Tuli tuossa mileen, että onko useissa kameroissa olevevista kuvanvakaimista jotakin haittaa jos sitä ei tarvitse, esim. hyvässä valossa pienellä zoomilla? Tai siis, miksi sen muuten voi kytkeä pois yleensäkään?
Huonontaako kuvanvakain kuvaa?
Keen
192730
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tuo heikennys on niin mitätöntä luokkaa, että sillä ei ole pokkareissa minkäänlaista merkitystä.
( Ainoastaan järkkäreiden huippulaseilla on kuulemma jotain eroa, niissäkin tuskin havaittava )
Vakaaja kuitenkin kuluttaa virtaa, joten kannattaa kyllä kytkeä pois akkujen säästämiseksi.
Käytettäessä jalustaa kuva voi joissakin tapauksissa tulla paremmaksi kun vakain kytketään pois päältä. Käsivaralla kuvatessa siitä on hyötyä. Sen takia on mahdollisuus kytkeä se päälle, tai pois
Useissa kalliin luokan objektiiveissa on itsessään kuvan vakain helpottamassa erikoisesti kuvaamista pitkillä ulottuvaisuuksilla. Myös niissä se voi olla päällä, tai pois.
Vähemmässä valossa sen merkitys korostuu.
Totuus vihdoinkin.
keikkuva kenno tai linssi ????
Gyroskoopii vakain olisi ainut hyvä mielestäni..
Tuossa nyt vähän eri kuvaamisesta mutta kuitenkin..
http://www.digivideo.org/phpbb2/viewtopic.php?p=1720429&sid=b6429f24fbedfeb5ae88344a8b6d0f05
"keikkuva kenno tai linssi ???? "
Mä olen kennon kannalla. Syy: edullisuus verrattuna saman tekniikan ostamiseen moneen kertaan.
"Gyroskoopii vakain olisi ainut hyvä mielestäni.."
Mun mielestä ei. Oletko katsonut gyrokiikareilla koskaan? Jos kokeilet joskus, ymmärrät heti miksi tekniikka ei ainakaan sellaisenaan toimi valokuvausvälineissä. Toimivat mainiosti keikkuvassa paatissa, mutta niitä on hankala suunnata pystysuuntaisella liikkellä paikasta toiseen.
ps. En tiedä varmasti, mutta olettaisin että sähköinen kuvanvakain tarkoittanee vakaajaa jossa ei ole mekaniikkaa lainkaan, eli kuvaa siirrellään datatasolla nopeassa välimuistissa.
Käteen ja käynnistä se.. Sitten koitat käännellä niin meinaa väkisin hidastaa kääntämistäsi.
Polkupyöräkin pysyy pitkälle pystyssä pyörien kekipakovoiman ansiosta.
Ja lopuksi panssarivanujenkin tykin vakaajassa on gyroskooopi joka pitää.... kylläkin sähköisesti piipun suunnattuna kohteeseen vaikka vaunulla ajaa töyssyistä ja vaikka kurvailee..
Mutta tämä taisi jo mennä lähelle tuota optista kuvanvakainta koska siinä on tunnistin ja kääntäjä erikseen..
http://www.vmpk.fi/forum/index.php/topic,5358.0.html
http://www.saunalahti.fi/vpv/saatajat/kuvat/tahtimoottoripyora.jpg
Tätähän mä just ajoin takaa. Oliskohan se sitten etu että kameraa ei saa helposti käännettyä silloin kun se pitää saada tehtyä? Kuvittele käteesi kamera joka venkoilee minne sattuu kun liikuttelet ja kääntelet sitä. Ei hyvä sanon minä. Entä poistaako rälläkän kiven pyörintä rälläkän tärinän? Tuskin, koska kuvissa esiintyvä epäterävyys johtunee useimmin niin pienitaajuisesta tärinästä, että gyro sitä tuskin poistaa, eikä mikään hyrrä pysty naulaamaan mitään laitetta täysin liikkumattomaksi.
