Mieheni sai kärsiä henkisestä väkivallasta monen vuoden ajan ja kiristyksen ansiosta varmaan oli kanssasi niinkin pitkään. Lähtöä esti ihanat lapset. Ja Sinun lapsesi edellisestä epäonnistuneesta liitostasi. Kunnes olit saanut mitä halusit, mieheni rakentaman talon ja elintason, koulutuksen maksettua miehellä jne. sanoit, että et oikein jaksa enää littoa ja eroa kaipasit.
Mieheni otti ja lähti, rakastui minuun ja perusti kodin kanssni. Mukaan tuli vain ne tavarat, mitä onnistui saamaan. Astiastosta parittomat tai säröllä olevat. Huonekaluista ne, jotka jo kuluneita. Sinä otit ne hienot ja juuri ostetut. Lapsesi edellisestä liitosta ottivat mieheni henkilökohtaisia tavaroita ja kun jäivät kiinni "varastelusta", rikoit kamaran "vahingossa" ennen antamista ja "unohdit" kaikki sähköiset vempaimet ja sukutaulut ulos sateeseen....
Mieheltäni meni talon lisäksi siis myös suurin osa sukuhistoriaansa.
Kun mieheni löysi minut ja rakkauden, laitoit huhun liikkeelle, että hän oli liittonsa aikana väkivaltainen ja kähti naisen matkaan "pakosta", kun oli nainen hänet sänkyyn vietellyt ja "tahallaan raskaaksi " tullut.
Nyt monien vuosien jälkeen nauramme yhä juorulle, sillä ei tuota raskautta koskaan lapseksi asti pukattu. Minä kun päätin mieheni kanssa jo alussa, että emme tee lapsia, koska edellisistä liitoista lapsia on riittämiin ja ikääkin meillä jo liikaa.
Liittomme alkutaipaleesta asti pidit huolta, että kaikesta taistellaan.
Roikut mieheni lompakolla ja pidät elarit oikein tähtilukemissa. Saat matkusteltua aina ulkomaille, kun lapset ovat meillä lomilla.
Alussa yritit tosin, että lapset eivät saisi olla minun kanssani missään tekemisissä, koska olen "naikkonen". Valitettavasti laki ei kuitenkaan ollut sinun puolellasi, vaan meidän, joten saimme aloittaa elämän lasten kanssa.
Vöitit, että haluan vain lapsiasi. Anteeksi, minulla on myös omia. Ja heillä kaikilla on yhteinen koti meillä. Myös meillä. Ja he kaikki ovat tasavertaisia.
En antanut mieheni soitella alussa lapsilleen. Siihenkin piti hakea lakimiehen kautta oikeutta. Nyt soitat itse lapsille pari kertaa päivässä kun ovat meillä. Ruikutat, että onko ikävä äitiä, kun äitillä on niin kamala ikävä....
Saat aikaiseksi aina kyyneliä lasten silmään.
Sinulla on jännittävä tapa lahjoa lapsiasi. Vai tuntuuko se siltä, sillä aina kun he ovat meillä, he saavat tietää kuinka heitä odottaa se ja se uusi lelu tai vaate kotona luonasi kun tulevat. Tai viet heidät aina ostoksille ennen meille tuloaan. Meillä ei ole paljon rahaa, joten emme voi tarjota samaa. Maksammehan mm. elareita sinulle. Mutta me annamme lapsille aikaa. Sinä otit vastaan vuorotyön ja jätät lapsia päivällä ja iltaisinkin yksin kotiin. Tai laitat heidät pitkiksikin (2-9 vrk) ajoiksi sukulaisille... Me saamme heitä vain kahden viikon välein. Ja emme taatusti jätä heitä silloin yksin.
Olet esitellyt lapsille nyt jo muutamankin miesehdokkaan ja minä olen naikkonen...
Litat lapset meile vaikka he olisivat kipeitä. Kerran saimme tietää, että' tksi heistä oli lähes 39 asteen kuumeessa ollut kaksi päivää ja aioit laittaa hänet muiden mukana matkustamaan meille viikonlopuksi. Saimme onneksi monen selvittelyn jälkeen sinut tajuamaan, että tuo ei ole oikein.
Lapsesi eivät uskalla edelleenkään tunnustaa sinulle, että pitävät minusta ja meidän kodistamme. He joutuvat valehtelemaan ja vaikenemaan kaikesta kokemastaan kivasta sinulle.
Me pidämme lapsia lähellä, halaamme, sylitämme kun itku ja murhe painaa. teemme yhdessä askareita ja minä olen opettanut lapsillesi kaikkia niitä asioita, mitä omillenikin. Kaikkia niitä ihmeellisiä asioita mitä äiti opettaa lapsilleen, jotta nämä osaavat sitten isonakin. En ole lastesi äiti, omilleni vain, sinun lapsesi ovat keksineet minulle ihan oman lempinimen.
Hoivaan lapsiasi kun he saavat "pipin" aivan kuin omianikin. Ompelen heille, autan läksyissä, ulkoilen ja harrastan. Ajan kavereiden luokse ja käyn elokuvissa. Mieheni on mukana luonnollisesti, mutta työnsä vuoksi ei voi ihan aina, joka tunti olla kanssamme. Tapaamisia ei silti ole muutettu meidän aikataulujen vuoksi, mutta sinun konsertti, tanssi, kylä, leffa jne menojen vuoksi kyllä...
Tiedätkö, lapsesi roikkuvat kaulassani ja kiehnäävät mieheni sylissä aina monta monta minuuttia ennen erojamme. He yrittävät pitkittää aikaa, jolloin joutuvat irtaantumaan tästä kodistaan.
Tästä kodista, jonka sinä olet yrittänyt liata, alusta alkaen.
Mene sismpääsi, mieheni eksä, sillä lapsillasi on aivan hyvä olla täällä.
Mutta omiani en uskaltaisi sinulle hoitoon edes antaa! Ilkeys kasvattaa vain pahaa!
Mieheni otti ja lähti, rakastui minuun ja perusti kodin kanssni. Mukaan tuli vain ne tavarat, mitä onnistui saamaan. Astiastosta parittomat tai säröllä olevat. Huonekaluista ne, jotka jo kuluneita. Sinä otit ne hienot ja juuri ostetut. Lapsesi edellisestä liitosta ottivat mieheni henkilökohtaisia tavaroita ja kun jäivät kiinni "varastelusta", rikoit kamaran "vahingossa" ennen antamista ja "unohdit" kaikki sähköiset vempaimet ja sukutaulut ulos sateeseen....
