt kun syyllisiä etsitään niin eikö voitais alkaa puhua siitä, miten avioerot yleensä tulee ???
tai kenties, että miten suojella nuorta sitoutumasta "väärään henkilöön", liian aikaista seksielämän aloitusta jne, (no niin, alkakaahan sitten hurskastelijaksi haukkuminen!)
kuitenkin monto kyyneltä ja murhetta voitais ehkäistä ennakolta, jos saatas elämän eväät paremmiksi...
kristallipalloa, josta voisi tulevaa ennustaa. Valitettavasti ihminen on erehtyväinen, inhimmillinen ja vääriäkin valintoja sattuu jokaisen kohdalle. Toki monia asioita voidaan ennaltaehkäistä ihan puhtaalla järjenkäytöllä, mutta virheettömiä se ei meistä kenestäkään silti saa -me kun emme pysty hallitsemaan kaikkea ympärillä olevaa.
Uskoisin, että suurin osa avioliittoon mennessään ajattelee sen kestävän loppuelämän, kuka nyt erotakseen avioituisi. Olen tosin itsekin huolestunut erojen määrästä ja niiden syistä. Oma mieheni lähti kliseisesti 40-kriisissä parikymppisen naisen matkaa, jota katui kylläkin parin vuoden kuluttua. Liian paljon oli kuitenkin jo rikottu, jotta liittoa olisi voitu jatkaa. En usko, että viisitoista vuotta aiemmin avioituessamme olisin kyennyt tilannetta etukäteen ennustamaan.
Myöhemmin ei voi kuin toivoa, että ex valitsee sellaisen kumppanin, joka hyväksyy myös lapset. Valinta ei ole minun käsissäni, joten siksi käytän sanaa toivoa. Voin vaikuttaa vain omiin valintoihini, niin kuin meistä kaikki.
Kaikki liitot ehkä vain eivät valitettavasti tule kestämään niin kauan kunnes kuolema erottaa. Älä ole naivi.
Aikuisten ihmisten pitäisi kyllä osata käyttäytyä kuin aikuiset myös erotilanteessa, mutta harvapa siinä näyttää onnistuvan. Onneksi sentään on niitäkin, koska lapsihan siinä aina kärsii eniten kun vanhemmat, exät tai nyxät käyttäytyvät kuin pikkukakarat.
Niin ja kukaan ei sairastuisi mihinkään tautiinkaan kun elettäisiin terveellisesti ja kukaan ei esim. tupakoisi eikä käyttäisi alkoholia?
Kukaan ei katkoisi luita kun ei ajaisi ollenkaan pyörällä, ei rullaluistelisi, eikä harrastaisi mitään vaarallista liikuntaa?
Liikenteessä ei kuolisi kun ei kukaan liikkuisi mihinkään??
tällaisia juttuja!
Mitään yleistämättä tai ketään syyllistämättä otaksuisin, että suhtautuminen toisen lapseen voi olla helpompaa ja luontevampaa silloin, kun itselläkin on lapsia. Sekä miehelläni että minulla on lapsia aiemmasta liitosta ja meille molemmille on päivänselvää, mitä lapsi tarvitsee. Molemmille on myöskin selvää se, että lapsen vanhemmat ovat lapselle ne tärkeimmät aikuiset sekä ne, jotka lapsen asioista yhdessä päättävät. Toki kasvatamme ja ohjaamme arkielämässä toistemme lapsia, mutta omat vanhemmat ovat ne, jotka miettivät miten lapsen asioita hoidetaan. Hyvä ohjenuora omassa arkielämässäni ja suhtautumisessa toisen lapsiin on se, että kohtelen muita lapsia kuten toivoisin omiani kohdeltavan.
Voisitko kuitenkin vielä yrittää puhua lapsen isän kanssa tilanteesta rauhassa kaksin? Hankalaa tietysti on, jos toinen ei ole siihen halukas. En poissulkisi myöskään viimeisenä vaihtoehtona lastenvalvojaa, joka voisi objektiivisena osapuolena osallistua asian selvittämiseen.
Voimia sinulle ja tyttärellesi!
niitä omia lapsia, oikeastaan päinvastoin.
Huomaan sen omasta käytöksestäni. Omani ovat fiksusti käyttäytyviä ja ihania, miesystävän pahanilkisiä monstereita.