Polkupyörä on tästä ihan hyvä esimerkki ja tonnisella cebarilla vuosia ajaneena hyrrävoimat ovat tulleet pökupyörää paremmin tutuiksi. Yleensä ne jotka eivät koskaan ole asiaa kokeilleet, eivät usko että isoa mopoa ohjataan tehokkaimmin kääntämällä vasemmalle kun halutaan oikealle ja päinvastoin. Hyrrävoimahan sen tekee ja hommaa kutsutaan vastaohjaukseksi. Menee ehkä hiukan offtopic, mutta mitäs me siitä. Kyllä täällä paskempaakin asiaa jauhetaan ;)
Ja puhuu joskus tuosta vasta ohjauksesta... Hän on insinööri ja olenkin pitänyt puheita lampun vaihtamiseen verrattavina robleemoina ..... No nyt kyllä alan uskoa jo häntäkin..
Rälläkkä tärisee kun kivessä on aina vähän heittoa johtuen kiven paksuus eroista sekä hammasrattaiden tärinästä
Pistäppä hyrrä pyörimään lattialle niin pyörii kauniisti.
Mutta tunnut tietävän asiasta..
Oleellistahan siinä rälläkän tärinässä ei ole niinkään se mistä se johtuu vaan se että hyrrävoima ei näytä poistavan sitä.
Sitten vois mietintämyssyyn heittää sellasta, että miksi kovalevy läppärissä ei vaikuta mitään? Entä microdrivetyyppiset CF-kortit joita käytetään kameroissa? Nekään eivät vaikuta mitään pienissäkään kameroissa, koska massa (=paino) noissa levyissä on liian pieni verrattuna ympäröivään massaan.
Kameran vakautukseen olis oikeastaan 2 vaihtoehtoa jos käytettäis gyroa:
1) massaan perustuva, eli tarpeeksi painavat pyörivät puntit ainakin kahteen suuntaan -> lisää kameran painoa ja kokoa kuluttaa helvetisti virtaa
2) pieni gyroanturi joka mittaa kameran asentoa ja sen lähettämän signaalin perusteella elektroniikka korjaa kuvaa joko liikuttamalla kennoa, objektiivin lasipakettia tai kuvaa datatasolla -> asia hoidetaan nykyään juuri näin, mutta gyroanturin sijasta anturina toimii kameran kenno, eli tutkitaan kuvan eestaas liikkumista kennon pikseleillä ja ohjataan mekaniikkaa sen perusteella
Vastaohjaus on suurin syy siihen kun aloittelija ajaa isolla pyörällä pitkässä kaarteessa metsään tai vastaantulijan kaistalle. Kova vauhti vaatii mopon kallistamista enemmän kuin aloittelevan kuskin pää antaa myöden, joten aletaan väkisin vääntämään stongaa KURVIN suuntaan, eli ihan päinvastoin kuin pitäisi, joten mopo kampeaa eturenkaan hyrrävoiman vaikutuksesta itsensä jo valmiiksi liian pienestä kallistuksesta kokonaan pystyyn ja katasrofin ainekset ovat valmiit...
Insinööreistä puheenollen: tämä paljon puhuttu naisen sukupuolielin, eli pillu, on varmaankin insinöörien keksintö. Kuka muu keksisi laittaa viemärin poistoputken keskelle huvialuetta? ;)
On..
Oikeestaan hieno systeemi.
"gyroanturin sijasta anturina toimii kameran kenno, eli tutkitaan kuvan eestaas liikkumista kennon pikseleillä ja ohjataan mekaniikkaa sen perusteella "
Selitit sen että minäkin ymmärsin .. Kiitti.