Mieheltäni meni talon lisäksi siis myös suurin osa sukuhistoriaansa.
Kun mieheni löysi minut ja rakkauden, laitoit huhun liikkeelle, että hän oli liittonsa aikana väkivaltainen ja kähti naisen matkaan "pakosta", kun oli nainen hänet sänkyyn vietellyt ja "tahallaan raskaaksi " tullut.
Nyt monien vuosien jälkeen nauramme yhä juorulle, sillä ei tuota raskautta koskaan lapseksi asti pukattu. Minä kun päätin mieheni kanssa jo alussa, että emme tee lapsia, koska edellisistä liitoista lapsia on riittämiin ja ikääkin meillä jo liikaa.
Liittomme alkutaipaleesta asti pidit huolta, että kaikesta taistellaan.
Roikut mieheni lompakolla ja pidät elarit oikein tähtilukemissa. Saat matkusteltua aina ulkomaille, kun lapset ovat meillä lomilla.
Alussa yritit tosin, että lapset eivät saisi olla minun kanssani missään tekemisissä, koska olen "naikkonen". Valitettavasti laki ei kuitenkaan ollut sinun puolellasi, vaan meidän, joten saimme aloittaa elämän lasten kanssa.
Vöitit, että haluan vain lapsiasi. Anteeksi, minulla on myös omia. Ja heillä kaikilla on yhteinen koti meillä. Myös meillä. Ja he kaikki ovat tasavertaisia.
En antanut mieheni soitella alussa lapsilleen. Siihenkin piti hakea lakimiehen kautta oikeutta. Nyt soitat itse lapsille pari kertaa päivässä kun ovat meillä. Ruikutat, että onko ikävä äitiä, kun äitillä on niin kamala ikävä....
Saat aikaiseksi aina kyyneliä lasten silmään.
Sinulla on jännittävä tapa lahjoa lapsiasi. Vai tuntuuko se siltä, sillä aina kun he ovat meillä, he saavat tietää kuinka heitä odottaa se ja se uusi lelu tai vaate kotona luonasi kun tulevat. Tai viet heidät aina ostoksille ennen meille tuloaan. Meillä ei ole paljon rahaa, joten emme voi tarjota samaa. Maksammehan mm. elareita sinulle. Mutta me annamme lapsille aikaa. Sinä otit vastaan vuorotyön ja jätät lapsia päivällä ja iltaisinkin yksin kotiin. Tai laitat heidät pitkiksikin (2-9 vrk) ajoiksi sukulaisille... Me saamme heitä vain kahden viikon välein. Ja emme taatusti jätä heitä silloin yksin.
Olet esitellyt lapsille nyt jo muutamankin miesehdokkaan ja minä olen naikkonen...
Litat lapset meile vaikka he olisivat kipeitä. Kerran saimme tietää, että' tksi heistä oli lähes 39 asteen kuumeessa ollut kaksi päivää ja aioit laittaa hänet muiden mukana matkustamaan meille viikonlopuksi. Saimme onneksi monen selvittelyn jälkeen sinut tajuamaan, että tuo ei ole oikein.
Lapsesi eivät uskalla edelleenkään tunnustaa sinulle, että pitävät minusta ja meidän kodistamme. He joutuvat valehtelemaan ja vaikenemaan kaikesta kokemastaan kivasta sinulle.
Me pidämme lapsia lähellä, halaamme, sylitämme kun itku ja murhe painaa. teemme yhdessä askareita ja minä olen opettanut lapsillesi kaikkia niitä asioita, mitä omillenikin. Kaikkia niitä ihmeellisiä asioita mitä äiti opettaa lapsilleen, jotta nämä osaavat sitten isonakin. En ole lastesi äiti, omilleni vain, sinun lapsesi ovat keksineet minulle ihan oman lempinimen.
Hoivaan lapsiasi kun he saavat "pipin" aivan kuin omianikin. Ompelen heille, autan läksyissä, ulkoilen ja harrastan. Ajan kavereiden luokse ja käyn elokuvissa. Mieheni on mukana luonnollisesti, mutta työnsä vuoksi ei voi ihan aina, joka tunti olla kanssamme. Tapaamisia ei silti ole muutettu meidän aikataulujen vuoksi, mutta sinun konsertti, tanssi, kylä, leffa jne menojen vuoksi kyllä...
Tiedätkö, lapsesi roikkuvat kaulassani ja kiehnäävät mieheni sylissä aina monta monta minuuttia ennen erojamme. He yrittävät pitkittää aikaa, jolloin joutuvat irtaantumaan tästä kodistaan.
Tästä kodista, jonka sinä olet yrittänyt liata, alusta alkaen.
Mene sismpääsi, mieheni eksä, sillä lapsillasi on aivan hyvä olla täällä.
Mutta omiani en uskaltaisi sinulle hoitoon edes antaa! Ilkeys kasvattaa vain pahaa!
Vastaukset 43
Vanhimmat
matkia edellsitä kirjoittajaa? kolahtiko, kun "puolikas" olikin pahis?
Vastaus: Kyllä.
Luin edellisen kirjoittajan tekstin ja se kosketti. Kiitos kirjoittajalle!
Asioilla on niin monta puolta.
Ja ihmisiä on niin moneksi.
Tämä on meidän tarinamme.
Hyva kirjoitus ja kuin kopio omasta elamastani nykyisen vaimoni kanssa ja kuinka ex-vaimoni kayttaytyy.
lämminsydäminen ja hyvä ihminen. On valtavan ihana kuulla, että sinulle omat ja miehesi edellisestä avioliitosta olevat lapset ovat tasavertaisia ja kohtelet heitä, kuin "omiasi" ... sinulla on avara sydän ja siihen mahtuu paljon rakkautta!
eipä kait sinun tilanteesi voi muuta sanoa kun että itse olet elämäsi tuolle saralle päästänyt.ex vaimon käytös on inhottavaa,mutta ainakin tämän palstan mukaan se on jokaisen exän oikeus.
ainut keino sinulle saada onnellinen suhde on toden näköisesti ottaa uusi mies,kenellä ei lapsia eikä roikkuvaa exää.tarinasi saisi varmaan enemmänkin sympatiaa mutta se että kirjoitat oikeasti hädässä olevien lasten äidin tarinan uusiksi on aika mautonta.
no toivottavasti miehesi ex joskus tajuaa päästää rahapussistanne irti ja alkaa elää omaakin elämäänsä.voiko olla säälittävämpää kun sellanen.voimia silti teidänkin taistoon ja toivottavasti pääsette eroon exästä joskus.no viimeistään kun lapset on aikuisia.
heidän ei tulisi käyttää kiistakapulana, jos nyksä kuitenkin kohtelee heitä hyvin. Eri asia jos kohtelisi huonosti.
