Tangonystävänä (hyvin laajasti ymmärrettynä) intouduin Huvilatelttaan kuuntelemaan Tuomari Nurmion (ja salaperäisen Kongontien Orkesterin) ensikonserttia, jossa kotimaisen tangon olemus pistettiin uusiksi. Jo ennen konserttia lehtiartikeleissa Nurmio lupasi pitäytyä tangon suomalaisessa olemuksessa pysysen erossa argentiinalaisesta tangosta. Näin tapahtuikin. Siitä huolimatta sekä välikommenteisaan, että itse tulkinnoissaan Tuomari korosti, että tango on lattarimusaa, siinä täytyy olla tulta ja tunnetta.
Minun lisäkseni muukin yleisö selvästi hyväksyi "tangouudistuksen". Argentiinalaisen tangon ystävänä kelpuuttaisin kyllä mukaan sikäläisetkin vaikutteet.
Kongontien orkesteri oli loistava. Ainoa vanha tuttu minulle oli Antero Jakoila, mutta minähän en ole ollenkaan suomalaisen kevyen musiikin tuntija. Olisin halunnut mukaan vielä harmonikan soittajan tai jopa bandoneonistin.
Musiikki oli pääosin loistavasti tanssittavaa, mutta minä pysyin pois kaaoottiselta lavalta, jossa lavaetiketistä ei ollut tietoakaan.
Jään odottelemaan levyä.
Minun lisäkseni muukin yleisö selvästi hyväksyi "tangouudistuksen". Argentiinalaisen tangon ystävänä kelpuuttaisin kyllä mukaan sikäläisetkin vaikutteet.
Kongontien orkesteri oli loistava. Ainoa vanha tuttu minulle oli Antero Jakoila, mutta minähän en ole ollenkaan suomalaisen kevyen musiikin tuntija. Olisin halunnut mukaan vielä harmonikan soittajan tai jopa bandoneonistin.
Musiikki oli pääosin loistavasti tanssittavaa, mutta minä pysyin pois kaaoottiselta lavalta, jossa lavaetiketistä ei ollut tietoakaan.
Jään odottelemaan levyä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.