Onneksi ymmärrän tämän olevan omasta päästäni lähtöisin, ei mikään totuus. Siksipä en muutakaan hänen luokseen, ennen kuin lapset ovat maailmalla. Tasapuoliseen kohteluun en varmasti pystyisi, vaikka kuinka pinnistelisin.
Mieheni murrosikäinen nuori halusi muuttaa meille ja talviaikaan. Kun menimme noutamaan häntä, niin tavarat oli nostettu laatikoissa pihalle odottamaan pakkaseen ja nuori istui laatikoiden päällä. Äiti ei näyttäytynyt eikä tullut sanomaan edes hei, kun tavarat oli pakattu.
Äiti otti myös avaimen pois nuoreltaan ja kevään jälkeen hän ei ole tavannut lastaan enää lainkaan. Hän erosi myös nuorestaan.
Ennen muuttoa mietin, että menenkö muuttohommaan mukaan, mutta kun nuori istui siinä pakkasessa odottamassa, niin tiesin tehneeni oikein, kun menin mukaan. Yhdessä päätös tehtiin, että hän voi meille muuttaa ja yhdessä tehtiin muutto. Itse toivon, että nuoremme ymmärsi, että näin toimiessani halusin toivottaa hänet tervetulleeksi meille myös asumaan.
Aivan järkyttävää, en epäile hetkeäkään! Tuohon pystyy vain uudet naiset.
Olethan lapsen äiti, miksi et puutu lapsen hätään? Lapsihan on selvästi peloissaan ja kauhuissaan? Ei kukaan ulkopuolinen ihminen voi lapselle kostaa sitä että lapsi onolemassa!
Miten sä voit antaa lapsesi elää painajaisessa??? Hyvä ihminen, et ole asiassa varmaankaan yksin, kunhan vain jaksat etsiä apua tilanteeseen!! Olen todella järkyttynyt!
Miksei lapsen isä puutu tilanteeseen, vai onko hänestä hauska katsella kun lapsi kärsii ja kaipaa äiditä ja turvaa??? Ei kunnon isä anna lapselle tapahtua noin traagisia asioita, jotka seuraa häntä koko loppuelämän.
Ihan alkuun hiemaan korjaan kirjoitustasi, jos sopii, nimittäin luulen ja toivon, että kaikki mainitsemasi "uudet naiset" eivät käyttäydy samoin, vaan heitä löytyy ihan hyviäkin ihmisiä. Minun elämääni eksyi nyt vaan ilmeisesti se pahin versio exän uudesta.
Ja kyllä, olenhan lapseni äiti, ja olen yrittänyt puutuakkin lapseni hätään, niin monen monta kertaa viime aikoina... tuloksena ainoastaan p..t sekä omille että lapsen silmille. Välillä tuntuu, että lapsi asuu kahdessa perheessä, joiden välillä on muuri, joka on pystytetty, että minä lapseni äitinä en näkisi, kuulisi, huomaisi, saisi tietää enkä sekaantuisi siihen mitä toisella puolella tapahtuu. Kun yritän muurin yli kurkistaa, siihen lisätään sähkölankavahvistus.
Ja olen ollut yhteydessä sosiaaliviranomaisiin, soittanut, istunut nenätysten ja puhunut. Kerrankin soitin tosi akuutilla hetkellä, paniikissa, kun lapsi soitti salaa ja peloissaan, tahtoi kotiin. Mutta jos olisin ottanut oikeuden omiin käsiin ja hakenut lapseni pois, olisin rikkonut sääntöjä ja sopimuksia, ja asiat olisivat kääntyneet minua vastaan. Sillä kertaa sentään antoivat ajan yhteiseen keskusteluun exän kanssa, mutta jonot ovat niin pitkät, sanottiin, eikä asia ole niin akuutti, ja aika on hamassa tulevaisuudessa...
Ja exä ei suostu edes keskustelemaan aiheesta, että pitäisi tytärtään vähemmän. Kuten ei suostu keskustelemaan yleensäkkään mistään enää kanssani, he ovat nyt perhe, ja päättävät keskenään siellä tapahtuvista asioista, kurista ja säännöistä, ja minulla ei ole niihin asioihin nokan koputtamista. Joten miksi isä puuttuisi tilanteseen, kun on opettanut itsensä vetämään samaa linjaa asioissa kuin puolisonsa.
