Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Elämää masentuneen omaisena?

    Löytyykö muita, jotka ovat loputtoman väsyneitä elämään masentuneen rinnalla? Siskoni sairastui vaikeaan masennukseen 3 vuotta sitten ja minä ja pikkuveljeni olemme siitä lähtien joutuneet elämään siskomme sairauden varjossa. Mitä ikinä teemme, haaveilemme, sanomme tai toivomme, pitää aina muistaa, ettemme vahingossakaan toimi siten, että siskomme masennus pahentuisi. Oikeastaan emme pikkuveljen kanssa tee enää nykyisin mitään. Käymme koulua ja katsomme telkkaria. Emme itke emmekä naura. Koskaan emme voi tietää, millä fiiliksellä siskomme on ja siksi joudumme aina olemaan kusi sukassa, ettei meidän mielialamme pahenna siskomme masennusta. Suoraan sanottuna olen täysin kyllästynyt tilanteeseen!!! Haluaisin ELÄÄ kuten muutkin ikäiseni nuoret :(
    2405
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    omaa elämää, ei se siskonne masennus siitä pahene, ehkä vain parantuu jos käyttäydytte ihan normaalisti.
    Ei muuta kuin vauhtia elämään ja normaaleja käytäntöjä, niinkuin muillakin.

    Äänestä

    Heei.
    Masennus on diagnoosi, joita lääkärit käyttävät.
    Sinä olet sisko, ja läheinen ja kohtelet siskoasi kuten siskon kuuluu, ihmisenä .
    Eli diagnoosit lääkäreille ja sairaaloihin ja ME muut kohtelemme sairastunutta kuten ketä tahansa muuta ihmistä. IHMISENÄ!
    Olen sitä mieltä että hyssyttely ja vaikeneminen vain pahentaa sairautta,paluu arkeen ja "vertaisena"
    pitäminen parantaa ja antaa itse varmuutta kelle tahansa. Mietipä itsekin kuinka mukavalta tuntuu ,kun sinulle puhutaan asioista avoimesti ja suoraan tuijottamatta sitä millä tuulella nyt satut olemaan!

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Kusi sukassa kirjoitti:

    Löytyykö muita, jotka ovat loputtoman väsyneitä elämään masentuneen rinnalla? Siskoni sairastui vaikeaan masennukseen 3 vuotta sitten ja minä ja pikkuveljeni olemme siitä lähtien joutuneet elämään siskomme sairauden varjossa. Mitä ikinä teemme, haaveilemme, sanomme tai toivomme, pitää aina muistaa, ettemme vahingossakaan toimi siten, että siskomme masennus pahentuisi. Oikeastaan emme pikkuveljen kanssa tee enää nykyisin mitään. Käymme koulua ja katsomme telkkaria. Emme itke emmekä naura. Koskaan emme voi tietää, millä fiiliksellä siskomme on ja siksi joudumme aina olemaan kusi sukassa, ettei meidän mielialamme pahenna siskomme masennusta. Suoraan sanottuna olen täysin kyllästynyt tilanteeseen!!! Haluaisin ELÄÄ kuten muutkin ikäiseni nuoret :(

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu