Tätä palstaa kun olen lueskellut, on mieleeni noussut tämä kysymys jatkuvasti! Onko oikeasti sairaanhoitajaa, joka rehellisesti sanoo viihtyvänsä työstä ja jos on, niin missä työskentelee?
Kaikille alalle tulijoille kun toitotetaan täällä heti, että kannattaa miettiä vielä toisenkin kerran..
Kaikille alalle tulijoille kun toitotetaan täällä heti, että kannattaa miettiä vielä toisenkin kerran..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Silloin, kun hakeutuu alalle, on mielessä sellaiset asiat kuin: Haluan työskennellä ihmisten, en koneiden parissa, haluan auttaa ihmisiä jne.
Työn suurin rasite on mielestäni se, ettei kukaan ole koskaan tyytyväinen kuitenkaan. Alalla työskennellessä kaikki kultaus katoaa nopeasti. Vaikka miten hyvin yrität toimia, saat päivittäin kuunnella negatiivista arvostelua.
Onhan se ymmärrettävää, että sairaat ihmiset ja huolestuneet omaiset eivät tietenkään voi olla iloisia ja hyvällä tuulella, mutta kyllä on psyykkisesti raskasta hoitajalle. Yrittää pysyä vuodesta toiseen empaattisena ja hymyilevänä, kun niskaan tulee niin paljon p...aa koko ajan.
Sitten on toki nämä "vastuu painaa" -asiat sekä työympäristön yleinen henki / viihtyvyys ja työn fyysiset rasitukset eli paljon nostelua ym. ja vuorotyö, mitkä alentavat työn viihtyisyyttä. Oma selkä jomottaen on raskasta raahata samaa mummoa wc:hen kuudennen kerran tunnin sisällä.
Kyllä työssä viihtyäkkin voi. Itse viihdyn parhaiten silloin, kun saa kiitosta ja sen voimin jaksaa jatkaa.
Silloin ei tahdo jaksaa, kun saa oikein paljon "huoritteluja" ym. tahallaan kiusaamista ja passattavaa. Ei kai siinä kukaan terve ihminen viihdy.
Itse viihdyn työssäni, kyllä.
Olenko tyytyväinen työstäni maksettavaan palkkaan, työmäärään, sijaisten saatavuuteen, en.
Oikeasti siis siinä työssä ei ole mitään vikaa, tämänhetkisissä olosuhteissa taas on paljonkin korjaamisen varaa.
Tällä hetkellä toimistoapulainen, jonka työnkuvaan kuuluu kopiointi ja postitus, tienaa kk:ssa saman verran kuin sairaanhoitaja teho-osastolla (polilla, leikkurissa, vanhainkodissa, ambulanssissa, psykiatriassa jne) peruspalkkana.
Tulevaisuudessa, jos epäkohdat saadaan kuntoon, toivotan kaikki uudet, oikeasti tästä työstä innostuneet opiskelijat alalle. Sairaanhoitajan työ on mielenkiintoista, antaa mahdollisuuden valita monesta erikoisalasta, työssä usein pääsee perehtymään omaan erikoisalaansa syvällisesti - koulutuksen ja kokemuksen kautta. Työ on ihmisläheistä, vastuullista ja paikasta riippuen - itsenäistäkin. Jokainen sairaanhoitaja tekee työtään omannäköisesti - oman persoonansa kautta.
Mä teen töitä huumepuolella, työkokemusta karttunut myös päihdepsykiatriasta ja nk.kolmois-neloisdiagnoosi-potilaistakin.
Tällä hetkellä teen järjestöpuolella kriisityötä huumeidenkäyttäjien ja heidän läheistensä parissa.
Tykkään työstäni todella paljon.Tietenkin palkka työn vaativuuteen nähden on kehno,mutta toisaalta saan työstäni irti paljon sellaista joka antaa onnistumisen kokemuksia.
Jonkin verran kyse on musta työpaikan valinnastakin.Olen itsekin tehnyt aiemmin töitä mm.psykiatrisilla osastoilla ja kotihoidossa.Mä olen löytänyt oman juttuni, mutta kaikki saatu työkokemus on pelkkää plussaa ja hyödyttää aina jollakin tavalla.
Eli kyllä mulle on ainakin töitä riittänyt aina, heti valmistumisesta asti ja jo opiskelijanakin.Mä olen tosin todella aktiivisesti luonut suhteita ja pitänyt itseäni esillä.Kun olen tiennyt mitä etsin olen sen myös löytänytkin!
Mä taidan olla sellainen luonnonoikku, mä olen niiiin onnellinen että saan tehdä tätä työtä. Kyse ei ole mistään valmistumisen jälkeisestä alkuhuumasta työelämässä, vaan töissä olen puurtanut jo vuosia...
Palkka-asiaan en ota tässä kantaa, sillä suurin osa meistä hoitoalan ihmisistä on varmaan siinä seikassa samaa mieltä.