Kai minunkin pitää kokeilla tuota b-salpaajaa. Jo ihan periaatteesta. Toisinaan olen sinut punastumiseni kanssa. Ongelma on juuri siinä, että välillä en todellakaan hallitse punastumista, vaan punastumisen pelko hallitsee minua ja se myös valtaa minut.
Sen haluan kuitenkin kertoa, että itsevarmuus(on se sitten mitä kenenkin kohdalla) kasvaa ikääntymisen myötä. Eli te jotka punastelette niin huomioikaa, että punastuminen vähenee kuitenkin ikääntymisen myötä ja kanssaihmiset reagoivat punastumiseen täysin luonnollisesti ja ymmärtäväisesti. Suurin ongelma on juuri se, että mitä itse aina luulee muiden ajattelevan!
Usein eri tilanteissa koen, että pää pursuaa ideoita ja sanottavaa. Ne kun saan ulos, niin huomaan, että en ole yhtään sen huononpi kuin muutkaan. Satunnaisesti kuitenkin juuri se, eli punastuminen ottaa komennon ja jotenkin tunnen, että uskottavuus minuun katoaa täysin ja mokaan täysin.
Välillä tuntuu, että me herkästi punastuvat olemme tavallista diplomaattisempia, koska pelkäämme, että joku hyökkää vastaamme ja emme pysty puolustautumaan koska punastuminen paljastaa tunnekuohumme. Ne toiset muuten eivät ole yhtään sen ihmeellisempiä, niillä vaan ei ole valopäätä!
Vaikka varsinkin nuorena punastuminen häiritsee paljon, niin älkää ihmeessä antako sen vaikuttaa mihinkään päätöksiinne. Aina kun ylitätte itsenne niin se tuntuu hyvältä. Ja muistakaa, jokainen ”nolustuu”. Toisilla se vaan saattaa näkyä päälle, vaikka ei edes ole syytä!
Terveisin,
jo lähes 30 vuotta satunnaisesti punastellut
Sen haluan kuitenkin kertoa, että itsevarmuus(on se sitten mitä kenenkin kohdalla) kasvaa ikääntymisen myötä. Eli te jotka punastelette niin huomioikaa, että punastuminen vähenee kuitenkin ikääntymisen myötä ja kanssaihmiset reagoivat punastumiseen täysin luonnollisesti ja ymmärtäväisesti. Suurin ongelma on juuri se, että mitä itse aina luulee muiden ajattelevan!
Usein eri tilanteissa koen, että pää pursuaa ideoita ja sanottavaa. Ne kun saan ulos, niin huomaan, että en ole yhtään sen huononpi kuin muutkaan. Satunnaisesti kuitenkin juuri se, eli punastuminen ottaa komennon ja jotenkin tunnen, että uskottavuus minuun katoaa täysin ja mokaan täysin.
Välillä tuntuu, että me herkästi punastuvat olemme tavallista diplomaattisempia, koska pelkäämme, että joku hyökkää vastaamme ja emme pysty puolustautumaan koska punastuminen paljastaa tunnekuohumme. Ne toiset muuten eivät ole yhtään sen ihmeellisempiä, niillä vaan ei ole valopäätä!
Vaikka varsinkin nuorena punastuminen häiritsee paljon, niin älkää ihmeessä antako sen vaikuttaa mihinkään päätöksiinne. Aina kun ylitätte itsenne niin se tuntuu hyvältä. Ja muistakaa, jokainen ”nolustuu”. Toisilla se vaan saattaa näkyä päälle, vaikka ei edes ole syytä!
Terveisin,
jo lähes 30 vuotta satunnaisesti punastellut
Vastaukset 3
Vanhimmat
..punastu koskaan. sen sijaan kädet trisee, sydän hakkaa ja ääni värisee ja ylähuuli vapisee oudosti kun esiinnyn yleisön eessä. toivottavasti propral auttaisi.
Uskon, että Proplar auttaa Sinua juuri nyt ja aikaa myöden muutenkin vibat vähenee. Mulla taas värin vaihtuminen ja hikoilu ovat ongelma, joten siksi kirjoitin varsin subjektiivisesti. Meillä kaiketi on samoja ongelmia, mutta ne esiintyvät eri tavalla. Vaikka nämä ovat vain sanoja niin, ota parhaasi mukaan viboistasi ote.
Tohtori Tökerö auttaa.