Mä jäin sitten kuitenkin miettimään tuota juttua (insinöörit on vähän tälläsiä) gyroanturin osalta, eikä se varmaankaan toimisi mittausanturina tässä tapauksessa kuin kameran kenno tekee. Gyroantureilla mitataan asentoa, ei tärinää (esim. koptereissa ja vaikkapa tiekarhussa). Tärinän taajuutta ja sen suuntaa tosielämässä mitataan 2-3:lla eri suuntiin "sojottavalla" piezokiteeseen perustuvalla kiihtyvyysanturilla ja se on taas mittausvahvistimineen aika kallis ja tilaa vievä ratkaisu. Noh, eipä tästä sen enempää. Alkaa mennä jo muihin osastoihin kuuluviin juttuihin.
Heh, kiihtyvyyttähän mitataan tulitikun päätä pienemmillä kapasitiivisilla kiihtyvyysantureilla. On vieläpä pitkälti Suomessa Vaisalan toimesta kehitettyä teknologiaa, nykyään hommaa tosin pyörittää VTI.
Ja kameroissahan mitataan täsmällisesti ottaen kulmanopeuden muutoksia kahden akselin (kiertoliikkeet sivulle & ylös/alas) suhteen. Kiertoliikkeitä optisen akselin ympäri ei mitata, koska ei niille mitään voidakaan. Samoin kameran sivuttaisliikkeitä on turha mitata, koska niillä ei ole merkitystä, mikäli kuvausetäisyys lasketaan metreissä. On nimittäin kuvan tärähtämisen kannalta kameran kääntö vaikkapa 0,1 astetta valotuksen aikana pahempi juttu kuin kameran siirto sivusuunnassa 0,1 mm - siis normaalissa kuvauksessa, missä kuvauskohteen koko mitataan metreissä. Makrokuvauksessa asia on päinvastoin.
Käytännössä vakaajat pyrkivät siis kompensoimaan kahta kuudesta mahdollisesta liikkeen vapausasteesta (liike x, y ja z -akselien suunnassa kiertoliikkeet em. akselien ympäri).
Mitä olen lukenut.... turhis ja VTI Technologies... Kiitos mielenkiintoisesta selvityksestä josta sai tavallinen kuvaajakin selvän.
muukin aiheeseen liittyvä oli / on mielenkiintoista luettavaa.
Hieno homma että valokuvaus palstoilla on asiantuntevia ja avuliaita kavereita jotka viitsivät vastailla tavallisenkin kuvaajan mieltä askarruttaviin kysymyksiin.
Ja kommenttia vieläkin jos jotain tulee mieleen, tämä on mielenkiintoista kun asiantuntijat selvittävät miten homma todellisuudessa toimii..
Siis kuvanvakaajalla olevan kameran voi ostaa, se ei ole pelkkää humpuukia.
Pitkällä zoomilla kuvaa otettaessa kuva parempi vakaajalla kuin käsivaralla.
Videokamerassa olen havainnut kuvanvakaimen joskus aiheuttavan kuvaan nykimistä (kun kuvaat esim. Panoraamakuvaa ympäriltäsi ja kameran liikenopeus ei ole hidas eikä nopea, niin joskus kuvanvakain yrittää "pitää kuvasta kiinni"), mutta tämähän oli eri laite.
"Videokamerassa olen havainnut kuvanvakaimen joskus aiheuttavan kuvaan nykimistä (kun kuvaat esim. Panoraamakuvaa ympäriltäsi ja kameran liikenopeus ei ole hidas eikä nopea, niin joskus kuvanvakain yrittää "pitää kuvasta kiinni"), mutta tämähän oli eri laite."
No toden totta, eri laite ja eri tekniikka. "Elektroninen vakaaja" vakaaja vertailee peräkkäisiä ruutuja ja siirtelee niitä hieman (tähän tarvitaan rajausvaraa reunoilla) poistaakseen videokuvan pomppimisen. Yksittäisen kuvan epäterävyyteen tällainen vakaaja ei auta, joten siitä ei ole valokuvauskamerassa mitään hyötyä - lukuunottamatta kameroita (pokkareita), joilla voi kuvata videota, mutta näissä ko. vakaaja toimii vain videokuvauksessa.
