Minusta tuli yh-äippä, kun poikani oli 10 kk, nyt 2,5 vuotta. Eron tullessa muutin vanhalle kotipaikkakunnalla ja menin uuteen työhön eli poika siis tarhaan 10 kk vanhana. Uusi työ on vaativaa, nk. normaalit työajat ei riitä vaan töitä täytyy usein tehdä iltaisinkin ja viikonloppuisin. Nyt tuntuu, että olen aivan poikki ja tajuankin sen, että nykyinen työ ei kerta kaikkiaan sovi tähämn elämäntilanteeseen. Välillä tuntuu, että kerta kaikkiaan illalla ei jaksaisi muuta kuin maata sohvalla. Ja samalla on syyllinen olo, että ei jaksa touhuta kaikkea lapsen kanssa. Lapsen isä asuu 200 km päässä ja tapaa poikaa joka toinen viikonloppu minun luonani käytännön syistä. Väleissa ollaan, mutta eihän tämä tapaamisratkaisu tietenkään paras mahdollinen ole. Samantyyppisessä tilanteessa olevat, kertokaahan mistä löydälle jaksamista?
yh-äitiys ja töissäkäynti
väsynyt
8444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tuo pakko tehdä ylitöitä on niin kovin suhteellista. Pakkohan ei ole, mutta ne vaihtoehdot voivat olla aika karuja..
Kannattaa kuitenkin nyt laittaa asioille tärkeysjärjestys ja toimia sen mukaan. Kukaan ei jaksa äärettömyyteen joustaa ja venyö ilman lepoa. Tilanne ei ole lapsellekkaan oikein. Omaa aikaa ja vapaata töistä nyt vaan jos suinkin onnistuu!
Joo, eihän kukaan ylitöihin tietysti voi pakottaa. Nykyinen työni vaan on luonteeltaan sellaista, että jos siinä meinaa olla, niin ei voi esim. ajatella osittaista hoitovapaata. Tämä on myös suoraan sanottu työpaikalla. Jos olisi töissä 6 h päivässä niin sitten saa tehdä työt illalla kotona. Konsulttimaailma on aika karu ja kova suoraansanottuna enkä koe sitä omakseni enää. Kuukausittainen laskutus on ainoa asia, jota katsotaan eikä siinä valitettavasti riitä ymmärrystä elämäntilanteelle. Oma esimies ei paljon sympatiaa tunne ja syyllistää jopa siitä jos ei osallistu nk. vapaa-ajalla oleviin asiakastilaisuuksiin. Vaihtoehtona onkin sitten alan ja työpaikan vaihto, joka taas uuvahtaneena tuntuu ponnisteluja vaativana. Ja elämäntilanne velkoineen on sellainen, että ei voi vain heittäytyä tyhjän päälle.
Lapsi on tietysti tärkein ja onneksi esim. vanhempani asuvat paikkakunnalla ja ovat tarpeen mukaan apuna. Kyllä on silti muutaman kerran itku päässyt, kun olen soittanut äitini hoitamaan sairaana olevaa lasta kun itseä odottaa vaikka joku koulutusporukka, josta ei vain voi jäädä pois soittamalla aamulla, että enpä nyt pääsekään. Itku siksi, että oikea paikka olisi lapsen kanssa kotona.
tyäelä'män lait ja asetukset on ihan kivoja, mutta käytännössähän niitä ei kukaan pysty lopulta vaatimaan noudatettavaksi kirjaimellisesti jos työnanatja haluaa niistä poiketa ns vapaaehtoisella pakolla..
Ystävälläni on sellainen tilanne että hän joutuu lykkäämään koko perheen perustamista muutamalla vuodelal vaikka kell tikittää koko ajan kriittisiä vuosia lähemmäs. Heillä on uudelleen järjestelyjä ja uusi paikka voi olla jopa parinsadan kilsan päässä jos niin tahdotaan toimia sillä sinnekkin on jonkun mentävä. Lähelle pääsystää on kova kisa ja kaikki keinot sallittuja ja poissaolevalle jää luonnollisesti rippeet.. Koita nyt siinä sitten tukea!