Olen monesti sanonut, että pahoititte taas lapsen mielen, saan kiroilut ja naurut päälleni, minua ei uskota ja lasta ja hänen tunteitaan vähätellään täysin eikä huomioida sitä puolta asioissa ollenkaan. Sanomiseni otetaan ainoastaan sekaantumisena. On vain he, ja heidän elämänsä.
Kaikkea sitä vähää, mitä tytär on uskaltanut minulle kertoa, en voi heille sanoa, sillä pelkään, että lasta rangaistaan siitä.
niin että kertokaa ihmeessä te jotka näistä asioista tiedätte... kuinka kauan tällainen "lumikki ja paha äitipuoli"-tilanne voikaan jatkua? Miksi soisaaliviranomaiset eivät haluaisi sekaantua asiaan? Pitääkö isän puolisoineen olla narkomaani ja alkoholisti, että tyttäreni hyvinvointi alkaisi kiinnostaa muitakin kuin minua ja miestäni?!
Ex-miehesi on nyt uusissa naimisissa ja hänellä on uusi puoliso ja ehkä pian myös uusia lapsia. Hänen tulee nyt omistautua ennen kaikkea uudelle vaimolleen ja rakentaa omaa tulevaisuuttaan.
Nyxän mustasukkaisuuden aiheuttaja on selvästikin se, että lapsi on joka toisen viikon isällään. Miten ihmeessä olette aikoinaan tulleet sopineeksi moisesta hoitojärjestelystä? Sopikaa nyt esim, että lapsi on vain joka kolmas tai neljäs viikonloppu isällään ja muut ajat asuu kotonaan eli sinun luonasi. Sinun asiasi on hoitaa itse lapsesi. Äitipuoli ei ole velvollinen hoitamaan lasta. Yritä kekustella järkevästi tilanteesta sekä ex-miehesi, että hänen uuden puolisonsa kanssa.
Säälittää ja todella sinun ja tyttäresi puolesta. Luulisin että tämä äitipuoli olisi vain mielissään jos tyttäresi ei olisi heillä niin paljon?? Kirjoituksesta päätelleen, hän ei erityisen lapsirakkaalta vaikuta.
Minkä ikäinen tyttäresi on?
Voisiko ajatella hänen itsensä sanovan, ettei haluakaan mennä? Vai meneekö vain kiltisti vaikkei halua ja nielee vastaväitteet?
Surullista miten entinen miehesi on näin manipuloitu ja aivopesty ettei hän tajua tilannetta! Toivottavasti silmät aukeaa, ja mieluummin mahdollisimman pian.
Hei ja kiitos osuvasta tarinastasi..sama täällä, kyse vaan on pienestä 8 v pojasta..mutta, mutta mitään ei voi tehdä..tosin itse loppujen lopuksi otin ex miehen vanhempiin yhteyttä ja pyysin heitä puhumaan pojallensa ja kumma kyllä tilanne on helpottanut jonkun verran..eli naisystävä on ne viikonloput poissa kuvioista kun lapsi on isällänsä..ja lapsi voi nyt ihan hyvin..
Lopeta tuo viikko ja viikko systeemi, sillä lapsellasi tuntuu olevan todella paha olla, uskon, että se edes helpottaisi jnv tilannetta..
Tsemppiä ja jaksamista..
lapsi saa olla isän luona, tilanne on aivan erilainen. Miksi kummassa isät hyväksyvät ne naiset pilaamaan aina sen tärkeän isä/lapsi suhteen!
Hienoa että välitit lapsestasi noin paljon, ja puutuit tilanteeseen. Olet lapselle enemmän kuin äiti!
Uusist naisista se aina johtuu,jos mikään ei toimi.
valitettavasti avioliiton ajoilta tiedän, että miehen vanhemmat ovat todella sinisilmäisiä eivätkä tahdo/uskalla sekaantua hänen tekemisiinsä. Erään kerran tyttö kertoi, miten akuuttitilanteessa isän äiti oli tyttöä koittanut puolustaa, ja kehoittanut isää ja hänen puolisoaan rajoittamaan lapselle huutamista, oli sitten saanut silmilleen hänkin. Mutta minulle, ei ei, hän ei koskaan myöntäisi poikansa touhuja.
Ja naista en saa pois, hänhän asuu lapsen isän kanssa.
Lopettaisin viikko ja viikko systeemin välittömästi, jos sen pystyisin tekemään!!
