Siirsimpä tämän viestini tänne, niinkuin eräs ystävällinen sielu kehoitti...
Uusi käyttäjä täällä (ja hieman arkuus nostaa päätään -mitä mä täällä teen??) Kaipaisin vertaistukea kovin. En tiedä onko näistä aiheista keskusteltu täällä sivustolla aijemmin, mutta otampa puheeksi kuitenkin...
En pidä itseäni alkoholistina, mutta alkoholin väärinkäyttäjänä kylläkin. Tai ainakaan en osaa hallita juomistani aina. Tällä tarkoitan sitä, että joskus juominen keikahtaa liiallisuuksiin, jolloin känni on niin kova, etten enää hallitse mitä teen, sanon, kuvittelen. Muistikin menee, ainakin osittain. Alan elää omassa mielikuvamaailmassani ja saatan käydä jopa fyysisesti ihmiseen kiinni. Riidan haastaminen tietyssä vaiheessa humalaa, tietyssä seurassa, on lähes selviö. Ikävä kyllä :( Ja tällä käytökselläni satutan itseni lisäksi omia rakkaitani.
Itsesyytökset ovat kamalat, omatunto on karrella ja itsetunto pakkasella. Vaikken olisi ketään satuttanutkaan niin krapulassa iskee silti hirveä henkinen krapula -että piru vieköön pitikö mun taas juoda noin paljon ja olla hallitsematon itseni jälleen.
Krapularyyppyyn en ole syyllistynyt ja nytkin ennen viikonlopun juhlia olin kuukauden täysin ottamatta. Pyhä lupaukseni itselleni oli ennen juhliin lähtöä, etten joisi siellä. Ja kuinkas kävikään? Täysin vieraassa seurassa, ruuan kanssa punkkulasillinen ja hipihiljaa se oli menoa taas! Voi p...ele!! Mä olen niin epäonnistuja, niin selkärangaton! Pientä nahistelua enempää en onneksi saanut aikaiseksi mutta sekin oli liikaa!
Saatan olla liiankin itsekriittinen, mutta itseinho on huikea. Mutta uusi päivä tänään ja tästä taas selviä päiviä elellään eteenpäin...
Onko täällä siis joitakuita, jotka kokisivat samoja tunteita, olisi joskus kokenut? Aiheuttanut läheisilleen mielipahaa humalaisella käytöksellään? Elelleet humalassa ihan omassa mielikuvitusmaailmassa?
Eniten pelottaa että jos en saa mieltäni hallintaan niin menetän nämä minulle niin rakkaat ihmiset.
Uusi käyttäjä täällä (ja hieman arkuus nostaa päätään -mitä mä täällä teen??) Kaipaisin vertaistukea kovin. En tiedä onko näistä aiheista keskusteltu täällä sivustolla aijemmin, mutta otampa puheeksi kuitenkin...
En pidä itseäni alkoholistina, mutta alkoholin väärinkäyttäjänä kylläkin. Tai ainakaan en osaa hallita juomistani aina. Tällä tarkoitan sitä, että joskus juominen keikahtaa liiallisuuksiin, jolloin känni on niin kova, etten enää hallitse mitä teen, sanon, kuvittelen. Muistikin menee, ainakin osittain. Alan elää omassa mielikuvamaailmassani ja saatan käydä jopa fyysisesti ihmiseen kiinni. Riidan haastaminen tietyssä vaiheessa humalaa, tietyssä seurassa, on lähes selviö. Ikävä kyllä :( Ja tällä käytökselläni satutan itseni lisäksi omia rakkaitani.
Itsesyytökset ovat kamalat, omatunto on karrella ja itsetunto pakkasella. Vaikken olisi ketään satuttanutkaan niin krapulassa iskee silti hirveä henkinen krapula -että piru vieköön pitikö mun taas juoda noin paljon ja olla hallitsematon itseni jälleen.
Krapularyyppyyn en ole syyllistynyt ja nytkin ennen viikonlopun juhlia olin kuukauden täysin ottamatta. Pyhä lupaukseni itselleni oli ennen juhliin lähtöä, etten joisi siellä. Ja kuinkas kävikään? Täysin vieraassa seurassa, ruuan kanssa punkkulasillinen ja hipihiljaa se oli menoa taas! Voi p...ele!! Mä olen niin epäonnistuja, niin selkärangaton! Pientä nahistelua enempää en onneksi saanut aikaiseksi mutta sekin oli liikaa!
Saatan olla liiankin itsekriittinen, mutta itseinho on huikea. Mutta uusi päivä tänään ja tästä taas selviä päiviä elellään eteenpäin...
Onko täällä siis joitakuita, jotka kokisivat samoja tunteita, olisi joskus kokenut? Aiheuttanut läheisilleen mielipahaa humalaisella käytöksellään? Elelleet humalassa ihan omassa mielikuvitusmaailmassa?