Useamman lapsen äitinä hain tannoin työpaikkaa jossa suoraan kysyttiin se suuri ja luvaton kysymys perheen koosta nyt ja tulevaisuudessa. Pokkana kerroin sen olevan nyt tässä vaikka yritys oli koko ajan päällä ja kun paikan sain en sinne menyt koska tuskimpa mikään perheeseen liittyvä olisi onnistunut yhtään sen helpommin kun asetelma oli jo tuollainen. Omassa työssäni pnneksi joustetaan ja venytään ja pyritään löytämään kaikille sopivia ratkaisuja vaikka se harvinaista onkin. Onneksi ei olla raha-maailmassa..
Eli kommenttini vaihtoehtojen karuudesta osui pitkälti oikeaan? Huonoista vaihtoehdoista ei halua kukaan valita sitä vähiten huonoa..
arki. Rahat ei millään tahdo riittää ellei käy töissä. Kodinhoidon tuet on niin minimaalisia että nipinnapin perustarpeet saa hoidettua. Sitä ön työn kun työn jälkeen niin rättiväsynyt ja pitäis kotiasiat sekä lapsetkin hoitaa. Itse olen kokenut samaa, olen jaksanut olla (kahden jo aikuisen lapsen kanssa) töissä välillä, kunnes uuvuin ja lopetin työn teon-olin sitten työttömänä kotona, kuten arvata voi tulojakaan ei sitten herunut muualta kuin sos.sta, se oli nöyryyttävää siihen aikaan.
Sitten syntyi iltatähti lapsonen (eri isälle) ja samat asiat toistuivat. Lähdin työelämään hieman myöhemmin eli kun lapsi täytti 3 v. Muutaman kuukauden olin työelämässä ja hirveä tressi sekä uupumus tuli ja lisäksi päässä katkesi verisuoni, joten työt oli jätettävä. Sairauteni jälkeen en ole ollut työelämässä mutta koville otti kun yksin pää paketissa yritin hoitaa taloutta. Lapsen isä työkiireiltään auttoi sen kun kerkesi. Nyt lapsi on jo kohta 10v. ja voimat loppu yhä ja mietin mistä saisin voimaa lähteä työelämään, voimavarani on minimaaliset. Riittää kun jaksan kotityöt ja olla koululaisen kanssa.
Lapsesi on pieni nyt ja tarvitsee sinua. 10 vuoden päästä asia on jo toinen.
Asiat täytyy laittaa tärkysjärjstykseen. Kyllä sitä töitä kerkiää enemmän tehdä myöhemmin. Itse teen 6h päivä töitä. Toimeen tullaan ihan hyvin. Minulla on 2 lasta ja olen yh. Jos tuntuu että raha ei riitä niin menoja karsimaan.
Kuolinvuoteella on turha odotella pomoa käymään, lapsen sinne jokainen haluaa hyvästejä jättämään.
kysäseppä pomoltasi, josko jhän antaisi sinun tehdä vain päivävuoroja...ainakin siskollani pomo ymmärsi täysin(vaikkei siskoni yh olekkaan)että lasten ollessa pieniä, on hyvä olla iltaisin ja viikonloppuisin kotona, varsinkin kun mies on viikot joko kokonaan poissa tai tekee pitkää päivää..sitten et tee yhtään ylitöitä..haet asumistukea(jos et ole jo hakenut)ja jos ei rahat siltikään riitä, niin rohkeasti vaan sosiaalitoimistoon...tilanteessasi, luulisi että edes hieman apua löytyisi..ja sitten vaan karsimaan kaikesta mistä voi...leivot itse leivät(kun aikaa on?)ja teet itse soseet ja sopat..ja jos on mahdollista laittaa lapsi hoidettavaksi esim siskollesi, isovanhemmille tms kenelle ei tarvitsisi maksaa(jos siis sisko on kotona tai lapsen isovanhemmat)hoidosta...kyllä se siitä..vaikka varmasti vaikeeta onkin..
On ihan laissa. Eli Kela maksaa 70 euroo/kk ja työpaikka maksaa 70% palkasta. Niillä pitäis tulla toimeen ja työaika 30 tuntia / vko.
Hae sitä, ni saat vie puoli vuotta ottaa vähän rennommin, teet töitä esim. ma-to ja sit kolme päivää vapaata.
oikeus jäädä toki on, mutta työnanatjalla on kuitenkin se viimeinen sana asiaan eli jos on sitä mieltä ettei voi sitä myöntää niin ei myönnä. Syyksi riittää toiminnan luonne tai työtehtävät sen suuremmin erittelemättä..
Laki asiasta koskee lähinnä kelan ehtoja maksaa tukea..