Onko muita jotka välttelevät terveyskeskuksia / sairaaloita ym.
Itselläni on lähtenyt liikkeelle lapsuuden ikävistä kokemuksista. Olen 22-vuotias enkä käytä mitään terveydenhuollon "palveluita", koska ahdistun kyseisissä paikoissa. En voi sietää neuloja. Luomenpoistokin tuntuu ajatuksena mahdottomalta. Haluan säilyttää kontrollin omaan kehooni enkä halua kenenkään "sorkkivan" itseäni.
Tämä ongelma varjostaa elämääni, halusin tai en.
Onko kohtalotovereita? Onko kukaan päässyt yli? Kokemuksia terapiasta tms?
Itselläni on lähtenyt liikkeelle lapsuuden ikävistä kokemuksista. Olen 22-vuotias enkä käytä mitään terveydenhuollon "palveluita", koska ahdistun kyseisissä paikoissa. En voi sietää neuloja. Luomenpoistokin tuntuu ajatuksena mahdottomalta. Haluan säilyttää kontrollin omaan kehooni enkä halua kenenkään "sorkkivan" itseäni.
Tämä ongelma varjostaa elämääni, halusin tai en.
Onko kohtalotovereita? Onko kukaan päässyt yli? Kokemuksia terapiasta tms?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei!
Jollain tavalla oon kokenu samaa. Nimittäin pelkään toimenpiteitä. Mullakin ahdistaia kokemuksia lapsena.Tosin mulla on iso syy myös paniiikkihäiriö, että ei pääse kesken pois.Ja myös tuo oman kontrollin tarve..
Eräs asia auttoi vaivaan, vaikka tuntuu, että taas tulossa takaisin. Mutta se auttoi kun oikeasti joutui tilanteeseen, että pakko olla sairaalassa ja selvisi sekoamatta. Tosin kyllä aika seonnut oon jo ajat sitten;), mutta kuitenkin.
Nimittäin...jouduin nokkakolariin..ja eiku ambulanssilla sairaalaan. Ja silmäluomen tikkausta(pari pistosta sattuneista syistä ilman puudutusta), kipsausta, liikkumatta makamista. Myös sitä sun tätä pistoksia ja tippaletku. (pelkäsisn tippaletkua ennen hirveesti, kun sellasta ei ole aiemmin ollut ja luulin,e ttä pitääkö siinä olla ihan paikallaan, repiikö se ihoa jos liikahtaa ja sattuukose shirveästi:vastaus ei. Se oli aika huomaamaton, vaikka välil siirelltiinkin paikasta toiseen ja myös ite liikuttelin kättä sen verran, mitä murtunut luu salli. Asian autto myös, että oli aika mukavia hoitajia. Joten, sairaala on ok, jos on pakko olla.
Ajattelen aina että jos joutuisin tajuttomana sairaalaan (esim. kolarin tms takia). Koska tajuissani sinne en menisi..
- Niin ajattelen aina että karkaisin sieltä. Ja läheisille ihmisille olen joskus sanonut, että lupaathan auttaa mua karkaamaan, jos joskus joudun..
En suostuisi kyllä että mulle tippaa laitettais, ellen olisi jossain lääkehumalassa.
Vaikka ensisijaisesti suhtaudun tippaan vihamielisesti siksi, että pidä siitä että "kehooni tunkeudutaan" jollain neulalla. (En pidä neuloista muutenkaan) mutta toisekseen myös siksi, että tipan mukana verenkiertoon voi sujauttaa mitä vaan aineksia.
Tulevaisuus ahdistaa, koska tiedän että harva täältä terveenä kuolla kupsahtaa..