Perinteisin vakaajaratkaisu on optinen vakaaja, joka perustuu objektiivissa olevaan, käänneltävään linssielementtiin, jolla pystytään kompensoimaan pienet heilahdukset. Optisen vakaajan hyvänä puolena on vakavoitu etsinkuva, huonona hinta - järkkäreissä samasta vekottimesta saa maksaa moneen kertaan ja vielä reilun merkkilisän päälle, kun "piraattivalmistajilla" ei pahemmin vakaajalaseja ole tarjolla. Kalliimmissa videokameroissakin on tällainen optinen vakaaja, joka poistaa "pomppimisen" lisäksi myös kameran heilumisesta aiheutuvaa (videoruutujen) epäterävyyttä, mihin elektroninen vakaaja ei pure.
Kamerapuolella optisia vakaajia käyttävät ainakin Canon, Nikon (järkkäreissään) ja Panasonic.
Pitkälti vastaava ratkaisu on kennon liikutteluun perustuva vakaaja, joka kompensoi kameran liikahdukset siirtämällä kennoa "karkuun yrittävän kuvan perässä". Kennon liikutteluun perustuvan vakaajan toi markkinoille Minolta vain pari vuotta sitten, mutta se on yleistynyt hurjasti. Viimeisimpien tietojen mukaan vastaavaa tekniikkaa käyttävät myös Pentax (myös järkkäreissään!), Ricoh, Olympus ja Nikon (vain pokkareissa). Kennon liikutteluun perustuva vakaaja ei pure optisen etsimen kuvaan (järkkärit), elektroniseen etsimeen (prosumerit) ja videokuvaukseen kylläkin. Järkkärissä kennovakaajan etuna on toiminta kaikkien objektiivien kanssa - se siis muuttaa myös muut kuin kameravalmistajan omat, uusimmat ja kalleimmat IS/OS/VR-hölömölö -objektiivit vakavoiduiksi.
Tässäpä nämä oikeat vakaajat sitten olivatkin. Valitettavasti nokkelat markkinamiehet ovat keksineet myös enemmän / vähemmän huuhaa & kusetusosastoon kuuluvia vakaajia. Näistä toimivampi perustuu kuvan jälkikäsittelyyn; kamera ottaa tärähtäneen kuvan, mutta yrittää korjailla sitä jälkikäteen. Yksinkertaisimmillaan temppu onnistuu yrittämällä kuvan blurrautumisesta päätellä heilahdussuuntaa ja tekemällä sen mukaisia korjausoperaatiota. Fiksuimmissa kameroissa taitaa nykyään olla jopa anturit heilahduksen mittaamiseen, mutta korjaus tehdään silti jälkikäteen. Vastaavaa pystyy muuten tekemään tietokoneellakin. Testasin itse jotain (en muista enää ohjelman nimeä...) tärähtäneiden & väärin tarkennettujen kuvien korjailuohjelmaa ja saihan sillä parempaa jälkeä kuin vain raa'asti terävöimällä. Tästä huolimatta kuvat on parempi ottaa jo alunperin terävinä, korjailulla on aina rajansa.
Ihan puhtaasti kusetusosastolle menevät "vakaajat", jotka eivät tee mitään muuta kuin nostavat kameran herkkyysasetusta -> lyhyempi suljinaika. On siis vain annettu herkkyysasetukselle uusi nimi. Härskeimmät valmistajat ovat ratsastaneet Minoltan (oikeasti toimivan) vakaajan maineella kutsumalla omaa "kusetusvakaajaansa" samalla Anti Shake -nimityksellä. Temppu on mahdollinen, koska Minolta epäonnistui em. nimityksen rekisteröinnissä tuotemerkiksi. Muut oikeita vakaajia käyttävät valmistajat lienevät hoitaneet rekisteröinnin ajoissa kuntoon, koska en muista nähneeni vastaavia IS/VR/SR -nimitysten peesausyrityksiä.