..oman mielipiteesi ja kiitos toivotuksesta.
On varmaankin tietysti totta, että olen aiheuttanut tilanteeni itse, mutta en silti ole syypää eksän toimintaan.
Mautonta?
Mielestäni en kirjoittanut, että minä kärsisin tilanteesta, vaan mieheni lapset ja tämä perhe kokonaisuudessaan.
On väärin, miten tässä tapauksessa äiti tekee hallaa OMILLE lapsilleen. Lapset ovat läsnä tässä, ja aivan liian lähellä.
Keskustelu on avattu. Kaksi eri näkökulmaa. Edellisen keskustelun avaaja ja meidän tarina, tämän keskustelun jatkeena?
tosiaan onhan asioissa kaksi puolta.ikävää oikeasti että ex noin käyttäytyy.luulisi jokaisen pistävän lapset,oli ne sitten kenen tahansa aina etu sijalle.varsinkin lasten kuullen vanhempien tai muiden läheisten ihmisten toistensa haukkuminen on kamalaa.toivottavasti tämä biologinen äiti ei sellaista lastensa kuullen harrasta.
sori tuo aikaisempi vastaus mutta juuri tuon edellisen viesti ketjun luettua ei ole niin helppo ymmärtää toistakin näkökulmaa.
Minä olen nainen, silti on maailmassa naisia jotka ovat olleet täysiä hirviöitä, eikä se tee minusta hirviötä. Vaikka joku äiti on kamala, ei se tee kaikista äideistä kamalia, sama pätee äitipuoliin, iseihin, isäpuoliin, exiin, nyksiin jne
Tosiaan monet kuvittelee että eron jälkeen exien elämän tehtävä on roikkua ex-miehessä ja sen nykyisessä ja hankaloittaa heidän elämää kaikella mahdollisella. Sairasta..
Alempana joku sanoin kirjoitusta provoksi, tuo vaan on niin harvinaisen totta varmaan 90% jätetyistä ex vaimoista on juuri tuollaisia. Eivät ymmärrä jatkaa elämäänsä vaikka mikä olisi..
kaikki eronneet miehetkään... on hyvin hyvin paljon sellaisia mieheä, jotka eroavat, löytävät uuden kumppanin, ja tämän mitään tietämättä eivät koskaan pääse täysin eroon ex-muijastaan... valitettava totuus. Miehet vaan useimmin tekevät sen salassa, nykyisen tietämättä, ja entisen uuden kumppanin tietämättä. Että miettikäähän, kuinka monen teistä nykyinen mies hiljaa mielessään miettii miten ex siivosi ja laittoi paremmin ruokaa kuin sinä, ei valittanut samoista asioista kuin sinä tms. Ja näissä asiossa ei tarvitse olla mitään lapsikytköksiä. Montako salaista puhelua tai viestiä miehesi on lähettänyt tietämättäsi exälleen... me ollaan kuulkaas vaan ihmisiä kaikki ja eletään tunteiden varassa enemmän kuin järjen, useimmiten.
Tiedän mistä puhun, olen aikoinaan kokenut molemmat. Ex haikaili kauan perääni uuden tietämättä asiasta yhtikäs mitään, kännipäittään varsinkin. Ja säilytti minusta salaa kuvia, kirjeitämme jne... Vaan samaapa harrasti myös eräs miesystäväni, baarista soitteli entiselle tyttöystävälle enkä tiennyt asiasta pitkään aikaan mitään, kunnes kerran sain päähäni tutkia puhelinta. Se siitä suhteesta!
Enkä suinkaan ole ainut, tiedän hyvin monia miehiä (ja myös naisia) jotka uudessa suhteessa eläessään miettivät menneitä ja vertaavat entistä ja nykyistä ja soittelevat salaa entiselleen.
Elämä on!
Voi mitä mannaa tuo onkaan kaikkien eksien itsetunnolle. Ajatella, entinen haikailee perään, kaipaa juuri minun ruokaani ja minun tapaani siivota sotkuja huushollista. Ja edessä on se uusi nainen; heh, ja ei ymmärrä että juuri minua entistä vaimoaan kaipailee. Ja ajatella, soittelee minulle kännissä! Ja pitää kuvaani kätkössä ja taitaa jopa katsella sitä...
Herätkää!
Ilman muuta, mennyttä ei unohdeta. Totta kai sitä tulee verrattua ajatuksissaan ja varmaan sanottua ääneenkin, että laitatko kulta sitä muusia, jota meillä ennen laitettiin. Siinä taisi olla mukana jokin mauste...
Jos entinen liitto on kestänyt kauankin ja kenties ollut se eka rakkaus, on siitä ilman muuta olemassa muistoja, pinttymiä, tapoja ja opittua elämäntapaa. Eli siis sitä muutakin kuin lapset.
Mutta haloo.... ei se sitä tarkoita, että rakkaus leimuaa ja katumus vaihdosta kytee, jos mies soittaa kännissä ravintolaillan jälkeen...
Eikö se ole luonnollista erosurua ja entisen tasausta, että haluaa korjata menneen liiton riidat edes jotenkin. Kaikki miehet ja naiset kun eivät istu samaan kahvilapöytään juttelemaan eron syistä ja pyytämään anteeksi lähtöjään ja eroriitoja? Harva siihen pystyy...
MUTTA KUINKA MONI ON TULLUT TAKAISIN????
Kyllä se on niin, että jos lähdetty on, niin kyllä siinä on aika monta itkua ja riitaa takana ja syitä on moneksi.
