Intohimoa työhön?

Yleensä toimii se, että päättää omalta kohdaltaan tehdä työnsä hyvin ja näkee oman työnsä tulokset osana kokonaisuutta. Ja se että lepää tarpeeksi, kuntoilee ja syö terveellisesti.

auttaa aika paljon. Joka työstä löytää jotain mielekästäkin.

vastaus ongelmaasi.

Aseta itsellesi Tavoitteita työssäsi,
yritä kehittyä, uudistua.

Mieti mikä tekee päivästäsi mielenkiintoisen,
miten itse voisit vaikuttaa työviihtyvyyteesi,

ja Tee parhaasi.

Muista hymyillä Ulos- ja SisäänPäin ;D

Hyviä Työpäiviä ;D

Elikkä, jollei ole työ mielekästä, ei siitä myöskään nauti!
Nimim, työstään tykkäävä, ja aamulla iloisena sinne menevä!

Että mennessäsi työhön varaat sille tarpeeksi aikaa..

ja sitten unohdat ajan kulun kokonaan.

Kiire pois. se on kirosana. ja yllätysyllätys......
kaikki onkin paljon nopeammin valmiina kun kuvittelitkaan. Koskaan en sovi esim tapaamisia työpäivän jälkeen. enkä koskaan sano koska tulen kotiin. tietävät että työ ottaa sen minkä ottaa, tulen sitten kun työt on tehty...vaikka huomenna/tai ensi viikolla.

kun olet oikein aikaansaava, se innostaa seuraavalle päivälle...jotainhan jäi kesken.....

Et ole väärällä taululla. Puhut tärkeästä asiasta ja otsikkosi "Intohimo" ei voisi paremmin kuvata sitä, mikä ihmiselle täällä on tärkeää.

Äitini nimittäin kuoli kuusi päivää sitten ja kävin tänään tsekkaamassa ekaa kertaa sen jälkeen jonkun vastauksen tuonne yhteiskunta -osastolle kirjoittamaani kommenttiini. Vilkaisin sitten nämä uudet topicit ja tällaisessa tilanteessa, kumma kyllä, intohimo oli aihe, joka tuntui olevan samalla rauhoittava, aito ja rehellinen. Kai se sisälsi myös ilon.

Olen itse ollut samalla alalla melkein 20 vuotta. Tänä syksynä olen sitten lähtenyt "maailmalle", ilman katkeruutta, mutta ilman kaipaustakaan.

Anteeksi, kun teen oletuksen, mutta saman niminen henkilö on juuri sillä alalla töissä, jossa itse olin. Tässä tapauksessa: Alamme ihmiset ovat usein juuri tuollaisia kuin sinä. Kyetäksemme antamaan jotain inhimillisesti arvokasta me koemme olevan tarpeen myös avata itseämme jakaen niin iloa kuin murhetta muiden kanssa - sinä ihan tällä kansallisella forumilla.

Se on oikein. Mitä enemmän uskaltaa jokapäiväiseen työhönsä liittyviä ongelmia jakaa, sitä enemmän pysyy omalla - ja työtoverien kartalla (muita karttojahan ei paljoa tarvitakaan).

Annoin itselleni kerran vuodessa luvan vastata kysymykseen "Tätäkö minä haluan?" ja otin myös vastuun kielteisen vastauksen seurauksista. Kun päätös alasta luopumisesta sitten tuli, niin ajatukset tulevaisuudesta olivat varmaan olleet pikkuhiljaa tehneet alitajunnassa omaa hakuaan ja suunta uuteen elämään alkoi piirtyä.

Taas olettaen, että olet "alan mies": En ole koskaan tavannut sinua henkilökohtaisesti, kuullut vain juttuja kyvykkyydestäsi ja energisyydestäsi. Kun näin sinut telkkarissa, kuvani sinusta muuttui aika paljon.

Olin kuvitellut, että tuollainen alansa huippu vaatii myös muilta intensiivisiä työsuorituksia ja auringon kanssa kilpaa hohtavia tuloksia. Niitä, joita nykyään vaaditaan, muuallakin kuin Jokerien johtoportaassa.

Sitä et vaatinut. Sinä vaadit anteeksiantoa. Et kuitenkaan itsellesi. Sinä tiesit, että mitään hyvää ei synny, jos ei ole armoa. Sinä vaadit, että me kaikki annamme anteeksi itsellemme. Yritämme rohkeasti uusia asioita. ja hyväksymme sen, että yrittäessämme parhaamme saavuttaa tavoitteemme joskus epäonnistumme.

Se ei ole kovin trendikäs vaatimus. Ja tässä kovien vaatimusten maailmassa juuri se vaatimus, jota ei noudateta. Kuitenkin sen kautta - ja vain sen kautta syntyvät myös ne huipputulokset.

Näin ollen ei myöskään liene kovin suuri yllätys, että tuollaisten ajatusten esittäjä kysyy tänä päivänä "Mistä intohimoa työhön?"

Oli kysymys sitten henkilökohtainen hätähuuto tai retoriseksi tulkittava yhteiskunnallinen keskustelunavaus, niin se kohdistuu joka tapauksessa samaan osoitteeseen - meille kaikille.

Kun itse viime keväänä vastasin kysymykseen "En mistään", mustavalkoiselta kuulostava vastaus pitää sisällään itse asiassa ehkä muun ohessa juuri kokemani, vuosien kuluessa tapahtuneen muutoksen työolosuhteissani, joka sai minut jättämään muutenkin vaativan työn.

Jokainen kokee tietysti ilman tulosajatteluakin joskus työnsä intohimottomana ja monin muin tavoin negatiivisena. En itse oikein osaa sanoa kysymykseesi muuta kuin sen, että kuuntele sydämesi ääntä. Se sanoo, jos syytä jonkinlaiseen breikkiin on. Se voi olla sairasloma, vuorotteluvapaa tai työtehtävän tai jopa alan vaihto. Jos se niin sanoo, niin se antaa sinulle myös motivaation, jolla löydät uusia haasteita. Olethan jo osoittanut olevasi hyvä työntekijä - olitpa sitten kuka tahansa.