Heips!
Eli olen viikolla 34 4 raskaana ja nyt on ollu parin päivän aikana kauhee stressi raha-asioiden takia. Avokilla on pelihimo ja on jäänyt kiinni tekstivippeihin, ottaa niitä aina niin monta että kaikki rahat menee niiden maksamiseen. Ei jää rahaa koskaan ruokaan. Eilen sitten sanoin avokille, että on parasta jutella sen siskon kanssa asiasta ja se suuttu todella paljon ja rupes huutaa etten saa uhkailla häntä tollasella ja voin samantien muuttaa helvettiin jos alan uhkailee jne! Äidilleni kerroin kaiken ja hän oli avokilleni sanonut että jos tilanne ei muutu niin hän ottaa itse yhteyttä tämän vanhempiin. Avokin vanhemmat ovat auttaneet raha-asioissa todella paljon ja ottaa päähän kun eivät tiedä mihin kaikki rahat menee ja sitä ei koskaan ole.
On aivan kamala olo koko ajan kun en tiedä kerronko tai en hänen vanhemmileen.. olis hyvä että ne sais tietää, mutta sen jälkeen luultavasti poikakaveri jättäis mut ja sit vasta olisinkin masentunut. :( Ei ole helppoa!
Eli olen viikolla 34 4 raskaana ja nyt on ollu parin päivän aikana kauhee stressi raha-asioiden takia. Avokilla on pelihimo ja on jäänyt kiinni tekstivippeihin, ottaa niitä aina niin monta että kaikki rahat menee niiden maksamiseen. Ei jää rahaa koskaan ruokaan. Eilen sitten sanoin avokille, että on parasta jutella sen siskon kanssa asiasta ja se suuttu todella paljon ja rupes huutaa etten saa uhkailla häntä tollasella ja voin samantien muuttaa helvettiin jos alan uhkailee jne! Äidilleni kerroin kaiken ja hän oli avokilleni sanonut että jos tilanne ei muutu niin hän ottaa itse yhteyttä tämän vanhempiin. Avokin vanhemmat ovat auttaneet raha-asioissa todella paljon ja ottaa päähän kun eivät tiedä mihin kaikki rahat menee ja sitä ei koskaan ole.
On aivan kamala olo koko ajan kun en tiedä kerronko tai en hänen vanhemmileen.. olis hyvä että ne sais tietää, mutta sen jälkeen luultavasti poikakaveri jättäis mut ja sit vasta olisinkin masentunut. :( Ei ole helppoa!
Vastaukset 9
Vanhimmat
aika nuorelta! Paljonko on ikää?
olet kieltämättä joutunut ikävään tilanteeseen. ihminen, jota rakastat ja kuka on lapsesi isä on peliriippuvainen. ota tämä asia siis sellaisena, älä missään nimessä ala syyllistämään itseäsi mitenkään tai anna avokkisi uhkailujen vaikuttaa itseesi!
pelihimo ei eroa juuri mitenkään muista vakavista riippuvuuksista: alkoholismista tai huumeriippuvuudesta. toisilla voi olla riippuvuus seksiin. mutta aina se on yhtä vakava asia ja aina yhtä tuhoisaa niin ihmiselle itselleen kuin läheisillekin.
ensimmäisen askeleen olet jo ottanut: olet kertonut tilanteesta äidillesi ja tehnyt selväksi avokillesi että näin ei voi jatkua. hyvä! näin pitää olla. koska sinä et ole vastuussa avokkisi pelinhimosta, äläkä missään tapauksessa koita ruveta salaamaan sitä, saati mahdollistamaan!!! tuo hänen uhkailunsa erolla yms. on tyypillinen tapa addiktista kärsivälle koittaa selitellä omia tekemisiään parhain päin ja koittaa muista tehdä niitä syyllisiä. ÄLÄ LANKEA SIIHEN ANSAAN!!! koska silloin sairastut vain itse ja vauvallasi on ikävän näköinen tulevaisuus...
mielestäni nyt on aika jatkaa sillä oikealla tiellä, jonka olet jo onneksi valinnut: et missään nimessä ala salailla tai peitellä tai mahdollistaa tuota kaikkien rahojen pelailua. keskustelet vakavasti avokkisi kanssa tästä asiasta, pyydä vaikka äitisikin tueksi tilanteeseen. kerrot hänelle suoraan että tämä tällainen ei käy. eli vaihtoehdot ovat joko hakea ammattiapua että tuo pelihimo saadaan poikki tai sitten eri osoitteet. koska tilanne on täysin mahdoton kun vauva on syntynyt. et mitenkään voi antaa turvallista kotia vauvallesi, jos samalla koitat aikuista miestä holhota!!
