Onko kenelläkään muulla kokemusta valtavasta turvattomuuden tunteesta, joka ilmenee suunnattomana
ahdistuksena? Erityisesti yksin nukkumaan mennessä iskee valtava ahdistus ja paniikki!
Ilmeisesti varhaislapsuudella on jotakin tekemistä emotionaalisen turvattomuuden tunteen kanssa.
ahdistuksena? Erityisesti yksin nukkumaan mennessä iskee valtava ahdistus ja paniikki!
Ilmeisesti varhaislapsuudella on jotakin tekemistä emotionaalisen turvattomuuden tunteen kanssa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Elä höpsi,
toivois olevan...
aiheellisiakin pelkoja (exä oli psykopaatti:(()
Pyhäkoulussa lapsuudesta jäi mieleen eräs asia.
Jeesus sana on ihmeellinen, sitä kun sydämestään avukseen pyytää, ei tule pettymään, sen lupaan.
Terveyskeskuksen lääkäri auttaa, jos lääkitykseen on tarve, hae rohkeasti apua.
Minä hain tässä mainitsemassani järjestyksessä ja asiani on todella nyt hyvin, eipä olisi pahimman ahdistuksen aikana uskonut.
jeesus se vasta ahdistaakin, pitäis olla niin hemmetin täydellinen. vähemmästäkin ahdistuu ja menee viimeisetkin unen rippeet. (taas yksi päivä takana jona en onnistunut olemaan täydellisen hyvä ja synnitön)
Ei sinun tarvitse olla täydellinen. Jeesus oli täydellinen ja kun uskoo Häneen saa synnit anteeksi ja on Hänessä täydellinen.
Ei sitten muuta!
Ystävällinen huomautus. Siis Jeesus kuoli ja kärsi rangaistuksen meidän puolesta siksi, että emme pysty olemaan täydellisiä, sellaisia, jota Jumala vaatii.
Eli älkää nyt arvokkaat ihmiset ahdistuko siitä, että pitäisi olla täydellinen. Tietenkin pitäisi, mutta ei pysty.Siksi on sovitutyö.
Ja yhdyn hänen kanssa mielipiteeseen, joka sanoi, että Jeesus auttaa. Oikeasti, minkä rauhan Hän tuokaan suurimipienkin ahdistusten keskellä!
Ihana ja kunnioitettava Jeesus!
jotta siellä Raamatussa Jeesus todella sanoo: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat." Syvällistä. Hyvä, kun tuntee tarvitsevansa parantajaa ja 'täydentäjää'. Niin pitääkin olla, elä sinä Aloittaja sure.
Sinun ikäluokkaa, minulla oli justiinsa tuollaista. Juuri noin kamalaa. Siinä tuli tunne, että hajoaa, sekoaa, hukkuu. Mua auttoi pisaran verran sekin, että tuntemani naapuri veti vessan! Se ääni, joka kuului, konkretisoi naapurin olemassaolon alakerrassani, helpotti tuskaa! - Sitten, hmmm, minun totuuden tahden tarvitsee myös sanoa, että saatuani tulla uskoon ennen 30 vuottani, tuo hirveä turvattomuuden tuska hävisi! On pysynyt poissa - vuosikymmenet. Se, mitä tuo joku jo sanoi, oli minullakin SEN JÄLKEEN sitten käytössä, siis jotta huutelin (tosin kuiskaillen) vain 'Jeesus, Jeesus', kunnes nukahdin. Se nimi, se sana piti olon helpompana ja sain nukahdettua. Lääkityskin minulla ahdistuneisuuteen oli ihan kunnolla, mutta silti, turvattomuutta se ei vienyt. Samoista syistä minullekin oire tullut, kuin Sinulle. Terapiatkin on käyty.
Nykyjään voin suht. hyvin, ei ääri-pahoja tiloja, joskin kroonista masentuneisuutta. No jaa, se on mun tautini sitten, yritän jaksaa elää sen kanssa. Yritän käsitellä sitä yhdenvertaisena fyysisten sairauksien kanssa.