Herätkää ja selvittäkää meneet. JA alkakaa uusi elämä. Ei se ukko takaisin tule, vaikka puurosi olikin maukasta. Ja osasit pestä pyykin koneessa oikealla pesuohjelmalla!
...jatetyista ex-vaimoista vaan itsellani sama tilanne ja vaimo kaiken huipuksi itse lahti toisen miehen matkaan.
"Maksammehan mm. elareita sinulle."
V**ut sinä mitään maksat eiköhän se ole miehesi joka on velvollinen niitä maksamaan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Olemme perhe. Ja perheessä on yhteinen talous.
Kyllähän se on niin et jos miehellä on 4 läppiä joiden elareita maksaa niin avovaimo on maksamassa niitä yhellä lailla. Meillä esim. miehen rahat ei riitä kattamaan puolia asumiskuluistakaan kun menee ruokkoihin monta sataa euroa kuussa!!!
Tosiaan sympatiat ketjun aloittajalle. Vituttaa välillä kun miehen exä kitisee ja vinkuu rahaa, tietäiski perkele missä köyhyydessä eletään ja lasten harrastusvehkeisiin pitäs vielä olla monta sataa laittaa. Seki akka piruuttaan ostaa oikeen kalliita ku miehen pitää puolet maksaa. Tosin viimeks sanottiin sille että jos ei kysy ENNEN ostamista että onko meillä varaa niin ei makseta yhtään euroa niistä. Tuumataan vaan että mitäs ostit niin kalliit!!
Siis miehelläni on kahelle naiselle lapsia 2 2.
Joo ja joku sanoo että iteppä olet miehes valinnu, niin olenkin. Kaikki olisi paljon helpompaa jos ei pidetä yhteyttä muulloin kuin LASTEN kasvatusta koskevissa asioissa. Onneks nyt on vähän rauhottunu mutta ollu muutama kuukausi ihan hirveetä ku joka perkeleen ilta sen exä latoo viestiä, jos ei vastaa viestiin niin se soittaa!!!
oletkos ajatellut kirjoitella enemmänkin satuja, ihan kirjaksi asti? Heh...
että tuo olisi provo.
Ihan kuin meidän elämästä,mieheni exä on ihan
samanlainen.
Ja näitä tarinoita Suomessa riittää, olisikin provoja.
joka ei hallitse omaa tunne elämää ja provoilemalla ja kuvittelemalla saa keskustelua aikaan, hyvin tulenpalavasta aiheesta! Niin sanostusti varma tärppi, johon otetaan kantaa!
Mikäli kaikki nuo kirjoitusvirheesi ohitetaan, Sinulla taisi olla jokin sanoma? Onneksi kirjoittaja sentään kertoi ja otti kantaa, asiallisesti. Toisin kuin eräät, jotka vain haluavat haukkua täällä foorumilla muita kirjoittajia? (heh...)
kun jollakin on aihe joka herättää keskustelua. Ite olet varmaan montaki tolloa ketjua aloittanut jotka eivät ole ottaneet tuulta purjeeseen muahahah
Oikein mukavaa, että ilmaisit itseäsi sinäkin. Muutamaa asiaa kuitenkin hieman ihmettelen.
Mistä syystä kaivelet menneitä asioita? Tarkoitan sitä, mitä miehesi ja hänen exän välillä on tapahtunut tai ei ole tapahtunut ennen sinua? Eroon ja parisuhteen hajoamiseen tarvitaan aina kaksi, ja syyt ovat kahden ihmisen välistä tietoa, ja heidän välinen asiansa, minun mielestäni. Et kuitenkaan varmaankaan lähde tuomitsemaan vaikkapa ystäväpariskuntaa sen perusteella, mistä syistä he eroavat? Avioliitto oli heidän, ero myös, ja ne asiat eivät mielestäni kuulu muille.
Jokaisella meillä on oma menneisyytemme, ja varmasti jokaisella on omat luurankonsa kaapissa. Oma mennyt avioliittoni ei ole enää tätä päivää, vaan mennyttä aikaa, eikä nykyinen puolisoni ole millään tapaa kiinnostunut spekuloimaan kellekkään, miksi erosin aikanani, ja mistä syistä ja kuka teki mitä. Tietysti asioista on suhteen alussa keskenään keskusteltu, mutta ne eivät vaikuta meidän elämäämme, emme antaisikkaan niiden vaikuttaa. Exät ovat historiaa.... mielestäni. :-)
Ei minuakaan kiinnosta, mitä exäni puolison elämä on ollut ennen kuin hän on tullut minulle tutuksi. Mitä kummaa minä sillä tiedolla teen? Miksi siis hänen pitäisi spekuloida minun menneisyyttäni?
Sitten kun erosta jää yhteisiä lapsia, joudutaan tietysti olemaan exien kanssa jollakin tapaa tekemisissä ja mielellään väleissä, lasten takia. Tiedän myös paljon sellaisia ex-pareja, jotka ovat kovinkin hyviä ystäviä keskenään. Hattua heille!
Ja sitten tulee taas tämä kuvio exien nykyiset. Kuka ei pidä ja kenestä, ja mistä syystä. Ja monella on oma rooli uusperhekuviossa ihan hakusessa, ja pelisäännöt hukassa. Niistä sitten saadaan se sekametelisoppa aikaiseksi, ja kuka kärsii? Lapset.
Itse tein aikanaan selväksi nykyiselleni, mikä on kuvio minun ja exäni välillä. Olemme vanhemmat. Ja eron hetkellä pidin kovasti kiinni siitä, että sen kaiken kaaoksen keskellä asiat puitiin halki, poikki ja pinoon, ettei mitään jäänyt hampaankoloon, ja sovittiin kasvatus ym. asioista. Kaikki menikin (suhteellisen) hyvin, kunnes exäni kumppani päätti sekoittaa pakan. Siitä varmaan jo luitkin.
Teidän (tai sinun?) kohdallasi heräsi kysymys. Olisiko sinun ja puolisosi elämä helpompaa, jos olisit tullut hänen elämäänsä hieman myöhemmin? Ehkäpä miehesi ja hänen exänsä eivät saaneet asioita niin hyvin päätökseen, että molemmat kykenevät jatkamaan erillään, ilman katkeruutta ja ilkeyttä? Mutta ethän sinä ole katkera ja ilkeä, ethän? Sehän ei ollut sinun liittosi, vaan heidän.