avokkisi on yhtälailla vastuussa vauvasta. niin taloudellisesti kuin henkisesti. ja nyt on korkein aika siihen henkiseen kasvuun. älä anna asia olla, tee siitä julkinen KAIKILLE. myös avokkisi vanhemmille. ole heillekin rehellinen, kerro minne kaikki rahat häviävät ja mikä on todellinen elämäntilanteenne. tottakai avokkisi pyrkii salaamaan sairautensa, niinhän kaikki addiktit tekevät. se kuuluu taudin kuvaan. mutta jos haluat häntä auttaa, älä salaa mitään keneltäkään.
onnea, toivottavasti tilanne selkiytyisi edes osittain ennen vauvan syntymää. mutta helppoa ei tuo tilanne tule olemaan pelihimon kuriin saamiseksi.
hae apua, ehdottomasti. omilta ja avokkisi vanhemmilta, kriisikeskuksesta, mistä tahansa. ÄLÄ JÄÄ YKSIN, KOSKA TILANNE VAIN PAHENEE!!! nyt menee koko tili, vuoden päästä joka kuukausi tulee tilin verran lisää velkaa.
ja muista: SINÄ ET OLE SYYPÄÄ MIHINKÄÄN. etkä ole vastuussa avokkisi tekemisistä. hän on täysi-ikäinen ihminen, joka on itse vastuussa omista tekemisistään. älä anna uhkailujen vaikuttaa, seiso tukevasti omillasi. ja jos hän valitsee pelaamisen sinun ja vauvan sijaan: se on HÄNEN valintansa. et voi pakottaa toista parantumaan, se päätös hänen on tehtävä itse. voit vain seisoa tukena.
voimia koitokseen!!! tästäkin on mahdollista päästä yli.
Tää on taas näitä surkeita tarinoita kun lapset tekee lapsia ja kutsuu avokiksi 17 votiasta pojankloppia joka nyt vaan sattuu punkkaamaan samassa kerrostalolähiön yksiössä kanssasi eikä siitä syystä ole vielä lähtenyt lätkimään kun olet raskaana. AVOLIITTOKO? Kaikkea sitä...
Mitäs jos olisitte tutustuneet toisiinne paremmin ennen lasten hankkimista niin olisit nämä hänen ongelmansa tiennyt aiemmin. Ei olisi tarvinnut nyt jälkikäteen itkiä kun kultapuppeli ei muutakkaan tapojaan paremmiksi vaikka oletkin paksuna.. Niinkuin sinä luulit kaikkien ongelmien pyyhkiytyvän pois muutama kuukausi takaperin niissä vaaleanpunaisissa haavekuvissa missä näit tämän onnettoman pojan koltiaisen menestyvänä bisnesmiehenä ja kotiisänä ja itsesi kauniina pullantuoksuisena äitinä jossain kartanossa. Valitettavasti on myöhäistä katua sanon minä, oli täysin omaa tyhmyyttäsi kuvitella mitään tulevaisuutta tai perustaa suhteellenne jossa et tuntenut edes kunnolla tätä jätkää.
Mutta hei.. kyllä se tuhlaaja poika siitä häipyy ruokarahoja pelaamasta viimeistään vuoden 2007 puolella voin melkeinpä taata sen sinulle
ollut koko elämäsi ja tehnyt vaan oikeita ja viisaita ratkaisuja niin ei sinulla silti ole oikeutta tulla tänne haukkumaan kaikkia muita!!!
et voi mitenkään tietää mistä kaikesta tässäkin on kyse. kyllä joo, vaikuttaa että kirjoittaja on nuori. mut mikä hel**tin rikos se on????
mistä sinä voit tietää miten vauva on saanut alkunsa? tai kauanko on tunnettu? tai asuttu yhdessä?
kato sitä kummasti ihmiset just salaa tommoset "epämiellyttävät" luonteenpiirteet kuten pelihimon tai väkivallan tai juoppouden. ne tulee sit vasta ilmi kun se peitto ei enää pysykään niin paksuna et väkisin alkaa kuultaa läpi. tämän tiedän koska 2,5 vuotta asuin onnellisesti avokkini kanssa yhdessä ja lapsestakin puhuttiin, kunnes yhtäkkiä erään riidan päätteeksi sainkin kunnolla turpaani. joo, oli mulla ikää tolloin vajaa 21, joten minäkin olin varmaan ihan idiootti kakara ku en tutustunu tähän jätkään kunnolla?? ei vaan tullu ilmi ennen taipumus väkivaltaan, vasta jälkeen alkoi selvitä muitakin asioita hänen menneisyydestään.
että pidä mölyt mahassasi ja ole rauhassa täydellinen.
anna meidän muiden olla ihan ihmisiä vaan!!!
"tämän tiedän koska 2,5 vuotta asuin onnellisesti avokkini kanssa yhdessä ja lapsestakin puhuttiin, kunnes yhtäkkiä erään riidan päätteeksi sainkin kunnolla turpaani."
