Muistatteko aikaa, kun haettiin kirjeenvaihtokavereita? Eikun ilmoitus Pellervon nurkkaan, Suosikkiin tms.
Minulla oli ulkomailtakin useita kavereita, joiden kanssa vaihdettiin yleensä aika pintapuolisia kuulumisia. Kielitaito kehittyi jne.
Vieläkö teillä on ihan oikeita kirjeenvaihtokavereita? Vai hoidetaanko jutut meilillä?
Ei sitä tänään kai olisi aikaa, eikä kovin viitseliäisyyttäkään kantaa kirjeitä postilaatikkoon asti. Kun on niin kätevä tämä netti.
Minulla oli ulkomailtakin useita kavereita, joiden kanssa vaihdettiin yleensä aika pintapuolisia kuulumisia. Kielitaito kehittyi jne.
Vieläkö teillä on ihan oikeita kirjeenvaihtokavereita? Vai hoidetaanko jutut meilillä?
Ei sitä tänään kai olisi aikaa, eikä kovin viitseliäisyyttäkään kantaa kirjeitä postilaatikkoon asti. Kun on niin kätevä tämä netti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
armeija aikana useampia. Silloisen tyttöystävän, serkkutytön ja yhden tuntemattoman leidin kanssa tuli kirjoiteltua paljonkin.
Tuolta ajalta ja tyttöystävien jäljiltä jäi kaksi korillista kirjeitä, jotka oli hmm... puolipakko hävittää kun menin naimisiin ;-) Nyt kyllä jälkikäteen harmittaa.
mutta aivan pakko kysyä: miks piti hävittää. Jokaisella on menneisyys; - ei poista tämän päivän arvoa
Olihan tuo aivan typerää tuhota tavallaan omaa menneistyyttään, mutta niin paljon tyhmää tuli nuorena muutoinkin tehtyä. Minulle nuo kirjeet eivät olleet ongelma, mutta muille tuntuivat...
Näin jälkeenpäin ajatellen eihän niissä elämää kummempaa sisältöä ollut ;-)
Kirjeiden kirjoittaminen oli lempiharrastukseni ja haalin kirjeystäviä melkoisen kasan lähinnä Suomesta sekä muutaman Englannista.Kaikki ovat hävinneet taivaan tuuliin. Kirjeitä minulla oli kaksi isoa pahvilaatikollista vanhempieni varastossa, kunnes eräänä kesänä hävitin ne kaikki.
LÄhettelen joskus etanapostia ja pidän siitä, että saan kortteja. Olenhan postikorttiharrastuksestani täällä ennenkin vouhkannut...ja meilailen päivittäin mieluummin kuin soittelen.
Kirjeenvaihto ystäviä oli ympäri suomea mutta nyt ei ole yhtään.
oli paljonkin kirjekavereita.
Enää ei ole, valitettavasti.
Kirjekavereita oli aikoinaan ja voi sitä ihanuutta, kun kirje oli tullut, kun tuli koulusta tai töistä kotiin.
Nyt olen hakenut (edes) mailikavereita, mutta taidan olla ihan liian tylsä ja tasapainoinen tyyppi, sillä muutamien kanssa kirjoittelu on alkanut mukavasti, mutta sitten se hidastuu ja hiidaastuuuu ja h i d a s t u u ja loppujen lopuksi ei vastausta tipahda.
Surullista, mutta näin se vaan on.
pidä vireyttä yllä.kirjoitele niitä näitä.luulen että se onnistuu.pidän peukkuja sinulle.
älä masennu.
hitaasti hyvä tulee.
Oli miulla, mm. yks poika Nigeriassa, jonka nimen muistan vieläkin.
Olen ollut hyvän ystäväni kans kirjeenvaihdossa noin 20 vuotta ja molemmilla kaikki kirjeet ja kortit tallessa. Ennen niitä kulki useammin, nyt harvemmin, eilen just laitoin viimeeks kirjeen.
Asumme kaukana, molemmilla työ ja lapset, joten ei voi tavata montaa kertaa vuodessa. Kirjeissä sit ruoditaan elämää ja piirrellään vielä lisäks kaikenlaisia tapahtumia. Mukavaa!!!
Mulla oli parikymmentä kirjekaveria, ympäri Suomea ja Hong Kongissa yksi. Oli tyttöjä ja poikia ja säästin kaikki kirjeet kunnes kakka-aivoinen ex-mieheni pakotti minut polttamaan ne kun oli raukka niin mustasukkainen. Kyllä harmittaa vieläkin kun suostuin. Mitähän kuuluu sille Karille, Hannulle, Pekalle, Stanleylle, Lea-Annelle, Pirjolle, Sirpalle,.......