Äiti herää klo 6.00, ruokkii kissan ja koiran, laittaa kahvin tippumaan ja puuron puurokattilaan. Juo kahvia, notkuu aamulehden yllä.
Isä herää 6.30, syö aamupalan, lähtee töihin.
Äiti herättää koululaiset, jotka menevät kahdeksaksi. Kyselee kuulumisia, hoitaa pienimmille aamupalat, vatteet, liikuntavarusteet,isommat menevät pyörällä kouluun, mutta 7-vuotias on vietävä autolla, koska ei jaksa kävellä 3 kilometriä klo 7 aamulla.
Äiti ulkoiluttaa koiran, koska haluaa olla hetken yksin raittiissa ilmassa. Huolehtii sen jälkeen isommista ja pienemmistä lapsista, aamupalat, pukee pikkuisen.
Ulko-ovella äiti vilkaisee itseään peilistä, no, saa kelvata ja vaatteet on oikeinpäin päällä. Patistaa pikkuiset mukaansa, kiinnittää auton turvavöihin, hakee vielä sisältä kerhorepun, johon pitää laittaa eväät ja mehun.
Äiti vie pikkuiset perhepäivähoitajalle, jonka kanssa ei tänäänkään ehdi vaihtaa muuta kuin moikat. Iso poika jatkaa vielä auton kyydissä kaupunkiin asti kouluunsa.
Äiti tulee töihin klo 9.00, täytyy muistaa ssnoa miehelle, että auton lasinpyyhkijä ei toimi!
Töissä palavereja toisensa perään, puhelimet soi, asiakkaat vaativat keskittymistä, pitäisi jossain välissä soittaa kotiin.
Äiti soittaa kotiin klo 10.15, mutta sieltä ei vastata, no kaipa se tyttö lähti sitten kouluun, vaikka valitti aamulla vatsavaivoja?
Töissä on tavallinen päivä: töitä on paljon. Tarkkana pitää olla joka minuutti. Äiti ehti syömään klo 14.10, ruokala oli jo kiinni, mutta hän haki lähikaupasta jogurtin ja banaanin.
14.30 poika soittaa kotoa, olen kotona, mitä ruokaa? Katso jääkaapista, sanoo äiti. Kyllähän hän tietää, että poika osaa itsekin katsoa jääkaapista, haluaa kaiketi kuulla äidin äänen ja jutella kuulumisiaan. Äiti juttelee hetken pojan kanssa hiljaisella äänellä, ettei pomot kuulisi. Sitten puhella haluaa myös toinen poika, äiti joutuu sanomaan, kuule nyt en ehdi, jutellaan illalla, jooko? Vaikka tietää, että asia on sitten jo vanha, eikä poika sitten enää juttele.
Isä pääsee töistä 15.30, hakee pikkuiset päivähoidosta klo 16.05, ajelee kotiin. Potkii kengät jalastaan, vippasee työvaateet likapyykkiin ja rojahtaa sänkyy päikkäreille.
Lapset napsauttavat telkkarin päälle, etsivät syötävää, nahistelevat ja leikkivät kissan kanssa.
17.00 isä soittaa äidille, missä viivyt, täällä on nälkä, maito on loppu ja margariini. -Olen vielä töissä, olen juuri lähdössä, käyn kaupan kautta, sanoo äiti.
17.50 äiti kotona kauppakassien kanssa. Lapset riemuitsevat, kertovat juttujaan, minä ensin, eikun minä! Äiti purkaa kassejaan jääkaappiin, onko jätskiä? Miksei? Isä on onneksi keittänyt perunoita, siihen lihapullia ja salaattia. Olkaa hyvä! Jätskiä jälkiruuaksi.
enempää en ehdi nyt kirjoittaa, että ehdin töihin tänäänkin. Äiti pääsee nukkumaan iltaisin yleensä noin 24.00.
Isä herää 6.30, syö aamupalan, lähtee töihin.
Äiti herättää koululaiset, jotka menevät kahdeksaksi. Kyselee kuulumisia, hoitaa pienimmille aamupalat, vatteet, liikuntavarusteet,isommat menevät pyörällä kouluun, mutta 7-vuotias on vietävä autolla, koska ei jaksa kävellä 3 kilometriä klo 7 aamulla.
Äiti ulkoiluttaa koiran, koska haluaa olla hetken yksin raittiissa ilmassa. Huolehtii sen jälkeen isommista ja pienemmistä lapsista, aamupalat, pukee pikkuisen.
Ulko-ovella äiti vilkaisee itseään peilistä, no, saa kelvata ja vaatteet on oikeinpäin päällä. Patistaa pikkuiset mukaansa, kiinnittää auton turvavöihin, hakee vielä sisältä kerhorepun, johon pitää laittaa eväät ja mehun.
Äiti vie pikkuiset perhepäivähoitajalle, jonka kanssa ei tänäänkään ehdi vaihtaa muuta kuin moikat. Iso poika jatkaa vielä auton kyydissä kaupunkiin asti kouluunsa.
Äiti tulee töihin klo 9.00, täytyy muistaa ssnoa miehelle, että auton lasinpyyhkijä ei toimi!
Töissä palavereja toisensa perään, puhelimet soi, asiakkaat vaativat keskittymistä, pitäisi jossain välissä soittaa kotiin.
Äiti soittaa kotiin klo 10.15, mutta sieltä ei vastata, no kaipa se tyttö lähti sitten kouluun, vaikka valitti aamulla vatsavaivoja?
Töissä on tavallinen päivä: töitä on paljon. Tarkkana pitää olla joka minuutti. Äiti ehti syömään klo 14.10, ruokala oli jo kiinni, mutta hän haki lähikaupasta jogurtin ja banaanin.
14.30 poika soittaa kotoa, olen kotona, mitä ruokaa? Katso jääkaapista, sanoo äiti. Kyllähän hän tietää, että poika osaa itsekin katsoa jääkaapista, haluaa kaiketi kuulla äidin äänen ja jutella kuulumisiaan. Äiti juttelee hetken pojan kanssa hiljaisella äänellä, ettei pomot kuulisi. Sitten puhella haluaa myös toinen poika, äiti joutuu sanomaan, kuule nyt en ehdi, jutellaan illalla, jooko? Vaikka tietää, että asia on sitten jo vanha, eikä poika sitten enää juttele.
Isä pääsee töistä 15.30, hakee pikkuiset päivähoidosta klo 16.05, ajelee kotiin. Potkii kengät jalastaan, vippasee työvaateet likapyykkiin ja rojahtaa sänkyy päikkäreille.
Lapset napsauttavat telkkarin päälle, etsivät syötävää, nahistelevat ja leikkivät kissan kanssa.
17.00 isä soittaa äidille, missä viivyt, täällä on nälkä, maito on loppu ja margariini. -Olen vielä töissä, olen juuri lähdössä, käyn kaupan kautta, sanoo äiti.
17.50 äiti kotona kauppakassien kanssa. Lapset riemuitsevat, kertovat juttujaan, minä ensin, eikun minä! Äiti purkaa kassejaan jääkaappiin, onko jätskiä? Miksei? Isä on onneksi keittänyt perunoita, siihen lihapullia ja salaattia. Olkaa hyvä! Jätskiä jälkiruuaksi.
enempää en ehdi nyt kirjoittaa, että ehdin töihin tänäänkin. Äiti pääsee nukkumaan iltaisin yleensä noin 24.00.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ovat?kerroit vain yhden lapsen iän..ovatko tyttöjä vai poikia??