Hyvä tytön äiti!
Neuvon sinua kieltäytymään luovuttamasta lasta isälleen. Ei yksi sakko lapsen hyvinvoinnin puolesta ole mitään, jos isä kehtaa ja uskaltaa poliisi voimin hakea lapsensa itselleen. Katso, kyllä niillä poliisi-sedilläkin on sydän, joka ajattelee ja tuntee, ei ne mitään hulluja voi olla, =)) kaikki poliisit, jos asiasi on niin kuin kirjoitat. Eli en usko edes poliisin antavan virkavoimia tuollaiseen raadollisuuteen useampaa kertaa ainakaan. Ehdotan siis vain rohkeasti kieltäytymään luovuttamasta tytärtäsi, ilman asioiden parantumista kohtuulliselle linjalle.
voikin tapahtua???
Todella kylmä nainen, ei niin mitään inhimillisyyttä. Toivottavasti ei lisäänny.
Toivottavasti ex tulisi järkiinsä ja näkisi minkälaisen pirun kanssa on tekemisissä ja pelastaisi tyttärenne häneltä.
Ex maksaa vielä todella kalliisti tuon kaiken kun tyttärenne kasvaa aikuiseksi mutta toivotaan että on tajunnut erota tuosta lohikäärmeestä ennen sitä.
Kyllä riipaisee kun ajatteleekin miten aikuinen voi ollakkin noin julma lasta kohtaan. Luulisi lapsen isällä olevan sen verran sisua että huolehtisi siitä että tuo käärme ei saa kohdella kaltoin tytärtänne.
Tuo kaikki kielii siitä että tuo piru ei ole vielä aikuinen henkisesti ja taitaapi olla myös todella heikko itsetunto kun kokee lapsen uhaksi.
Ei normaali aikuinen käyttäydy noin lasta kohtaan.
Toivotaan että tyttäresi isä herää ja tajuaa pelastaa tyttärenne tuolta kaltoin kohtelijalta.
no nyt on aloittaja siis kerännyt säälipinnat kotiin täällä turvallisilla vesillä, hyvä juttu.
Mutta inhottaa toi kun tietää että "oikeassa elämässä" nämä myötäkarvaan silittäjät eivät kumminkaan toimi noin ihanteellisesti itse, mitä antavat olettaa...,
ikivanha viha kontra entinen ja nykyinen eikä se siitä miksikään muutu ja lapsesta tehdään se "asia" numero yksi.
Herää kysymys; jos kerran kaikki on sujunut lapsen kannalta niin hyvin aina ennenkin niin miksi sitten erottiin, eikös se lapsen hyvinvointi pitänyt olla se Tärkein !!
lapselle ei ole hyväksi kasvaa perheessä missä vanhemmat eivät voi osoittaa rakkautta toisilleen!
Pahinta lapselle on juuri kasvaa näiden itsekkäiden aikuisten keskellä joiden toiminta ja esimerkillisyys on lapselle vahingollista vain siksi kun luullaa että parempi riitelevät vanhemmat kuin erossa olevat ja rauhalliset vanhemmat.
ei entisen puolison uudella kumppanilla ole minkäänlaista velvollisuutta entisen pariskunnan lasten hoitoon - kai sen tiedät, joten jos et hyväksy jotain, niin miksi viedä lasta
sinne uuteen kotiin...?
henkilön jolla on ennestään lapsia niin pitää olla valmis myös ottaa vastuu tulevasta. Hyvä puoliso kannustaa kumppaniaan hyvään vanhemmuuteen eikä yritä tehdä kaikkensa jotta kumppanin lapsella olisi huono olla.
Usein on niin että miehet ovat tässä asiassa hitaampia ennen kuin tajuavat virheensä puolison valinnassa kun nainen tajuaa useimmin sen jo ajoissa ja vahingot on pienemmät.
Törkeää asettaa yleensäkkää puolison lapsen asema tukalaksi ja kohdella julmasti vain siksi että itse ei kykene suoriutumaan niin vastuullisesta tehtävästä kuin aikuisena oleminen lapselle.
Kuten sanoin toivottavsti tässäkin tapauksessa kolahtaa tuon karmean ämmän nilkkaan ja lujaa.
mutta kyllähän tuo on helppoa sanella miten toisten "pitää" olla ja suhtautua.
Parempi huolehtia vaan että itse tekee oikein.