Mihin luokkaan laittaisit esimekiksi Fuji S9500 kameran.. sen todellisten ominaisuuksien takia.. Herkkä, melko kohinaton kenno.. Sanoppa ihan rehellinen mielipiteesi..
Tämän vastauksen lukee varmaan moni kyseistä kameraa miettivä ja vastauksesi saa mahdollisesti melkoisen sodan palstalla ..
Siis voiko mielestäsi muilla hyvillä ominaisuuksilla korvata kennon linssin/ heilutuksen ?
Muidenkin tietäjien mielipiteitä kaivataan tähän monien mieltä askarruttavaan kysymykseen.
Kennon (korkein käyttökelpoinen) herkkyys ja vakaaja ovat eri asioita. Asioita ei pitäisi sotkea niitä niputtamalla (tyyliin kamerassa XYZ on herkkyyden nostoon perustuva vakaaja), vaikka mainospellen kuinka mieli tekisi.
Vakaaja on tavallaan korvike jalustalle, silla se sallii tavanomaista hitaampien suljinaikojen käytön, jolloin ei ole niin paljoa tarvetta herkkyyden nostamiseen, mikä käy tavanomaisissa pokkareissa äkkiä kuvanlaadun päälle. Liikkuvien kohteiden kanssa vakaajasta ei ole kovin paljoa iloa.
Jos herkkyyttä kehtaa nostaa, niin vakaajalle on vähemmän tarvetta. Myös liikkuvien kohteiden kuvaaminen sujuu paremmin lyhyempien suljinaikojen ansiosta, joten useimmissa hommissa ISO 800 herkkyyttä sietävä kamera on käyttökelpoisempi/monipuolisempi kuin max. ISO 100 herkkyyttä sietävä kamera, jossa on vakaaja, jonka vaikutus on 3 aukkoa. Liikkumattomien kohteiden kanssa puntit ovat tasan, mutta liikkuvien kanssa ISO 800 sallii paljon lyhyemmät suljinajat -> vähemmän "mössöä" vaikkapa pallon perässä juoksijoita kuvattaessa.
Vaan eipä herkkyysasetustakaan voi aivan joka suhteessa pitää vakaajan korvikkeena; vakaajan kanssa on mahdollista (ilman jalustaa) tuoda tahallisesti liikettä esiin käyttämällä "liian hidasta" suljinaikaa. Reipasta vauhtia kävelevät ihmiset muuttuvat jollain 1/4-1/8 s suljinajoilla (millä vielä voi vakaajan kanssa saada teräviä kuvia) epämääräisiksi, läpikuultaviksi "haamuiksi".
Kolmas ratkaisuvaihtoehto ongelmaan on parempi objektiivin valovoima, joka sallii lyhyemmät suljinajat ilman vakaajaa tai herkkyyden nostoa. Tosin siinäkin on oma miinansa - kutistuva terävyysalue.
Täydellistä ratkaisua, siis kameraa, joka tarjoaisi yhdessä paketissa kaikki kolme vaihtoehtoa tilanteen mukaan käytettäviksi, ei vielä ole nähty. Järkkäreissäkin joutuu valitsemaan korkeintaan kaksi kolmesta (esim. vakaajaobjektiivit valovoimaltaan korkeintaan f/2,8, vaikka kiinteitä saa f/1,2 asti).
Järjestelmäkameran etuna on laaja objektiivivalikoima. Sovitteella voi käyttää myös "väärän" valmistajan objektiiveja. Automatiikka menetetään useimmissa tapauksissa. Markkinoilla on ollut objektiiveja kinokokoa varten ainakin 0,75 valovoimaan asti. Tosin tuollainen objektiivi on varsinainen möhkäle, eikä hintakaan ole aivan vaatimaton.