Oma puolisoni on tullut eroni jälkeen mukaan kuvioon, jossa on minä, lapsi. Ja tavallaan, lapsen isä. Niin, isä kuuluu kuvioon myös aina tietyllä tapaa, kun on olemassa lapselleen, joka on myös minun. Puolisoni ei ole koskaan hyppinyt exäni silmille, ei astunut hänen varpailleen, ei vähätellyt hänen isyyttään, eikä sekaantunut kasvatusasioihin eikä meidän vanhempien tapaamisiin ja keskusteluihin. Hän itse aikanaan sanoi, että tekisi vain oman elämänsä vaikeaksi, jos aina ajattelisi tuota miestä vain minun entisenäni, eikä lapseni isänä.
Ja mikä puolisoni rooli on tässä kaikessa? Hän elää elämäänsä naisen ja hänen tyttärensä kanssa, ollen sulavasti kasvattaja, muttei vanhempi. Ohjaa, välillä vähän komentaakin, muttei koskaan nouse ylitseni, eikä lapsen isän yli. Eli toisin sanoen: ei koskaan tee tai päätä mitään sellaista, mikä kuuluu ensisijaisesti vanhempien päätöksiin. Siispä, elämme ihan normaalia perhe-elämää, paitsi että hän ei ole lapseni isä.
Ja sinulle nostan myös hattua. Siitä, että osaat olla ihana ihminen miehesi lapsille. Mietin kuitenkin, oletkohan koskaan istunut alas miehesi exän kanssa ja keskustellut asiallisesti? Entäpä jos hän tosissaan ajattelee, että sinä olet osasyyllinen heidän eroonsa, heidän itsensä lisäksi? Minä en koskaan ole saanut mahdollisuutta keskustella exän kumppanin kanssa, vaikka kovasti ehdotin alkuun. Olisin ollut kiinnostunut mm. hänen kasvatustyylistään, miten hän aikoo osaltaan kasvattaa lastani jos joskus aikoo samaan taloon muuttaa. Nyt on sitten myöhäistä, ja tulos tämä.
Aikanaan itse laitoin exäni ja nykyisen pitämään pienen kahvituokion, ja selvittämään toisilleen "roolejaan". Ja se kannatti. Heidän välillään ei ole koskaan ollut ongelmia.
Ja sitten, eikös se ole täysin normaalia, että lapsia pidetään sylissä ja hoivataan muulloinkin kuin murheen hetkellä? Miksi siitä pitäisi erikseen äitiä muistuttaa? Minun huoleni on suuri, sillä lapseni ei saa hellyyttä ja huomioita toisessa kodissaan siten kuin itse sitä tahtoisi saavan.
Ja raha-asioista. Jokaiselle on terve järjenkäyttö sallittua, raha-asioissakin. Kun laitetaan lusikat samaan laatikkoon, tulisi mielestäni olla selvillä, kuka maksaa kodista ulos, ja mitä. Oli kyse sitten elareista, vanhoista lainoista tms. Ja sitten miettiä, kannattaako olla yhteiset rahat vai ei. Jos rahat laitetaan sitten yhteen, niin siinä sitä sitten hymyssä suin maksellaan yhdessä toisen maksuja, ja siitä on sitten muita osapuolia turha enää syytellä. Itselleni jäi erosta 200000mk velat, joita makselen edelleen. Talous on miehen kanssa yhteinen, vaikkakin hän tienaa minua paremmin. Eli toisin sanoen, ja ilkeästi ajatellen, hän on se, joka maksaa vanhoja avioliiton aikasiani, ja vaatettaa ja ruokkii lapseni, enemmän kuin minä. Mutta... jokaisesta asiasta saa riesan ja päänvaivan vain jos niikseen haluaa.
Mutta, sinun miehesi exän raha-asiat eivät saisi olla päänvaivasi, he ovat keskenään aikanaan sopineet (tai riidelleet) elariasiat, ja se, mitä miehesi exä tekee rahoillaan, ei kuulu sinulle ja toisinpäin, eikö niin? Vai oletko sinä mielestäsi tilivelvollinen hänelle, mikäli lähtisit matkoille?
Anna miehesi exän hoidattaa lapsiaan jos hän kokee siihen tarvetta, hän on kuitenkin yksin vailla aikuista jakamassa sen, mitä sinä saat jakaa kumppanisi kanssa. Anna hänen myöskin "lahjoa" lapsiaan, minun tyttärelläni on toisessa kodissa lista tavaroista joita hän ei tule koskaan siellä saamaan. Anna tästä edeskin aikaa hänen lapsilleen, olethan osa heidän elämäänsä. Ja sinunkin käytöksesi vaikuttaa suuresti siihen, miten onnelisia he tulevat elämässään olemaan.
Iloista syksyä ja voimia uusperhekuviossa:-)
hienosta kirjoituksesta, samoja asioita olen kokenut minäkin. Hyvää alkanutta syksyä!
Tämä keskustelu saa oikein tulenleimauksia. ...
Mutta sanokaas miksi uuden miehen entisen liiton lapsista ei saisi pitää? Onko se jotenkin epänormaalia? Siis jos kerta menee lapsien kanssa hyvin, niin miksi heille ei saisi rakentaa kakkoskotia. Ei kaikkien kodeissa entisen liiton lapset nuku lattiapatjalla.
Meillä ainakin kaikki lapset ovat saaneet omat sängyt ja lelukaapit. Lapsella tulee olla sija uudessa perheessäkin.
Rakastan mieheni lapsia ihan siinä kuin omianikin. Surullista on kuitenkin huomata se suru, joka mieheni sisimpään syntyy aina kun lapsista joutuu eroamaan tapaamisien jälkeen:(
Sitä samankaltaista surua en tietenkään tunne, kaihoa tietysti kun koti hiljenee osasta lapsia.
Kyllä se on rikkaus, että lapsia on saman katon alla tasavertaisesti, vaikka sitten enempikin.