Eniten pelottaa että jos en saa mieltäni hallintaan niin menetän nämä minulle niin rakkaat ihmiset.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ensinnäkin se,ettet ole meitä muita huonompi.Mikäs sen morkkiksen saa meitä suomalaisia vaivaamaan? Eikö ikinä saa ottaa alkoholia? Onko se aina väärin?
En oo mikään "psykologi", mutta joskus sitä on pakko nollata jotain juttuja. Kuka sitten opettais sitä itsehillintää,se onkin jo eri juttu.Et oo sen huonompi kun 99% suomalaisista.
Noi morkkikset on tuttuja juttuja. Ajattele niin, että voit joskus juhliakin.Ei siinä oo mitään pahaa.Jos itse haluat vähän rajoittaa,se on eri juttu.Sulla on ainakin vielä omatunto tallella,kun podet morkkista. Niin me muutkin silloin tällöin.
Silloin asiasi olisivat paljon pahemmin, jos noita tuntemuksiasi ei olisi - menisit tukka putkella Kuningas Alkoholin kanssa alamäkeen.
Olenpa melko varma, että kohdallasi ei niin tule tapahtumaan, koska tiedostat tilanteesi, ja käytöksesi juovukkeessa.
Se tilanteensa tiedostaminen on lähtökohta muutoksiin, ja jos sitä tietoisuutta ei ole, pitkälle edenneen alkoholistin toipumismahdollisuudet ovat ainakin sillä kertaa nollassa. Se on mielestäni raaka totuus, ja ulkopuolistenkin auttamismahdollisuudet ovat häviävän pienet, kun ketään ei voi viinan juonnista pakkohoitoonkaan toimittaa, ellei ole edennyt juoppohulluuteen, ja sitä kautta aiheuta muille vaaraa väkivaltaisuudellaan.
Mutta sinun asiasi. Vanhana tohtorisjuoppona tunnistan, että et ole iällä pilattu, ja alkoholistiksi sinua ei voi sanoa.
VanhaErkkikin luultavasti myöntää, että monilla nuorena mopo karkaa rajusti alta, kun alkoholin käyttö on lähinnä satunnaista. Itsestänikin tiedän, että siihen rajuuteen vaikuttaa varsin paljon perustempperamentti, joka selvänä pidetään käytösnormien luomissa kahleissa, ja viinahöyryt päässä se rynnii rajustikin esiin. Siihen asiaan automaattisesti auttaa ikä - sitä kyllä kerääntyy ilman vaivannäköä.
Ettei tarinointini ala rönsyilemään, tiivistän vinkkini:
Älä juo teräviä paukkuja, ei edes lantrattuna. Ne saavat helposti keittämään, ja tulee ylilyöntejä käytöksessä. Siitä vuorostaan morkkikset pahenevat. Morkkis sinänsä on tuttu vieras kaikille liikaa ottaneille ilman töppäyksiäkin.
Summa summarum: Toisten seurassa ota vain olutta. Sillä itsekontrollisi säilyy paremmin.
PS. Moraalisaarnaajille tiedoksi: Em. ei ole opastusta alkoholismiin, vaan pyrkimystä kohtuukäyttöön, sillä kysyjällä edellytyksiä siihen on varsin korkeiden moraaliarvojensa, ja itsekurinsa ansiosta. Piste.
Valitukset suoraan Potilasvahinkolautakuntaan. Piste.
Jos tämä nyt tulee VanhanErkin viestiin, niin tarkoitin kysyjälle. Lähdenkin tästä optikolle.
Niin se justiinsa on.
Nuorempana ne hormoonit hyrräs niin kamalasti ja tuli tehtyä kaikenlaista-sekä selvinpäin että pikkaisen no, sanoisko en sanokkaan.
Kyllä se siitä tasaantuu.
Ja optikkoja ei me vielä tartteta. Ei houkutella alkomahoolin kirouksiin, mutta ottaa voi kun käyttäytyy kunnon miehen tavoin.
"Hillitse hetkellinen vihanpuuska - vältyt sadan päivän surulta"
..etten ole asian kanssa yksin! se onkin jännä juttu kuinka sitä asia apisuu omassa päässä ja kummasti kuvittelee olevansa maailman ainut huonosti käyttäytyvä ihminen!
Ja vielä kun on "siunattu"??? harvinaisen itsekriittisellä luonteella niin pienikin moka tuntuu helposti isolta, isosta mokasta puhumattakaan! Kiitos tuesta VanhaErkki!
Kiitos Tohtori!
Tuli ihan hyvä olo kun luki tekstiäsi :) Minulla on siis vielä toivoa!
Kohtuukäyttöä on tullut harjoiteltua ja useimmiten se onnistuukin silloin kun minulla on kaikin puolin mukavaa, on olo että seura on hyvää ja mies huomioi aina silloin tällöin jne. Mutta kun vähänkään olo menee liiaksi epämukavan puolelle kuppia tuntuu kuluvan enemmän. Olisiko sittenkin kyseessä jonkinlainen itsetunto-ongelma? :/
Onneksi olen jo oppinut tuon "ei"-sanan käytön tarvittaessa ;) boolit ovat aivan kammotus minulle, viinistä tykkään mutta tiedän etten sitä saisi juoda paria lasillista enempää. Siideri ja olut on minun juomia, se on vissi juttu. Ja välillä vähän vettä...