"Järjestelmäkameran etuna on laaja objektiivivalikoima."
Ja haittana on em. laajan objektiivivalikoiman edellyttämä syvä, rahalla täytetty tasku, josta kaivaa.
"Sovitteella voi käyttää myös "väärän" valmistajan objektiiveja. Automatiikka menetetään useimmissa tapauksissa. Markkinoilla on ollut objektiiveja kinokokoa varten ainakin 0,75 valovoimaan asti. Tosin tuollainen objektiivi on varsinainen möhkäle, eikä hintakaan ole aivan vaatimaton."
Eli nyt puhutaan jo lähinnä intialaisiin taruolentoihin rinnastettavista kapineista, joita kukaan ei ole itse nähnyt, saati käyttänyt, puhumattakaan siitä, että kykenisi sellaisen ostamaan.
Jos reunaehdoksi asetetaan, että tavaran pitää toimia ilman viri-viri virityksiä, olla oikeasti ostettavissa ja mieluummin vielä tavallisen harrastajan budjetilla, niin aika vaikeaa on saada kaikkia herkkuja eli mahdollisuutta käyttää valovoimaista objektiivia, suurta herkkyyttä ja vielä kuvanvakaajaa siihen päälle. 28 ja 135 mm välille löytyy kyllä valovoimaisia (f/1,2-2,0) objektiiveja, mutta
- em. objektiivien hinnat ovat 50 mm polttoväliä lukuunottamatta suolaiset, tonnin molemmin puolin
- 28 mm on digijärkkärin normaaliobjektiivi ts. todelliset laajakulmat uupuvat
- zoomeissa valovoima korkeintaan f/2,8, budjettihintaluokassa (pakettizoomit, kuten 17-70 ja 70-300) ja superlaajakulmissa pikemminkin f/4,0-5,6
- kuvanvakaaja puuttuu (poikkeuksena rungossa olevalla vakaajalla varustetut KonicaMinoltan, Sonyn ja Pentaxin mallit), vakaajalla höystetyt objektiivit ovat tyypillisesti valovoimaltaan heikkoja tai sitten järkyttävän hintaisia ja kokoisia telejä
Tällöin vaikkapa puolentoista - kahden tonnin kokonaisbudjetilla pelaava harrastaja joutuu siksi tyytymään teleobjektiiveissa f/4,0-5,6 haarukkaan -> vakaaja saatavilla [x], ISO1600 [x], hyvä valovoima [ ]. Normaalipolttovälin tienoilla on sentään mahdollista saada kaikki em. ominaisuudet (käyttämällä runkoa, jossa vakaaja on sisäänrakennettuna: KonicaMinolta, Sony tai Pentaxin tuorein malli), superlaajakulmissa (siis 24 millistä tai lyhyempää polttoväliä kinokamerassa vastaavissa) pitää taas tyytyä heikkoon valovoimaan.
Kompakteihin vertailtaessa on hyvä pitää mielessä, että joku f/4,0-5,6 -lasi järkkärin nokalla syö ison osan järkkärin "kohinaedusta" verrattuna kompaktiin, jonka valovoima on f/2,8:n pintaan. Esim. järkkärillä max. ISO 1600, kompaktilla max. ISO 200, mutta huonomman valovoiman takia järkkärillä pitää käyttää ISO 800 -herkkyyttä tilanteessa, missä kompaktilla pärjää ISO 200 -herkkyydellä, jolloin eroa jää vain yksi aukko. Toinen eroa kaventava / sen kokonaan hävittävä tilanne on esim. maisemakuvaus, missä halutaan saada laaja syväterävyysalue. Pienemmän kennon ansiosta kompaktilla saa aukolla f/5,6 yhtä laajan terävyysalueen kuin digijärkkärillä aukolla f/16.