Pidän miesystäväni lapsista(2 lasta eri liitoista,toiselle miesystäväni yh.),ja kun näen miten suru iskee miehen ylle pienimmän lähtiessä viikonlopun jälkeen kotiinsa...ikävöin miekin tuota pientä ihmistä.Niin ovat valloittaneet nuo lapset minutkin.Itsellä on 5 lasta, saman arvoisia ja rakkaita ovat nuo kaikki lapset...omat ja lainatut!
tosta noin vain antavat lapsensa vieraan "syliin"! En koskaan voisi omia lapsiani loukata noin syvästi. Mun lapset pistäsivät vastaan, ja suuttuisivat mulle oikein olan takaa, jos edes ehdottaisin et hei menkääs vieraan naisen luokse! Edes käymään he eivät ole halukkaita, jos minä en olisi mukana.
Heillä on olemassa vain yksi koti, eikä edes mummolaa tunne kodikseen vaikka sielläkin aikoinaan on öitä viettäneet.
En vain jaksa ymmärtää, miksi ne naiset niin kiihkeästi veisivät toisten ihmisten lapset??? Minä en ikinä suostuisi luopumaan omistani, eivät hekään minusta.
Kyllä äidillä on oikeus vielä sanoa ja määrätä missä lapset aikaansa viettää ja kenen kanssa, ei siihen muilla ole sanomista.
Voi että! Eihän kukaan "vieras nainen" ole lapsia viemässä! Kirjoituksesi kuvastaa juuri sitä käsittämätöntä asnnetta, jota en todellakaan ymmärrä.
Naiset, samat äidit kuten sinäkin, jättävät lapsiaan päiväkotitätien syliin. Siellä saattaa nainen vaihtua hyvinkin usein. Sekin on tavallaan vieras syli.
Niaset, samat äidit kuten sinäkin, tilaavat lastenkaitsijoita mitä erilaisimpia kanavia käyttäen. Eikö sekin ole vieras syli? Usein kaitsija on tuiki tuntematon, ehkä jopa tottumaton teini, jos käyttää esim. babysitter- palveluja.
Avioerolapsen isän luona ei ole vieras nainen, siellä on mahdollisesti miehen uusi puoliso, kumppani, joka tulee tutummaksi ja tutummaksi ajan myötä. Ja lapsen iästä riippuen jopa todellakin merkittäväksi kasvattajaksi hänkin. Hän ei ole vieras syli, vaan se syli, johon kivutaan sohvalla puolittain isän sylin kera. Se sama syli, joka on kenties paikkana kun luetaan iltasatuja kaikille muillekin yhtäaikaa. Se sama syli, johon kivutaan laastarin laittoon...
Ja ennen kaikkea, ei se ole teiltä äideiltä pois, jos lapsen elämässä on tasavertaisuuden ja turvallisuuden tunne myös isän kodissa.
Ja jos psykologisesti katsotaan, lapselle ei ole terveellistä itsenäistymisen ja itsetunnon kehityksen kannalta riippua symbioosissa äitiinsä imeväis- ja taaperoikää pidemmälle. Lapselle tulee sallia siis myös muut ihmissuhde kontaktit kuin oma äiti. Siis niin toveri (lapsiin) kuin aikuiskontaktit (muihin läheisiin).
Ei lapsi ole teitä hylännyt, jos hän joka toinen viikonloppu tuntee olonsa hyväksi isän kodissa ja myös siis isän kumppanin luona.
Päiväkodit ja koulut ovat asia erikseen, niitä tarvitaan ja aikoinaan tarvin itsekin, tunsin hoitajat myös vaihtuvat.
Kyllä se isän nainen on aina vieras, ei mitään sukua lapsille. Meillä ei koskaan ole heitä tarvittu, eikä tarvita, koska minä olen olemassa, ja lapsilleni tärkeä. Ihan puistattaa, jos sellainen ilmestys olisi jossain vaiheessa kuulunut meidän elämään, hui!
Jos minä en lapsilleni riitä, se on asia sitten erikseen, mutta niin kauan kun lapseni hyväksyvät minut niin heillä ei ole isän naisiin minkäänlaista tarvetta. Jompi kumpi joku nainen, tai oma äiti, molempia ei voi olla.
Meillä onnekseni lapseni ovat järkeviä nuoria, ja ymmärtävät että oma äiti on paras.
Olisi järkyttävää jo sekin, että kun laspeni menisivät naimisiin ja saisivat omia lapsia, en voisi nähdä omia lapsenlapsiani! Vaan joku vieras nainen pyörisi siinä heidän ympärillään kuin hai. En tahdo menettää mitään mikä kuuluu minulle, muttan jos lapset haluavat se on sitten vaan hyväksyttävä ja heidät kokonaan unohdettava, mitä itse on aikaan saanut. Vielä sitä pelkoa ei ole, lapseni ovat ymmärtäneet kantani.
Mutta tämä on vain minun ratkaisu että kaikki tai ei mitään, joku muu voi olla onnellinen että muut huolehtivat että itse saa vaan olla. Minä en. Tein perheen itselleni en jaettavaksi kenenkään vieraan kanssa.
...Sillä eihän lapset tarvitse sitten todellakaan vierasta miestäkään. Onhan heillä oikea isä. Eli älä missään nimessä tuo kotiisi sänkyäsi ketään vierasta miestä jakamaan. Elä vain entisen miehesi muistolle ja pyhälle äitiydellesi. Kyllä, sehän oli ratkaisusi!
mies jättää! Minulla on oikeus uuteen suhteeseen, koska en jättänyt ketään, en lapsia enkä miestäni.
Mutta jos ukko jättää tai vieras nainen tulee väliin, niin se on jo niin suuri loukkaus meitä kohtaan, että olisi anteeksi anto moiselle jos hyväksyisi uuden naisen! Sitä ei voi tehdä.
En ymmärrä sitä, että entinen perhe saa jäädä kuin nalli kalliolle, sitten otetaan uusi nainen ja halutaan vielä ottaa lapsetkin!!! Kuvitellaan että lapset hyväksyy kaiken kieron pelin, mitä aikuiset tekee. Meillä ei tehdä niin, ei lapseni ole kiertotavaraa, ne ovat ja pysyvät minun lapsina, niin kauan kuin itse tahtovat. Sitten se on asia erikseen jos haluavat minusta eroon, sillon olen varmasti tehnyt jotain väärin, mutta vielä ovat pysyneet luonani.