- Toivon, että pääset turvattomuutesi ytimiin ja että saat siltä 'pään katkaistua', sillä tuollainen pelko-tuska, joka varsinkin illalla hyökkää päälle, on kamala! Varmaan saat muitakin vastauksia, vastauksista yhdessä miettimällä päässet eteenpäin, saanet tukea, sympatiaa, ainakin. Tosin, sorry, et vielä ihan turvaa...
Tiedän kyllä ahdistukset, turvattomuuden, pelot, tyhjyyden tunteen. Ja voin kertoa omasta puolestani että uskonto ei ole kaikkien vastaus. Siitä on varmasti apua jos itse uskot niin, mutta sama pätee aika moneenkin asiaan. Mulla on suurelta osin myös lapsuudesta lähtöisin nämä tunteet, ja uskonto on yksi suurimmista aiheuttajista... mutta se on pitkä tarina... ei siitä siis sen enempää. Kehoitan vaan sinua rohkeasti pyytämään apua, jos oikeasti tunnet sitä tarvitsevasi. Kyllä ne terveyskeskuksen lääkärit kuuntelevat kun tarpeeks vaan juttelee omasta olotilasta. Jos vaan jaksaa, kannattaa ottaa itse mahdollisimman paljon selvää asioista ja ihan kysyä lääkäriltä mahdollisuuksista esim. terapiaan.
Mullakin on joskus aivan hirveen ahdistunut ja turvaton olo. Se tulee yleensä levossa ja silloin hengitys kiihtyy aivan hirveesti ja haukon henkeä. Kerran heräsin keskellä yötä ja 5 minuutin ajan hyperventiloin aivan täydet..
Uskon kyllä Jumalaan mutta tässä tapauksessa se voi auttaa jaksamaan mutta ei se mun tuntemusta poista.
Kun tulee valtava ahdistus ja paniikkikohtaus, ei siinä auta oikein mikään... Tuntuu, ettei saa henkeä ja maailma kaatuu. Erityisesti oudossa paikassa yksin oleminen on todella vaikeaa....
Älä jää yksin ongelmiesi kanssa, hae rohkeasti apua... kun kerta kuulostaa siltä että kärsit asiasta todella paljon. Itse soitin terveyskeskukseen ja kerroin että on ahdistanut todella paljon monta päivää putkeen, ettei tiiä miten päin olis ku on niin tuskallista... siitä se sitten lähti rullaamaan. Ja jos sulla on mahdollisuus, niin puhu mahdollisimman paljon läheistesi kanssa asiasta... yksin asiat paisuu ja paisuu... niin mulla ainakin käy. Mulla on välit äidin kanssa lähentynyt todella paljon kun olen oikeasti alkanut juttelemaan sille.
...tunnen nuo tunteet..mutta kokiessani niitä ei ollut mitään mistä olisin kiinni ottanut...tarrauduin siis uskontoon..en kuulunut siihen joukkoon,tulin ulkopuolisena,mutta myöhemmässä vaiheessa kyllä löysin elämälleni srk-kin sisältöä.Olen nyt tajunnut,että olen joutunut olemaan tilassa nimeltä deprsonalisaatio ja derealisaatio...täältä netistäkin löytyy,mutta psykologi ei tätä tilaa mulle ole kertonut,oivallus on aika uusi..olen jo keski-ikäinen,tähän ei ole löydetty ihan tarkkaa syytä,mutta lapsuuten on varmaan mentävä.Jos löydät tuolta psykologian keskusteluista suomi 24.fi tuolla Depersonalisaatio nimellä juttuketjun,löytyy sieltä myös linkki mitä se on.Katso,onko siinä sinun tuskaasi.Voin antaa sen linkin,mutta se ei välttämättä tässä toimi vaan toista kautta.Tila on pelon pelko,omasta itsestä vieraantumien.http://www.saunalahti.fi/msiivola/omia/deprsonalisaatio.html
linkki..kirjoitin koko sanan ilman e-kirjainta siis http://www.saunalahti.fi/msiivola/omia/depersonalisaatio.html