Kiitos vielä kannustavasti viestistäsi!
Malja otetaan aina iloon ei koskaan suruun!
Oireesi voisivat viitata serotoniinien suuntaan.
Entä meneekö sinulla mahdollisesti jo joitain lääkityksiä? Esimerkiksi bentsot, ssri-lääkkeet kuten myös voimaharjoittelussa käytetyt hormonit reagoivat vahvasti alkoholin kanssa.
Asia toinen. Eli se, että viina ei vain yksinkertaisesti sovi yhtä hyvin meille kaikille:
http://www.paihdelinkki.fi/Tietoiskut/243-alkoholi-ja-vakivaltaisuus
t. logiikka
Löytyi naseva linkki hormoneista (ja alkoholista), joten lisään sen tähän:
http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2002/3_2002/alkoholi_ja_hormonit_vaikuttavat_aggressiivisuuteen/
t. logiikka
Kiitos linkeistä, mielenkiintoisia tutkimuksia! :)
Alkoholi on yksiselitteisesti väkivaltaistava aine, 70% väkivallasta tapahtuu alkoholin vaikutuksen alaisena.
Aivokemiallinen syy tälle on se että alkoholi lamaa ensiksi tajunnan hienovaraisempia osia, ID-Ego-SuperEgo tasolla superego (siis "moralisti meissä", omatunto) lähtee ensimmäisenä. Sitten häviää Ego ja jäljellä on lähinnä reaktiivinen ID joka kykenee vastaamaan ärsykkeisiin väkivallalla ilman harkintaa.
Se kuinka altis on väkivaltaiselle käytökselle riippuu luonteesta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista; kuitenkin KAIKILLA väkivallan mahdollisuus lisääntyy, monilla kuitenkin defenssit ovat USEIMMITEN tarpeeksi vahvat suojelemaan itseä ja toisia ja siksi syntyy harhaluulo että alkoholi rauhoittaa osaa ihmisistä.
Itsekin luulin pitkään että alkoholi lähinnä rauhoittaisi minua koska nuokuin, olin rento ja olin kaikelle "EVVK". Luulin kunnes ystävällisen painimatsin aikana aloin näkemään punaista ja päädyin hakkaamaan tapporaivossa kaverini päätä kiveen ollen hajareisin hänen päällään.
vielä,luulin ihan, että laitoin vinkkiä pojanklopille, mutta se onkin nainen. Katoin just sun profiilis.
No,luulen,muttei oo varmaa tiettoo, että naisilla ne jokkut jutut vasta saa kaikenmaailman myllerryksiä olisko sillon tällön.
Niinhän se on että väkivaltainen käytös yleisimmin yhdistetään miessukupuoleen ja usemmiten naisten läpsäytyksille vain naureskellaan. Ja sehän se ongelma onkin. Miehille, jotka käyttäytyvät agressiivisesti, vaikkeivat sitä itse halua, löytyy kyllä apua. Naisille ei :(
Selvennykseksi kuitenkin, etten onneksi ole vielä pahasti ketään satuttanut, mutta en tunnista itseäni tästä vakivaltaisesta humalaisesta minästä. Empäkä enää ole ihan nuorikaan, kolmeakymppiä tallustellen...
..olivarsin mielenkiintoista faktaa! Kiitos :)
Minulla kun on eräs perussairaus, joka liittyy aivojen nesteiden kiertoon. Voisikohan siinäkin olla ehkä yksi selitys???
Et ole tuntemuksinesi ja käytöshäiriöinesi ollenkaan poikkeusyksilö, kun se viina sumentaa käytösnormit kaikilla lähes samalla tavalla. Etenkin nuoremmilla ihmisillä, joilla alkoholin toleranssi, eli kesto/sietokyky ei ole kovin korkea. Sitä ei pitäisikään paljon ja usein juomalla hankkia, koska vuosien saatossa automaattisesti määrien lisääntyessä siitä alkaa monella suora latu alkoholismiin.
Jos ottaa pitää, niin ota vain kerran pari kuukaudessa korkeintaan, ja vain mietoja juomia.
mutta kuka on nuori? alle 20 v? meikä kun täytti tuossa äskettäin jo sen 30 ;)
Tuo mainitsemasi kerran pari kuussa ja mietoja juomia, kuullostaa hyvinkin minulta. Ehkä tämä morkkis nyt nostattaa päätään normaalia enemmän juuri siksi kun nyt kesällä onb tullut huomaamatta nautittua sidukkaa normaalia useammin?
Lohduttavaa tietää etten ole yksin tämän asian kanssa, kiitos :)