Ai niin, totta kai se on eri asia. Olisihan se tosiaaan reilu peli, että miehesi - huom. entinen miehesi- ei saa missään tapauksessa ottaa rinnalleen ketään. Mutta sinä- jätetty- sinä saat toki ottaa uuden miehen ja varmaan se onkin parempi isäkin - lapsillesi. (@*#) Kieroa peliä, mutta missäköhän???
lasten jakamisesta! Ex mies saa ottaa vaikka kymmenen naista, se on sen asia, mutta sillon lapset pysyy mun luona tai ovatkin pysyneet, siinä ei ole ongelmaa.
Eihän hän niiden naisten aikana ole edes lapsiaan vuosiin kaivannutkaan. Olishan se outoa jos yks kaks lapseni jättäisivät taakseen minut,joka on heidät kasvattanut lähes yksin hoitanut pienestä pitäen, isin heiluessa naistensa kanssa. Muuttaisi ouon naisen ja isän luokse noin vain!!! Hei haloo, kyllä jotain järjestystä täytyy olla, ettei eletä ihan kuin elo pellossa.
Ei saa aliarvioida lasten fiksuutta, hekin ymmärtävät ja tuntevat.
En vain pysty jakamaan lapsiani kenenkään vieraan kanssa. Sehän pilaisi lasteni elämän ja sitä en tahdo. Tuntisin itseni tosi huijatuksi. Ensin kasvatan ja maksan elämisen, ja yks kaks, ei olisikaan enää mitään ja ketään!!!
että lasten "jakaminen" lapsia pilaa. Jos sinulla on vahvat suhteet lapsiis, ei heitä kukaan voi sinulta "viedä" vaikka asuisivatkin välillä isänsä luona.
Anna lapsillesi elämyksiä, kokemuksia. Anna lapsillesi vahva itsetunto, silloin he ovat aina "sinun" olivat sitten yötä kenen luona tahansa.
Heillä on kaikki mitä tarvitsevat minun luona. Vain isä puuttuu, mutta omasta tahdosta. Se ei ole minun ja lasteni vika.
Meillä on vahvat suhteen lasten kanssa, ja sitä ei kukaan uusi nainen meidän elämässä särje. Jos se särkyy, lapset saavat mennä missä olo on parempaa kuin minun luona. Turha tulla vinkuu takasin kotiin, jos huonosti kohdellaan tai huonosti menee. Kerran jos lähtee, lähtee lopullisesti minun elämästäni.
Sama henkilö kuin aikaisemminkin : "jos lapseni pitävät ex-mieheni naisesta ja sanovat sitä äitipuoleksi, niin voivat saman tein haudata minut"- vinkuja.
Tämä kirjoittaja on tyyppiesimerkki siitä kuinka katkera onkaan jätetty nainen. Mies on ottanut eron ja hän on joutunut kasvattamaan lapset yksin. Ja joutunut, koska ei anna kenenkään muun niitä edes kasvattaa. Hän pitää lapsistaan kiinni kynsin hampain, kuin ne olisivat omaisuutta. Omaisuutta, joka joutuessaan toisen käsiin, on jotenkin heti leimaantunut toisen omaisuudeksi. Ja äiti kun ei halua enää lapsiaan takaisin, jos ne jostain syystä sattuvat pitämään toisesta naisesta... lukekaa aikaisempia äiti/äitipuoli- juttuja, sama vinkuja sielläkin.
"" En jaksa ymmärtää äitejä jotka tosta noin vain antavat lapsensa vieraan "syliin"! ""
Tulehan tänne sanomaan että tieten tahtoen loukkaan lastani syvästi!!!!!!!
"Vieras nainen" kun tulee lapsen elämään, ryhdyttyään yhteiseloon lapsen isän kanssa, niin siinä ei juuri lapsen äidin mietteitä kysellä. Et suostuisi luopumaan omistasi, niin, mutta katsos kun lapsilla on tapana olla kaksi vanhempaa!!! Voiko pakottaa toista vanhempaa luopumaan??
Ja minulla, äitinä, EI ole YKSINoikeus sanoa ja määrätä missä lapseni aikaansa viettää, joten hän on kaksi viikkoa kuukaudessa "vieraan sylissä" halusin minä sitä tai en. Enkä tosissanikaan ikipäivänä haluaisi!!
Onneksi olkoon, olet ilmeisesti yksinhuoltaja, tekstistäsi päätellen lapsesi tietävät tasan tarkkaan mitä mieltä olet heidän isästään ja isän uudesta puolisosta, ja sinun mielipiteesi on lastenkin mielipide. Luoja paratkoon jos tahtoisivatkin viettää enemmän aikaa isän kanssa...
Minä EN ole yksinhuoltaja vaan lapsestani on yhteishuoltajuus, exäni vaimoineen käyttäytyy usein törkeästi lastani kohtaan, lapselle olen kertonut mikä on mielestäni väärin häntä kohtaan, mutten koskaan, en koskaan, ole haukkunut isää tai hänen vaimoaan lapselle, en pahaa sanaa sanonut. Vaikka monesti mieli tekisi, sitä en kiistä. Yritän selvittää tilannetta sosiaaliviranomaisten avuin, en mustamaalaamalla ja sekoittamalla lapseni päätä.
Omasta kokemuksesta kerron: Mikään ei ole pienelle lapselle kamalampaa, kuin se, että omia vanhempia,tai heidän puolisoitaan, olivat sitten kuinka epätäydellisiä hyvänsä, lapselle haukutaan.
Mutta, älä sinä tule tänne syyttelemään, että lapsia työnnetään "vieraiden syliin"!! Tuskin kovin moni niin tekee, ellei ole lain sanelema pakko!!!!!!!!!!!!!
Ja minun lapseni ei ole koskaan luopunut minusta.
nimeltään, ja lääkkeet on taas jäänyt ottamatta, hyi sinua lissu!!!
Vai ei kysellä, eipä tietenkään kyynärpäätaktiikalla vaan rymistätte väkisin lasten elämään niinkö?
Meillä se ei ole onnistunut, eikä onnistu. En vaan voi hyväksyä, ja sen lapsetkin ymmärtävät, eivätkä loukkaa minua.
En ole käskenyt isän luopumaan, olen käskenyt häntä aikanaan enemmän huomioimaan lapsia, mutta kun ei se asia ole mennyt perille! En ruikuttamaan ala.
Isä on aina tevetullut lasten elämään, tottakai. On mullakin isä.