No eikös se pari kolme vuotta olekin tämä yleisesti tunnettu ajanjakso jolloin suurin piirtein oppii toisen tuntemaan kunnolla ja näkee myös ne huonot puolet. Ei vielä ensimmäisten parin vuoden aikana opi tuntemaan vaikka kuinka luulisi. Tai ainakaan ei kannattaisi siihen luuloon kovin uskoa ja luottaa vielä vaan odottaa pari vuotta. Ja 2.5 vuotta seurustelua on aika mitätön aika jos suoraan sanotaan. Itse olen nyt 23 ja seurustellut 4 vuotta ja voin nyt vasta sanoa että luotan häneen, tunnen hänet. En olisi tätä voinut vielä vuosi sitten sanoa. Olemme asuneet yhdessä 3 vuotta ja nyt on vasta vauva alullaan.
Kannattaa tosiaan aina katsoa ettei tarvitse katua . Mulla on myös teini iältä yksi ns. pitempi suhde joka kesti pari vuotta, nyt osaan sanoa että olisi ollut aivan naurettavaa sen parin lyhyen vuoden seurustelun perusteella vielä olla niin naivi ja luottaa häneen sokeasti tai kuvitellakaan tuntevai hänet täysin. Koska nuoria kun on, niin se ihmisen todellinen luonne alkaa vasta aikuisikää lähestyessä näkyä.
mähän just sanoin että ASUIN avokkini kans 2,5 vuotta yhdessä. en mä mitään seurustelun kestosta puhunu!! pässi!
jos sua nyt sit kovin kiinnostaa se ite seurusteluaika ni reilu vuos seurusteltiin ennen ku yhteen muutettiin virallisesti. käytännössä kyl "asuttiin" enempi vähempi yhdessä jomman kumman kämpillä lähes päivittäin. jotta kun kuukautta vaille 4 vuotta olin ihmisen tuntenu ennen ku turpaan tuli ni ei se musta kyllä vähän ole. jos sulle nyt sit vaan toi aikajana on ainoo ratkaseva??
mut se ei ole. nykysen aviomieheni kans on takana taivalta yli 9 vuotta ja ekasta illasta asti on asuttu yhdessä. et se aika ei yksin ratkase mitään. koska tahansa, kuka tahansa voi muuttua miten hyvänsä. that´s it. sen on elämä opettanut. toivottavasti opettaa suakin.
sentään ihan ajassa ja numeroissa pelkästään parisuhteen tasoa voi ratkaista..ja varsinkaan yleistää, kuka se on sanomaan että 4v.seurusteltava ennekuin kypsaä tuntemaan toisen ja sitten lapsia tekemään..kyllä se ihminenkin muuttuu vuosien mittaan koko ajan, ja kriisit voi ajaa ajanmyötä vaikka kuinka kiltin ihmisen hirviöksi..itse olen vasta vuoden tuntenut mieheni, nyt odotamme esikoistamme, hyvin onnellisina, sekä rakastuneina.elämässäni on 2 pitkää parisuhdetta, ja voin vannoa että yksikään ei ole ollut tämänveroinen ja tuntunut näin oikealta!!toki pidän jalat maassa,mutta nyt haluan elää tätä hetkeä ja olla onnellinen enkä murehtia mitä tulevaisuudessa voi sattua..vaikkei ollakkaan vielä yki 2v.tunnettu..=) tsemppiä sinulle joka keskustelun avasit, paljon voimia ja toivon vain että löydät ratkaisun joka koituu onneksesi sekä sinulle että lapsellesi!!!
vai niin että miksi 20v naimisissa olevan pariskunnan mies ampuu kauniina pvänä vaimonsa??eikö vaimo tuntenutkaan miestään niin hyvin, vai olisiko vaadittu jotain..ihmiset muuttuu tosiaan niinkun kirjoitettiin, voidaan todeta skitsofreniaa ym, milläs sit selität et mikset huomannu tätä 3 vuodessa puolisollasi..että jospa kummiski katottas tunteisiin ja tottakai aikaakin tarvitaan, mutta ei siihen mitään mittaria taida olla kuten väitit..itse seurustelin 5v, ja erottiin kun huomattiin vasta viimemetreillä kasvavamme erillemme..en kummiskaan tiennyt vielä 3-4v yhdessäolon jälkeen tätä tosiasiaa miten sitten reilu 5v.jälkeen kävi..ei kukaan ole ennustaja!!elämässä uskalletaava elää, ja ottaa riskejä, joskus ne kannattaa joskus ei..joka asialla on tarkoitus kummiskin..
Kaiken muun voi jättää ulkopuolelle, kun täällä on näköjään ihmisiä jotka tekee omat päätelmänsä! Ensinnäkin olen 20-vuotias ja avokkini 23-vuotias, joten toi 17v. oli aika kaukaa haettua!