Itselläni vajaa kaksi kuukautta laskettuun aikaan, töistä olen nyt äippälomaan asti saikulla... välillä masentaa nii hitosti loputtomat päivät, kun ei riitä tekemistä, ja eikä kaikkea jaksa enää tehdäkkään ison mahan kanssa, aika on pitkä.. ja itku herkässä, eilenkin vollotin monta tuntia, kun mies sanoi leikillään jotain painoon viittaavaa. Oksettaa katsoa peilistä, kun sieltä näkee vaan jätti-turvonneen valaan, joka paikka on turvoksissa. Ja aina voisi vain nukkua, ensin 14h yöunta ja sit parin tunnin päikkärit. Liikkuminen on inhottavaa liitoskipujen kanssa, päivittäiset kävelyretket teen hampaat irvessä. Ja sit se valtava huoli vauvan terveydestä, onko kaikki hyvin? mites sit kun se syntyy? pärjätäänkö? ja jos ei muutamaan tunttin tunne liikkeitä, niin olen jo aivan varma et jotain vialla. Kysynkin nyt teiltä kanssasisaret, koetteko te mtn tälläistä, vai olenko ainoa???? Veikkaann että hormonit säätelee pitkälti tätä olotilaa, mutta en nauti enää tästä yhtään!
Loppuraskaus
miten muila?
6866
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
juu samanlaista se on tääläkin ollut inhotti varsinkin nyt kesäaikaan katsella kun kaikki on niin rantakunnossa ja nättejä ja tuntui vaan enemmän siltä että itse on ihan hirveä ja iso. mutta toisaalta eihän tämäkään ikuisuutta kestä ja me kannetaan sisällämme jotain ainutlaatuista ja upeaa. itselläni onneksi on laskettuun aikaan enään 8 päivää ja hirveen tuskanen olo kyllä on ja kävely ei todella ole mitään herkkua. tossa aikasemmin myös itkeskelin vähän väliä kaikesta ja tuntui ettei vaan mikään ole hyvin ja vieläkin pelottaa mitenhän tulen tuon pienenkanssa pärjäämään mutta pakko se on vaan koittaa uskoa itseensä ja jaksaa. hänen vuokseen koitan jaksaa vielä loppuun asti ja eihän ne lapsetkaan aina pikkuisia ole. tämä on nyt tätä harvinaista herkkua mitä tässä koetaan. :). mutta koita nyt jaksaa tee jotain mistä tulee hyvä olo.
kuulostaa meinaa aika tutulta.Olen kans vajaan kahden kuukauden pässä lasketusta ajasta ja juuri jäänyt kotiin(ensin kesäloma)ja tekemisen puute on kamalinta..yksin ei meinaa aika kulua ja ei jaksa loputtomiinkaan kierrellä kaupoissa tms.Mulla onneksi koira jonka takia mentävä ulos vaikka ei aina tosin jaksais millään..varsinkin tämä ainainen helle ja kuumuus alkaa tekee hulluksi.On ollut sellanen kestohiki päällä jo koko kesän ja loppua ei näy..mutta eiköhän kohta helpota,tsemppiä sulle odotukseen!
tarvitse tehdä mitään. Ihan oikeasti. Vauvan kanssa ette voi tehdä yhtään mitään omia juttuja, edes vessassa ei voi yksin käydä. Omaa aikaa ei tule olemaan seuraavaan vuoteen. Ei suihkussa käyntejä silloin kun tarvitsisi, ei ruokaa jos vauva tarvitsee juuri silloinkin jotain, ei harrastuksia, ei kauppareissuja (vauva saattaa hyvinkin alkuunsa häiriintyä ja hermostua aina kun kotiovi sulkeutuu...), ei sähköpostin lukemista, saati kirjan lukemista, ei siivousrauhaa... Oikeasti vauva-arki on todella raskasta ja sitä omaa aikaa kaipaa ja muistelee kaiholla. Eikä muuten yhtään auta, että vauva on NIIN ihana ja hartaasti toivottu.
kamalaa, minkälaisen kuvan nimimerkki antoi vauva
ajasta. vessaan ei voi mennä yksin,ei kauppaan,
ei tehdä mitään...
jos minulla olisi ollut esikoisen kanssa tuollaista, en kuuna päivänä olisi jaksanut tehdä
toista.
ei ihan todellista kuvaa antanut, että älkää nyt hyvät ihmiset pelästykö moisesta puheesta.
ei ihme, että synnytyksenjälkeinen masennus
on yleistynyt, jos äiti alkaa käyttäytyä noin.
on ihan itsestä kiinni alkaako hysterisoimaan
vauvan kanssa ja seisooko koko ajan vaavin
vieressä katsomassa josko kenties jotain
tarvitsisi.
itse pystyin kyllä käymään yksin vessassa,
suihkussa ja kauppaankin kyllä pääsin kun oli
tarvis.
sain syödä kun oli nälkä, ettei tarvinnut vauvan takia nälkää nähdä he he.
Mua ahdistaa joka päivä, varsinkin, kun olen kotona. Töistä olen ollut jo jonkin aikaa poissa ja aika käy pitkäksi. odotan, että lapsi syntyis niin ei olis tekemisen puutetta. Olen päivät jumissa kotona kello 14-22, kun meillä on vain yksi auto ja bussit ei kulje, kun parikertaa päivässä. Aika kuluisi nopeammin, jos pystyisi täysillä toimimaan, mutta kaikki touhuaminen hengästyttää. päivän piristykset on kun rupeen kattoo telkkaria ja vauva rupee potkiin ja möyriin masussa. Harmittaa, kun en pystynyt oleen töissä pidempään. Odottajan aika on pitkä...
Minulla 14päivää laskettuun aikaan. Muuten voin hyvin paitsi turvotus ja pirullinen migreeni vaivaa.