Mutta se että isälläni olisi ollut joku nainen, sitä en olisi hyväksynyt. En olisi voinut loukata äitiäni niin paljon! Ei tarvikkaan, sillä yhdessä ovat edelleen.
""kyynärpäätaktiikalla vaan rymistätte väkisin lasten elämään niinkö?""
Anteeksi nyt vaan, mutta minä en ole rymistänyt lapseni elämään, sillä olen hänen biologinen äitinsä, ja ainoa sellainen.
Ja ahaa, sinä siis koet sen loukkaavaksi SINUA kohtaan, jos exälläsi on uusi nainen ja lapsesi hyväksyisivät hänet? Saako tässä kohdassa nauraa...?
Pitäisiköhän sinunlaistesi naisten avioon mennessä sitten mainita puolisolle, että jos tässä joskus ero tulee, niin mies ei sitten sen jälkeen koskaan saa olla elämässään onnellinen, eikä saa hankkia itselleen uutta elämänkumppania. Tai sitten miehelle tulee sinusta iso ongelma, sillä et tahdo, että lapset ovat missään tekemisissä uuden puolison kanssa. Ja lupaat tietysti saman toisin päin!
Omalla isälläni on ihana ihminen rinnallaan, ollut yli 20 vuotta, ja hän ei ole KOSKAAN leikkinyt äitipuoltani, ei äitiäni. Pidämme toisistamme kovasti, ystävinä. Ja hän on rakas myös lapselleni. En ole koskaan kokenut loukkaavani omaa äitiäni olemalla tekemisissä isäni, ja sitä kautta luonnollisesti hänen puolisonsa kanssa. Paha mieli minulla olisi siitä, jos isäni olisi, äitini tyrannisoinnin ja uhkailun vuoksi, elänyt yksin nämä kaikki vuodet. Onneksi ei näin ole, eikä äitini ole tyranni.
Nimittäin, kun vanhempani ovat päätyneet eroon, he ovat silloin eronneet ja sillä selvä, heille ei kuulu toisen tekemiset eikä seurustelut / avioitumiset sen jälkeen. Mutta mikäli isäni puoliso olisi kohdellut minua kaltoin, olisin toivonut vanhempieni tekevän asialle jotakin. Mutta sellaista ei koskaan ole tapahtunut.
Omalla tyttärelläni on nyt elämässään nainen, joka tosiaankin kuvittelee mitä ilmeisemmin olevansa tytön äiti kaksi viikkoa kuukaudesta, hän päättää lapseni asioista täysvaltaisesti, juuri kuulin että oli käynyt jopa opettajan kanssa vanhempainkeskustelussa!!!! SE on äidin varpaille astumista, ei se, että on lapsen isän puoliso ja hyvä aikuinen lapselle.
ja minä lastemme äitinä, en salli ketään ulkopuolista lastemme elämään, ja sille ajatukselle en voi mitään. En muuta ajattelutapaani toisten takia.
Exäni ymmärtää kantani, ja on antanut täyden tuen.
Minä olen lastemme äiti, ja sitä tosiasiaa ei muuta mikään.
Mun puolesta mies voi vapaasti etsiä naisia vaikka kymmenen joka sormelle, ei liikuta minua enää, enkä ole vastuussa hänen tekemisistään.
Kunhan pitää sopimuksestamme kiinni.
sopimuksessa on aika paljonki.
nimittäin noin sekopäistä sopimusta ei voi kellekkään langettaa... olet kyllä varmasti TOTISESTI lastesi äiti myös silloin, kun he alkavat elää omaa elämäänsä ja löytävät ensimmäisiä omia seurustelukumppaneita... huh huh. Sitten voitkin siirtyä täältä jonnekkin "me häirikköanopit" palstalle.
Ja millaisen perhekuvan sinun lapsesi kehittävät? Tai millaiseksi ajattelevat parisuhteen? Jollet anna heidän nähdä vanhempiensa elävän onnellisessa parisuhteessa. Lapsi ei ole tyhmä, vaan aistii varmasti sinun katkeruutesi. Katkera sinun täytyy ollakkin, kun et tahdo exäsi olevan onnellinen ja silti isä lapsilleen...
Meillä tyttö ylpeänä juuri kehuskeli kaverilleen, miten äiti ja piip pussailee kun ne lähtee töihin ja se on kivaa kun ne tykkää toisistaan. Ja kaveri siihen, että kun mun vanhemmat ei ikinä pussaa. Niin. Että onnellinen se voi olla se uusperheen lapsikin... ja minun mieheni ei silti leiki olevansa tyttöni isä.
Kiitos kirjoituksestasi!
Mietin myös tuota, että onko isän uudella kodilla lupa edes olla kiva paikka lapselle/lapsille? Vai tuleeko siitä suurempi ongelma lapselle, jos hän alkaa pitäään isän uudesta paikasta, koska äitinsä kokee sen uhaksi?
Meillä on miehen kautta lapsi ja itselläni kaksi. On luonnollista, että minä omien lasteni kanssa touhuilen, sitä ei tunnu kukaan kyseenalaistavan, ei lasteni biologinen isä saati kukaan muu.
Mutta jos esimerkiksi autan mieheni lasta läksyissä tai lataan hänelle pelin puhelimeen tai satun pesemään likaisen myssynsä, niin...
Lapsi saa siitä kärsiä äitinsä toimesta???
Voi sitä pelokasta katsetta, joka lapsen silmissä viivähtää kun ehdotan jotain kivaa, samaa kuin omillenikin, sillä hän joutuu miettimään ensin mitä äitinsä siitä sanoo?
Minun puhelinnumeroni tai lasteni puhelinnumeroita ei saa olla hänen puhelimessaan, vaikka olisikin luonnollista, että hänellä olisi muitakin puhelinnumeroita kuin isänsä turvanaan liikkuessaan isänsä paikkakunnalla. Jos minä haen lasta junalta, joutuu hän aina soittamaan ensin isälleen ja isänsä minulle yksityiskohdista.
Voi, että tuntuu jotenkin pahalta, kun itse yrittäisi vaan olla yhtä kiltti kuin omilleenkin. Mutta tuntuu, että ei ole edes lupaa olla kiltti?
Entä jos kieltäytyisin näistä asioista? Sanottaisiinko sitten, että voi kun olen julma ja epätasapuolinen???